Vantaanjokisivulle

Paalijoki 2000-2002

Paalijoki 2003-2004

Paalijoki, osana Vantaanjoen vesistöä

Toukokuussa 2005 Paalijoen vesistöön istutettiin 3200 kpl Virhon hautomolla tuotettua taimenen pienpoikasta. Syyskuussa Paalijoella kunnostettiin Riihimäellä sijaitsevaa Paarijoenkoskea. Koskeen levitettiin 25 m³ soraa, jolla saatiin n. 100 m² uutta kutusoraikkoa.

Vuodesta 2002 jatkuneissa kunnostuksissa on Paalijoen kolmelle kunnostetulle koskelle rakennettu n. 350 m² kutusoraikkoa ja tehty kiveyksiä n. 250 m². Virhon hautomolla tuotettuja taimenen pienpoikasia on istutettu 16 300 kpl ja lohen pienpoikasia 1 000 kpl. Jokseenkin kaikki vuonna 2002 istutetut poikaset kuitenkin kuolivat samana vuonna lietelantapäästöön.

Näköhavaintojen perusteella kaikilla kolmella kunnostetulla koskella on tällä hetkellä eri-ikäisiä taimenia, vanhimpien ollessa 2,5 vuotiaita. Keväällä 2005 ensimmäiset Virhon istutuksista peräisin olevat taimenet ovat aloittaneet merivaelluksensa. Merivaellukselta ensimmäisiä taimenia odotetaan takaisin Paalijokeen syksyllä 2007.

Kunnostuksien aikana on koskipaikkojen maanomistajille jaettu informaatiota virtavesistä ja ohjeita vesistöä säästävään maankäyttöön. Koskipaikkojen maanomistajat ovatkin kautta linjan heränneet huomaamaan omilla maillaan virtaavan pikkujoen arvon ja merkityksen osana Vantaanjoen vesistöä. Koskipaikkojen maanomistajat ovat osallistuneet myös kunnostustoimiin. He ovat myös vapaaehtoisesti laajentaneet ja muotoilleet joen varren suojakaistoja vesistöä paremmin suojaaviksi.

Tällä erää Paalijoen kunnostusta jatketaan vielä vuonna 2006. Ensi vuoden jälkeen jäädään seuraamaan kunnostuksien vaikutuksia. Seurannan perusteella kunnostuksia jatketaan mahdollisesti myöhemmin. Kunnostusta vaativia alueita ja asioita on Paalijoella edelleen runsaasti. Paalijoki on kuitenkin vain pieni osa Vantaanjoen vesistöä. Vaelluskalojen elinympäristössä pelkästään yhden osan kunnostamisella huippukuntoonkaan saakka ei vaelluskaloja voida kovin paljon auttaa, jos ei elinympäristöä kokonaisuudessaan hoideta samaan aikaan samalle tasolle. Tällä erää ei liene perusteltua käyttää rajallisia resursseja Paalijoen tilan parantamiseen enempää, kun Vantaanjoen vesistön monet muut ongelmat ovat hoitamatta. Paalijoen toipumisprosessi on kuitenkin saatu hyvään alkuun sekä itse Paalijoessa, että myös ihmisten toimissa joen äärellä. On aika keskittää Paalijokeen viime vuosina käytetyt voimavarat korjaamaan Vantaanjoen vaelluskalakantojen elinympäristön muita ongelmia.

Vantaanjoki vuonna 2005

Vantaanjoen tilanne ei ole tänä vuonna oleellisesti muuttunut aiempiin vuosiin verrattuna, lukuun ottamatta nousukalojen määrän lisääntymistä aivan joen alimmilla koskilla.

Vantaanjoen isoista ongelmista verkkokalastus joen edustan merialueella on säilynyt ennallaan. Verkkokalastus Kruunuvuorenselällä alkoi tänäkin vuonna 15.9. juuri taimenien ja lohien parhaaseen nousuaikaan, verottaen oleellisesti joen suulle pääsevien emokalojen määrää.

Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ilman vesioikeudellista lupaa on tänä vuonna haitannut kalojen nousua Vantaanjokeen ehkä hieman aikaisempia vuosia vähemmän. Näyttää siltä, että voimalaitosta on tänä vuonna käytetty patoaltaan hieman korkeammilla vedenkorkeuksilla kuin aikaisempina vuosina, jolloin voimalaitoksen käyttö piti itähaaran kalatien virtaamat kalojen nousulle liian pieninä lähes koko ajan. Mitään lopullista ratkaisua Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen vaelluskalojen nousua estävän käytön lopettamiseksi ei kuitenkaan ole saavutettu.

Kalastusjärjestelyt Vanhankaupunginkoskella eivät ole kalastuslain mukaisia. Kalastuslain mukaan vesistön yli rakennetun padon alapuolella kaikenlainen kalastus on kielletty 100 metrin matkalla. Vanhankaupunginkosken länsihaarassa olevan voimalaitospadon alla oleva kalastuskieltoalue ei ole kuin noin puolet kalastuslain vaatimuksesta. Juuri tällä alueella, jossa kalastuslain mukaan kalastus olisi kiellettyä, mutta Vanhankaupunginkoskella sallittua, tapahtuu paljon kalojen ulkopuolelta tarttumisia ja vakavia haavoittumisia, kun voimalaitospadon takia ylitiheästi pakkaantuvat kalat joutuvat kovan kalastuspaineen alaisiksi. Kalastuslain mukaan kaikenlainen kalastus on kielletty myöskin 100 metrin matkalla kalatien ala- ja yläpuolella. Vanhankaupunginkoskella kalastus on sallittu välittömästi itähaaran kalatien sekä ala-, että yläpuolella. Kalastuslain vastaisella kalastuksella välittömästi kalatien ala- ja yläpäässä saadaan saaliiksi paljon nousukaloja ja vielä enemmän kaloja haavoittuu vakavasti kalastajien koukuista tällä alueella.

Tänäkin vuonna tehdyt verkkokalastushavainnot itse jokiuomassa vaelluskalojen nousaikana kuvaavat ikävällä tavalla lähes täydellistä kalastuksen valvonnan puuttumista Vantaanjoella. Ainoastaan Vanhankaupunginkoskella on järjestäytynyt kalastuksen valvonta, joskaan valvonnan teho sielläkään ei aina näytä riittävän pitämään kalastusta edes Vanhankaupunginkosken sääntöjen mukaisina. Missään muualla Vantaanjoen alueella ei ole juuri minkäänlaista kalastuksenvalvontaa. Mato-onkijat saavat jokseenkin vapaasti onkia taimenen poikasia koskista ja jopa verkkokalastajat saavat pyytää jokeen selviytyneitä harvoja emotaimenia ja -lohia.

Vantaanjokea usein kuormittavat puhdistamattomien jätevesien päästöt ovat jatkuneet tänäkin vuonna vanhaan malliin. Tänä vuonna ei ole tapahtunut mitään valtavan isoa puhdistamattomien jätevesien päästöä, mutta pienempiä päästöjä on kuitenkin tapahtunut useita. Puhdistamattomia jätevesiä Vantaanjoen vesistöön ovat tänä vuonna päästäneet ainakin Riihimäki, Nurmijärvi ja Tuusula. Perinteiseen tapaan jätevesipäästöihin on liittynyt selittelyä valvontalaitteiden toimimattomuudesta, päästön vähättelyä ja täydellistä tutkimatta jättämistä viranomaisten taholta.

Kaikista em. ongelmista huolimatta Vantaanjoen alimmille koskille on noussut tänä vuonna aikaisempaa enemmän taimenia ja lohia sukuaan jatkamaan. Mahdollisesti juuri Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttötapojen pieni paraneminen on vaikuttanut siihen, että taimenia ja lohia on noussut Vantaanjoen alapäähän aikaisempia vuosia enemmän. Pitkäkosken alueella varsinkin meritaimenista on ollut havaintoja edellisiä vuosia enemmän. Samoin Longinojalla on ollut enemmän meritaimenhavaintoja kuin aikaisempina vuosina. Vantaankoskelle saakka nousukaloja ei ole kuitenkaan noussut juuri aikaisempia vuosia enempää, joskin lokakuussa Vantaankoskellakin pieni nousupiikki havaittiin. Nettitietojen perusteella taimenien ja lohien nousua Vantaankoskelle on saattanut rajoittaa jopa verkkokalastus Pitkäkosken yläpuolella.

Vantaanjoen keski- ja yläjuoksulle ei taimenia ja lohia ole noussut sen enempää kuin edellisenäkään vuonna. Varmoja, valokuvalla varmistettuja nousuhavaintoja on yksi meritaimenhavainto Myllykoskelta ja yksi meritaimenhavainto Nukarinkoskelta. Viime vuonna Nukarinkoskelta oli yksi varma ja toinen hieman epävarmempi meritaimenhavainto, sekä Tuusulanjärvestä yksi merilohihavainto.

Tällä hetkellä taimenia ja lohia nousee merkittävästi Vantaanjokeen vain n. 20 km matkalle pääuomassa, Keravanjoella ja Longinojalla. Vantaanjoen vesistön yhteenlaskettu uomapituus on yli 300 km. Tästä yhteenlasketusta uomapituudesta tällä hetkellä vain vajaat 10 % on aluetta, jolle taimenia ja lohia merkittävässä määrin nousee. Vantaanjoen meritaimen- ja lohikantojen palauttamisen tulokset ovat hyvin vaatimattomia, vaikka asiaa on jo parikymmentä vuotta yritetty mittavilla rahallisilla panoksilla hoitaa. Nykyistä tehokkaampia tapoja Vantaanjoen vaelluskalakantojen tukemiseen täytyy löytää, että lähes paikallaan junnaavasta tilanteesta päästään eteenpäin.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, että ainakaan mitään uusia ongelmia ei pääsisi enää syntymään Vantaanjoen vaelluskalojen elinympäristöön. Tällainen takaisku tapahtui vuonna 2000, jolloin vaelluskalojen nousua estävä Vanhankaupunginkosken voimalaitos otettiin uudelleen käyttöön ilman vesioikeudellista lupaa. Vastaavanlainen uusi ongelma saattaa syntyä, jos Vanhankaupunginkoskelle ensi vuonna rakennettavaksi aiottu nousukalojen seurantalaitteisto huonosti suunnitellaan ja toteutetaan. Kalojen nousun seuranta olisi hyvä asia, mutta seurantalaitteistosta ei saa syntyä uutta nousuestettä, tai edes nousun hidastetta, joka pidättelisi taimenia ja lohia pidempään Vanhankaupunginkoskella ja -suvannossa kovan kalastuspaineen alaisina. Nousukalojen viipyminen pidempään Vanhankaupunginkoskella ja –suvannossa aiheuttaa entistä useamman nousukalan joutumista saaliiksi ja vielä useamman kalan vakavaa haavoittumista kalastajien koukuista.

Koskialueiden maanomistaja Heikki Paarijoki kuljetti soran traktorilla Kari Stenholmin opastamana noin kilometrin päästä kosken rantaan, josta se traktorin etukuormaajalla nostettiin puroon. Kari ja Heikki viimeistelivät soraistuksen lapiotyönä. Soraa käytettiin kaikkiaan 25 m3, jolla saatiin noin 100 m2 uutta kutusoraikkoa.
Paalijoki-projektin aikana on kesästä 2002 lähtien Paalijokeen rakennettu 350 m2 kutusoraikkoja ja koskia on kivetty 250m2. Meritaimenen pienpoikasia on istutettu 16 300 kpl ja mätimunia 500 kpl. Lisäksi lohen pienpoikasia on istutettu 1000 kpl.