Vantaanjokisivulle

Paalijoki 2000-2002

Paalijoki 2005

Virtavesien hoitoyhdistys ry (Virho) on ryhtynyt Paalijoen, Vantaanjoen latvahaaran kalataloudelliseen kunnostukseen. Tavoitteena on kotiuttaa meritaimen Paalijokeen ja lisätä joessa harvalukuisena elävää jokirapukantaa. Tavoitteena on myöskin herättää yleistä mielenkiintoa pienvesien vesiensuojelutyöhön ja pienvesien merkitykseen koko vesiluonnon osana. Meritaimenen kotiutuminen olisi oiva indikaattori terveestä vesiluonnosta latvapuroilta mereen saakka.

Paalijoen vesistön latvat sijaitsevat Lopen kunnan alueella, josta pienet ojat laskevat vetensä Riihimäen kaupungin alueella sijaitsevaan Vähäjärveen ja siitä edelleen Paalijärveen. Paalijoen 8 km pituinen pääuoma lähtee Paalijärvestä Riihimäellä ja laskee Vantaanjokeen Hyvinkäällä. Paalijoen yläpäässä on myöskin huomattava pikkupurojen verkosto, joka on jokseenkin täysin kaivettu pelto- ja metsäojiksi. Paalijoen vesistön koko valuma-alueeksi lasketaan 35 km².

Paalijoen kunnostuksen aloitus vuosina 2000-2002

Paalijoen inventoinnin maastokäynnit tehtiin pääosin vuoden 2000 loppupuolella. Inventointi valmistui alkuvuonna 2001. Vuosina 2001 ja 2002 suoritettiin kunnostuslupien hankinta maanomistajilta ja viranomaisilta. Vuonna 2002 suoritettiin ensimmäinen kunnostustyö Paalijoen ylimmällä koskella. Vuonna 2002 suoritettiin myös ensimmäinen meritaimenen kotiutusistutus Virhon Keravanjoen hautomolla tuotetuilla meritaimenen poikasilla. Myöskin samalla hautomolla tuotettuja lohen pienpoikasia istutettiin Paalijoen alimmalle koskelle. Istutukset kuitenkin tuhoutuivat syksyllä 2002 tapahtuneessa lietelantapäästössä. Vuosien 2000-2002 tapahtumista on erillinen vuosikertomus.

Paalijoen kunnostus vuonna 2003

Talvella 2003 lähetettiin postia niille Paalijoen maanomistajille (7 kpl), joiden kanssa on kirjallisesti sovittu koskipaikkojen kalataloudellisten kunnostusten tekemisestä. Posti sisälsi mm. Paalijoen kalataloudellisen kunnostamisen vuosikertomuksen vuosilta 2000-2002, sekä Virhon laatiman Maatyöt ja jokiluonto-oppaan, jossa annetaan yksinkertaisia, mutta tärkeitä ohjeita siitä kuinka maatiloilla voidaan jokapäiväisiä asioita tehdä vesiluonnon kannalta paremmin. Posti sisälsi myös viranomaisinformaatiota siitä kuinka erilaisia vesiluontoa tukevia toimenpiteitä voidaan tehdä ja kuinka niihin voidaan hakea erilaisia tukia. Yhteistyö maanomistajien kanssa on sujunut erittäin hyvin koko Paalijokiprojektin ajan. Maanomistajat ovat ottaneet kunnostukset rakentavasti vastaan ja ovat osallistuneet monin tavoin kunnostustapahtumiin. Myöskin omatoimista aktiivisuutta on havaittu maanomistajien taholta. Esim. peltojen suojakaistojen leveyksien ja muotoilujen suhteen on tapahtunut positiivista kehitystä.

Talvella 2003 Paalijoen latvajärvellä Paalijärvellä, niin kuin monella muullakin Etelä-Suomen rehevöityneellä järvellä havaittiin happikato. Happikato aiheutui toisaalta poikkeuksellisen kuivan kesän jälkeisestä matalasta vedenkorkeudesta ja virtaamasta ja toisaalta lämpimän kesän jälkeen äkkiä laskeneesta lämpötilasta, mikä jäädytti järven liian nopeasti. Tällöin jään alle jäi runsaasti lämmintä vettä, minkä turvin runsaana jatkunut pieneliöstön elämä kulutti happivarat nopeasti normaalia alemmalle tasolle. Happikato tappoi Paalijärven kalat suurelta osin. Jonkin verran eloon jäi ainakin haukia, koska niitä katiskalla keväällä Paalijärvestä jonkin verran saatiin.

Keväällä 2003 Virho istutti omalla hautomollaan tuotettuja meritaimenen poikasia Paalijoen vesistöön seuraavasti:

7.5.2003
Sivupuro, Riihimäki 1000 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta
Ylin koski, Riihimäki 1500 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta

10.5.2003
Paarijoen koski, Riihimäki 500 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta

24.6.2003
Alin koski, Hyvinkää 680 kpl syömään oppineita poikasia, Vantaanjoen kanta

27.6.- , 30.6.- ja 2.7.2003 Paalijoen ylintä koskea Riihimäellä kunnostettiin Virhon työllistämien opiskelijoiden Tommi Silanderin ja Henry Kotirannan opiskelutyönä. Kosken maanomistaja Pentti Paavola suoritti soran ja kivien siirtoa traktorikaivinkoneellaan. Sora kunnostukseen saatiin niinikään kosken maanomistaja Laineelta. Kunnostuksessa paranneltiin edellisenä vuotena perustettuja kutusoraikkoja ja kiveyksiä. Myöskin uutta kutusoraikkoa rakennettiin noin 20 m² ja saman verran uusia kiveyksiä. Kunnostuksen yhteydessä havaittiin runsaasti keväällä istutettuja taimenen poikasia.

7.11.2003 istutettiin Paalijoen alimmalle koskelle Laukaan kalanviljelyslaitoksella tuotettua Ingarskilanjoen taimenen laitosemojen mätiä mätirasiassa n. 500 mätimunaa.

Vuosi 2003 oli kokonaisuudessaan erittäin vähäsateinen ja virtaamat olivat erittäin pieniä, samoin kuin edellisenä vuonna. Virhon keväällä istuttamat taimenistukkaat pärjäsivät kuitenkin erittäin hyvin sekä alimmalla, että ylimmällä koskella. Ylimmällä koskella selviytyminen oli kuitenkin pahasti uhattuna kuivimmat kesäkuukaudet. Tällaisina kuivina kesinä Paalijoen ylin koski on vaarassa kuivua kokonaan, koska Paalijärven alapäässä on pohjapato, joka katkaisee virtaaman kokonaan Paalijärven veden korkeuden laskiessa padon reunan alapuolelle. Kesällä 2003 ylimmän kosken kuivumiselta säästyttiin, koska puu- ja kivirakenteisessa pohjapadossa oli kuitenkin hieman vuotoa. Vuotojen ylläpitämää virtaamaa ei voi kuitenkaan pitää riittävänä ja sen säilyminen on epävarmaa roskien tukkiessa vuotokohtia milloin tahansa. Paalijärven pohjapatoon pitäisi saada pieni alivirtaamajuoksutus, joka takaa riittävän minimivirtaaman ylimmällä koskelle myös alivirtaaman aikana.

Luonnonkaloja ei edellisen vuoden syksyn lietelantapäästön jäljiltä juuri nähty. Kesän loppupuolella kuitenkin näkyi joen yläpäässä lähellä Paalijärveä muutamia saman kevään hauen poikasia. Hauen poikaset lienevät olleet peräisin Paalijärveen tehdyistä hauki-istutuksista, tai mahdollisesti myös luonnonkudusta, joka talvisen happikadon jäljiltä oli kuitenkin Paalijärvessä erittäin niukkaa. Myöskin Paalijoen alapäässä lähellä Vantaanjoen pääuomaa näkyi jonkin verran saman keväisiä hauen poikasia, jotka olivat nousseet Vantaanjoen pääuomasta. Aiempina vuosina pitkin jokea kohtalaisen yleisenä esiintynyt ahven oli hävinnyt täysin.

Vuoden loppuessa virtaama parani hieman kesän poikkeuksellisen pienistä lukemista. Valuma-alueen pohjavesivarat, suot ja vähäiset jäljellä olevat kosteikot olivat kuitenkin paljon keskimääräistä kuivempia. Kahden vuoden ankaran kuivuuden jälkeen Paalijoki vaipui talvilepoonsa kuitenkin hieman paremmissa olosuhteissa kuin edellisenä vuotena.

Paalijoen kunnostus vuonna 2004

Alkuvuodesta Virho jatkoi Uudenmaan maaseutuopiston kanssa edellisenä vuonna aloittamiaan keskusteluja Paalijoen alimman kosken kunnostamisesta yhteisvoimin. Paalijoen alin koski Hyvinkäällä sijaitsee vaikeassa kumpuilevassa ja kivisessä maastossa n. 0,5 kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Vuonna 2001 syysmyrsky vielä kaatoi parikymmentä isoa kuusta koskelle johtavalle traktoriuralle. Virho tarvitsi Uudenmaan maaseutuopiston kone- ja työvoima-apua ja oppilaitos taas toisaalta kaipasi työkohdetta virtavesikunnostuksen opetukseen. Kevättalvella oppilaitoksen opettaja Jari Hämäläinen aloitti kaatuneiden kuusien raivauksen yhden päivän kestäneellä vaarallisesti jääneiden runkojen raivauksella.

20.5.2004 nostettiin Paalijoen alimmalle koskelle edellisenä syksynä asetettu mätirasia. Rasiassa oli n. 40 kpl kuolleita mätimunia, joten pääosin mätimunat olivat kehittyneet poikasiksi. Rasia oli liettynyt siten, että rasian alakerrassa oli n. 1/3 tilavuudesta hienojakoista kiintoainesta ja rasian yläkerrassa kiintoainesta hieman. Liettymiseen on saattanut olla vaikutusta sillä, että rasia oli jäätymisen estämiseksi sijoitettu ympäristöään hieman syvempään koskikuoppaan. Tulos antaa kuitenkin kohtalaisen hyvän ennusteen luonnonkudun onnistumiselle alimmalla koskella.

Keväällä 2004 Virho istutti omalla hautomollaan tuotettuja meritaimenen poikasia Paalijokeen seuraavasti:

14.5.2004 Alin koski, Hyvinkää:
400 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta
50 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta

19.5.2004 Ylin koski, Riihimäki:
420 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta
280 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta

Paarijoenkoski, Riihimäki:
180 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta
120 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta

21.5.2004 Alin koski, Hyvinkää:
500 kpl syömään oppineita poikasia, Vantaanjoen kanta

1.-2.7.2004 Paalijoen ylintä koskea Riihimäellä kunnostettiin Virhon Jan Henrikssonin johdolla. Myöskin Virhon Henry Kotiranta osallistui kunnostukseen. Kosken maanomistaja Pentti Paavola suoritti jälleen soran ja kivien siirtoa traktorikaivinkoneellaan. Sora kunnostukseen saatiin edelleen kosken maanomistaja Laineelta. Kunnostuksessa paranneltiin edellisinä vuosina perustettuja kutusoraikkoja ja kiveyksiä. Myöskin uutta kutusoraikkoa rakennettiin noin 30 m² ja saman verran uusia kiveyksiä.

Heinäkuun lopun ja Elokuun alun kovat rankkasateet nostivat koko Vantaanjoen vesistöä koetelleen tulvan myös Paalijoella. Laajoja pelto- ja metsäalueita oli tulvan alla useita päiviä.

9.9.2004 RKTL:n tutkijaryhmä teki sähkökalastuksen Paalijoen alimmalla koskella. Sähkökalastuksen tarkoituksena oli ennen kaikkea selvittää, oliko tulva aiheuttanut kalakuolemia Paalijoessa. Koskesta löytyi erittäin hyvin 1-vuotiaita ja kesän vanhoja taimenia. Koskesta löytyi hyvin myös pieniä mateita ja yksi kivisimppu. Eli tulva ei ollut aiheuttanut kalakuolemaa Paalijoella. Paalijoesta Vantaanjoen pääuomaan purkaantunut hyvähappinen vesi riitti parantamaan tulvan aikana myöskin pääuoman happitilannetta jonkin matkaa alaspäin, koska pääuomassa n. kilometrin Paalijoen laskukohdan alapuolella sijaitsevalta Vanhanmyllynkoskelta löytyi useita taimenen vuosiluokkia ja myöskin 1- ja 2-vuotiaita lohia. Tämä oli poikkeuksellista, sillä Hyvinkään muiden koskien kalasto oli kärsinyt pahoin tulvan vaikutuksista.

Havainto Paalijoen ja pääuoman Vanhanmyllynkosken elossa olevista kaloista on mielenkiintoinen. Viranomaisten ilmoituksen mukaan "Riihimäen ja Hyvinkään alueella Vantaanjoen pääuomaan kohdistui siten paitsi puhdistamoiden jätevesipäästöjä myös sivujokien tuomaa runsasta hajakuormitusta". Tällä "sivujokien tuomalla runsaalla hajakuormituksella" viranomaiset katsoivat olleen vaikutusta pääuoman kalakuolemiin Riihimäen ja Hyvinkään alueella. Paalijoen alimman kosken ja pääuoman Vanhanmyllynkosken sähkökalastustulosten perusteella on kuitenkin selvää, että ainakin Paalijoessa virtasi tulvasta huolimatta niin hapekasta vettä, että sen omilla kaloilla ei ollut mitään hätää. Lisäksi Paalijoki hapetti vielä pääuomankin, mahdollisesti Riihimäen jätevesipäästöistä aiheutunutta huonoa happitilannetta niin hyvin, että pääuoman Vanhanmyllynkosken kalatkin säästyivät.

30.11.2004 Virhon Jan Henriksson, Hannu Juutilainen ja Lari Olsoni raivasivat Paalijoen alimmalle koskelle johtavalta uralta myrskyn kaatamia kuusenrunkoja.

10. – 16.12.2004 välisenä aikana Virho ja Uudenmaan maaseutuopisto soraistivat Paalijoen alinta koskea Hyvinkäällä. Koski sijaitsee jylhässä paikassa Usminkallion alla. Maasto on kivikkoista ja kumpuilevaa ja soran kuljettaminen koskelle oli erittäin hankalaa. Virhon puolelta työtä johti ja opetusta antoi Jan Henriksson ja Uudenmaan maaseutuopiston puolelta vetäjänä toimivat Esa Alkula, Taito Lamminluoto ja Veikko Alavuotunki. Oppilaitoksen oppilaita oli mukana sekä työn suorittajana, että tutustumassa virtavesikunnostukseen.

Soran kuljetukseen puron varteen käytettiin Uudenmaan maaseutuopiston metsätraktoria, jonka päälle oli oppilaitoksen toimesta suunniteltu ja toteutettu kaksi erityistä "kutusoran kuljetuskoria", joita metsätraktorin nosturilla voitiin kätevästi kurottaa vaikean maaston yli puroon. Sorakorit täytettiin oppilaitoksen kauhakuormaajalla. Rajuista koneista huolimatta käsityötä jäi silti riittämiin, kun 25 m³ kutusoraa sijoitettiin jäähyhmäisessä vedessä kiviseen koskeen taimenten kutualustaksi. Uutta kutusoraikkoa saatiin rakennettua n. 100 m². Koskelle johtavalta kulku-uralta raivatut kuusen rungot pätkittiin 2 metrin pituisiksi pölleiksi Virhon Hannu Juutilaisen ja Lari Olsonin toimesta ja kuljetettiin tien varteen oppilaitoksen metsätraktorilla maanomistajan kanssa sovitulla tavalla.

Kunnostuksilla saavutetut tulokset vuoden 2004 lopussa

Ylimmälle koskelle Riihimäellä on rakennettu n. 150 m² kutusoraikkoa ja saman verran kivikkoa taimenen pienpoikasten elinalueeksi. Alimmalle koskelle Hyvinkäällä on rakennettu n. 100 m² kutusoraikkoa alkuperäiseen ja osittain hieman ruopattuun n. 800 m²:n laajuiseen kivikkoiseen koskeen.

Ylimmällä ja alimmalla koskella on runsaasti Virhon taimenistutuksista peräisin olevia kesän vanhoja ja 1-vuotiaita meritaimenen poikasia. Todennäköisesti myös Paarijoenkoskella on jonkin verran poikasia.

Paalijoen yleistila vuoden 2004 lopussa

Paalijoen vesistö on toipunut vuosien 2002 ja 2003 ankarasta kuivuudesta. Valuma-alueen pohjavesivarat, suot ja vähäiset jäljellä olevat kosteikot ovat täyttyneet vuoden 2004 aikaisista runsaista sateista. Paalijärven ja Paalijoen luonnonkalakannat ovat toipumassa kalakuolemista.

Paalijoki osana Vantaanjoen vesistöä

Virhon käynnistämä meritaimenen kotiutus Paalijokeen on hyvässä alussa. Keväällä ja kesällä 2005 ensimmäiset meritaimenen vaelluspoikaset vaeltavat mereen, jossa kasvavat sukukypsiksi. Ensimmäiset taimenet saattavat yrittää takaisin Paalijokeen jo syksyllä 2006, mutta enemmän kudulle yrittäviä Paalijoen emoja on yrittämässä vasta vuonna 2007 ja sen jälkeen. Vantaanjoen vesistössä on kuitenkin paljon pahoja ongelmia, jotka estävät Paalijoen emojen paluuta kutemaan kotipuroonsa.

Vantaanjoen edustan merialueen kalastusjärjestelyt eivät tue vaelluskalojen elämänkiertoa. Vanhankaupunginlahdella ja Kruunuvuorenselällä huhtikuun alussa alkava verkkokalastuskielto päättyy vuosittain siten, että Kruunuvuorenselällä verkkokalastus on sallittua 15.9 alkaen, eli juuri silloin kun meritaimenien ja lohien kutuvaellus Kruunuvuorenselän läpi Vantaanjokeen on parhaimmillaan.

Vantaanjoen edustan merialueella on perinteinen kalaväyläjärjestely vaelluskalojen kutuvaelluksen turvaamiseksi. Kalaväylä on kapea ja määritelty ilman tutkimusta siitä, mistä kalat todella yrittävät nousta. Valvonnan puutteesta johtuen, tai siitä huolimatta verkkoja pidetään toisinaan myös kalaväylällä, jolloin vaelluskalojen nousureitti mereltä Vantaanjoen suulle on ajoittain kokonaan suljettu. Kalaväylää pitäisi oleellisesti laajentaa ja hyvällä valvonnalla varmistaa, että nousureitti pysyy auki koko kutunousun ajan. Toinen vaihtoehto olisi, että kalastus seisovilla pyydyksillä olisi kokonaan kiellettyä Vantaanjoen edustan merialueella kutunousun ajan. Tällainen järjestely vieläpä vedenomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen on käytössä Merikarvianjoella, jossa siitä on todella hyviä kokemuksia.

Vuonna 2000 otettiin Vantaanjoen suulla Vanhankaupunginkoskella käyttöön vanha vesivoimalaitos ilman vesioikeudellista lupaa. Vesivoimalaitoksen käyttö estää vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen. Vantaanjoen suiston länsihaarassa sijaitsevan voimalaitoksen juoksutukset kuivasivat itähaarassa sijaitsevan kalatien virtaamat kalojen nousulle liian pieniksi syksyinä 2000, 2001 ja 2002. Vuonna 2003 voimalan käytöstä pidättäydyttiin vaelluskalojen nousun ajan. Tällöin poikkeuksellisen sateettomasta vuodesta ja siitä seuranneesta pienestä virtaamasta johtuen kalojen nousu jäi silti vähäiseksi. Syksyllä 2004 poikkeuksellisen sateisesta vuodesta johtuen Vantaanjoen suuri kokonaisvirtaama riitti sekä voimalaitoksen käytölle länsihaarassa, että kalojen nousulle itähaarassa. Normaalivuosina vettä ei kuitenkaan Vantaanjoessa riitä tarpeeksi kalojen nousulle ja voimalaitoksen käytölle. Vaelluskalojen kutunousua estävä vesivoimalaitoksen käyttö Vantaanjoen suulla on kokonaan lopetettava.

Toistuvat puhdistamattomien jätevesien päästöt kuntien puhdistamoilta ja viemäriverkoista kuormittavat Vantaanjokea joka vuosi ja aiheuttavat usein pahoja kalakuolemia, etenkin joen yläosissa. Näyttää siltä, että puhdistamoiden ja viemäriverkkojen toiminnan hallinta ja valvonta on kokonaan karannut kuntien ja valvovien viranomaisten käsistä, jos se nyt koskaan on kenenkään hallinnassa ja valvonnassa ollutkaan. Tästä yhtenä ikävänä esimerkkinä on Riihimäen jätevesipäästöt kesän 2004 tulvan aikana. Tuoreeltaan tulvan jälkeen Uudenmaan- ja Hämeen ympäristökeskukset ilmoittivat, että kuntien jätevesipäästöjen määrät on hyvin tiedossa ja että puhdistamoiden lupaehtojen mukaisia päästörajoja ei ole ylitetty. Elokuussa 2004 Uudenmaan ympäristökeskus pyydettäessä ilmoitti, että Riihimäen jätevesipäästöt tulvan aikana olivat 148 870 m³. Uudenmaan ympäristökeskuksen 12.1.2005 ilmestyneessä tulvaraportissa ilmoitetaan määräksi enää 68 395 m³. Määrä on pienentynyt yli 80 000 m³. Tulvaraportin mukaan Riihimäen lupaehdot eivät siltikään täyttyneet fosforin poistotehon osalta. Väkisinkin herää epäilys kaikkia kuntien ja viranomaisten ilmoittamia jätevesipäästömääriä ja vaikutuksia kohtaan. Toisena ikävänä esimerkkinä voi pitää viranomaisten toimia Hyvinkäällä kesällä 1999. Tällöin Hyvinkäällä oli erittäin paha kalakuolema, jossa kaloja kuoli Veikkarista Nukarinkoskelle asti. Vähälle julkiselle huomiolle jäänyt kalakuolema oli hyvin Hyvinkään kaupungin ja valvovien viranomaisten tiedossa. Kalakuoleman syy jäi selvittämättä.

Virhossa ja Paalijoella odotetaan ripeitä viranomaistoimia em. Vantaanjoen ongelmien poistamiseksi.