Paalijoen kalataloudellinen kunnostus vuosina 2000-2002
Teksti Kari Stenholm
Paalijoen kunnostushanke
 Virtavesien
hoitoyhdistys ry on ryhtynyt Paalijoen, Vantaanjoen latvahaaran kalataloudelliseen
kunnostukseen. Tavoitteena on kotiuttaa meritaimen Paalijokeen ja lisätä joessa
harvalukuisena elävää jokirapukantaa. Tavoitteena on myöskin herättää yleistä
mielenkiintoa pienvesien vesiensuojelutyöhön ja pienvesien merkitykseen koko vesiluonnon
osana. Meritaimenen kotiutuminen olisi oiva indikaattori terveestä vesiluonnosta
latvapuroilta mereen saakka.
Paalijoen vesistön latvat
sijaitsevat Lopen kunnan alueella, josta pienet ojat laskevat vetensä Riihimäen
kaupungin alueella sijaitsevaan Vähäjärveen ja siitä edelleen Paalijärveen. Paalijoen
8 km pituinen pääuoma lähtee Paalijärvestä Riihimäeltä ja laskee Vantaanjokeen
Hyvinkäällä. Paalijoen yläosassa on huomattava pikkupurojen verkosto, joka on
jokseenkin täysin kaivettu pelto- ja metsäojiksi. Paalijoen vesistön koko
valuma-alueeksi lasketaan 35 km².
Vuosi 2000
Paalijoen inventoinnin
maastokäynnit tehtiin pääosin vuoden 2000 loppupuolella.
Vuosi 2001
Paalijoen inventointi valmistui
maaliskuussa.
Toukokuussa oltiin ensimmäisen
kerran yhteydessä maanomistajiin, Kytöjärven kalastuskuntaan Riihimäellä ja
Hyvinkään kylien kalastuskuntaan Hyvinkäällä. Tämän jälkeen neuvotteluja käytiin
em. tahojen ja myöskin Riihimäen ja Hyvinkään kaupunkien kanssa hyvässä hengessä
koko loppuvuoden ajan.
9.8.2001 tehtiin sähkökalastus
ylimmällä, kolmannella ja alimmalla koskella. Sähkökalastuksen suorittivat Hämeen
TE-keskus ja Virho yhteistyössä. Sähkökalastuksen tulokset:
Ylin koski:
made 8 kpl
särki 1
jokirapu 1
ahven 17
hauki 2
lahna 1 "
Kolmas koski:
kivisimppu 12 kpl
made 11
jokirapu 1
Alin koski:
kivisimppu 3 kpl
made 9
hauki 2
taimen 86mm 1
taimen 0+ 1 näköhavainto
Paalijoen kunnostus vuonna 2002
Kunnostuslupaneuvotteluja jatkettiin
maanomistajien, kalastuskuntien ja viranomaisten kanssa hyvässä hengessä vuoden alusta
saakka.
8.5.2002 istutettiin Paalijokeen taimenen ja lohen ruskuaispussipoikasia. Poikaset oli
haudottu Vantaanjokeen nousseiden emokalojen mädistä ja maidista Virhon omalla
hautomolla Vantaalla.
Istutuksia tehtiin viiteen paikkaan seuraavasti:
Ylin koski
1000
kpl taimenia
Toisen kosken yläpuoli 1500 kpl taimenia
Kolmas koski
1000 kpl
taimenia
Ojaniityn puro
1500 kpl
taimenia
Alin koski
1000
kpl lohia
5.6.2002 mennessä saatiin
kirjallinen kunnostuslupa ylimmän, kolmannen ja alimman koskipaikan maanomistajilta.
Toisen koskipaikan maanomistajalta lupaa ei saatu.
14.6.2002 saatiin kirjallinen kunnostuslupa Hämeen ympäristökeskukselta.
13.8.2002 saatiin kirjallinen kunnostuslupa Uudenmaan ympäristökeskukselta.
Taimen- ja lohi-istukkaat
menestyivät alkukesän hyvin kaikissa istutuspaikoissa. Poikkeuksellisen kuivan kesän
johdosta Ojaniityn puro kuivui elokuun puoliväliin mennessä niin, että hyvin kasvaneet
taimenistukkaat pääosin kuolivat. Puron alapäähän jäi lähteiden ansiosta sen verran
virtausta, että muutamia taimenia säilyi hengissä tällä alueella.
 14.9.2002 pidettiin ylimmällä koskella kunnostustalkoot, joihin
osallistui 14 talkoolaista. Talkoissa rakennettiin kutusoraikkoja ja kivettiin ruopattua
uomaa. Talkoita oli valmisteltu edeltävällä viikolla kaivinkoneurakoitsijan ja Virhon
kahden kalatalousammattilaisen voimin.
15.9.2002 havaittiin juuri kunnostetulla
ylimmällä koskella lietelantapäästö, joka samana päivänä tappoi ylimmän kosken
kalat.
21.9.2002 havaittiin, että lietelantapäästön johdosta myös alimmalla koskella
Hyvinkäällä kalat olivat kuolleet. Havaintopäivänä kosken pintavesi virtasi
kirkkaana, mutta kaikki kuopat ja kivenkolot olivat läpinäkymättömän harmaita ja
mustia lietteen johdosta. Arvattavaksi jäi lietteen vaikutus vajaata kilometriä alempana
alkavaan Vantaanjoen pääuomaan, jossa virtaama myös oli hyvin pieni. Alimmalla koskella
kuolleet lohi-istukkaat olivat kasvaneet noin 8…9 cm pituisiksi. Kuolleena löytyi
myös saman kokoisia arvokkaita luonnonkudusta syntyneitä taimenen poikasia. Näiden
havaintojen perusteella voitiin todeta, että Paalijoen pääuoman koko kalakanta oli
kuollut. Virhon keväällä suorittamasta 6000 kappaleen taimen- ja lohi-istutuksesta oli
jäänyt eloon ainoastaan muutama taimen Ojaniityn puron alapäähän.
26.10.2002 Virhon hallitus päätti
kokouksessaan, että Paalijoen kalakuoleman aiheuttaneelle maatilalle ei esitetä
korvausvaatimusta menetetyistä istutuskaloista. Todettiin, että maatilaoli toiminut
hyvässä hengessä kunnostusasioissa ja pyrki tehokkaasti rajoittamaan vahinkoa heti sen
huomattuaan. Maatila teki myöskin itse ilmoituksen viranomaisille vahingosta. Todettiin
myös, että Paalijoen kannalta on parempi, että maatila käyttää rahat uuden
lietelantasäiliön rakentamiseen kuin mahdollisten korvauksien maksamiseen. Kokouksessa
kuitenkin todettiin, että jatkossa vastaavanlaisia kalakuolemia ei voida ohittaa ilman
korvausvaatimusten esittämistä, koska yhdistyksen toiminnan uskottavuus
rahoittajatahojen suhteen alkaa kärsiä.
Kunnostuksilla saavutetut
tulokset vuoden 2002 lopussa
Ylimmälle koskelle on rakennettu n.
100 m² kutusoraikkoa ja saman verran kivikkoa taimenen pienpoikasten elinalueeksi.
Ojaniityn puron alapäässä saattaa olla elossa muutama keväällä 2002 istutettu
taimen.
Paalijoen yleistila vuoden 2002
lopussa
Huipputehokkaasti ojitettu Paalijoen
vesistö kärsii ankarasti kuivuudesta poikkeuksellisen kuivan kesän ja syksyn
jäljiltä. Suurin osa sivuojista on kuivana.
Paalijoen pääuoma on lietelantapäästön jäljiltä käytännössä kuollut.
Kertomus jatkuu
|
