Kunnostustöitä tehtiin Karkkilassa ja Vihdissä

Työt käynnistyivät Nuijajoen Sahankoskelta, jossa sijaitsevan voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin marraskuun alussa v. 2002 kalatie luonnonkivistä ja muista maa-aineksista. Kalatie mahdollistaa Nuijajoessa syntyneiden taimenten vaelluksen Saavajokeen ja takaisin syntymäsijoilleen lisääntymään.

 

 

 

 

Talvella 2003 toteutettiin lukuisia purokunnostuksia Karkkilassa.
Kyrönojassa olevan 1,5 metriä korkean "virkistyspadon" yhteyteen tehtiin reilu 20 metriä pitkä kalatie. Purossa on luontainen taimenkanta sekä amerikkalaista perää olevaa puronieriää. Kalatie mahdollistaa vesieliöiden vaellukset pääuoman ja puron välillä.
Maijanojan alaosassa oleva uimapaikan ja vedenottopaikan padot on muutettu pohjakynnyksiksi. Ylempänä virrassa purettiin kivistä ja lankuista tehty vanha pato ja uomaan lisättiin soraa sekä kiviä. Lisäksi poistettiin uomaa tukkivia kivipaasia, jolloin niiden yläpuoli muuttui koskimaiseksi. Vedenottopaikan pato muutettiin koskikynnykseksi.
Pienojaan yhteydessä olevien vesialtaiden täyttämiseen ja muihin tarkoituksiin aikoinaan rakennettuja settipatoja  muutettiin pohjakynnyksiksi niin, että ne eivät estä kalojen ja muiden eliöiden vaellusta.
Rautojan uomaa on luonnonmukaistettu kiveämällä.

 

Kuvassa Maijanojan vedenottopaikan alapuolen kynnystettyä uomaa

Vihtijoen latvoilla toteutettiin talvella 2003 Karjaanjoki-Lifen demonstraatiohanke. Kuusikymmenluvulla ränniksi peratulla, 230 metriä pitkällä Lätinkosken alueella on käynnistetty luonnon oma kunnostusprosessi. Uomaan  rakennettiin kivisuisteita, joilla saadaan virtaus kohdistumaan joen penkkoihin. Vesi alkaa tulvien myötä muokkaamaan uomaa ja läjittämään maa-aineksia uusiin paikkoihin muodostaen soraikkoja, särkkiä, mutkia ja kynnyksiä. Suvantoalueelle  kaivettiin syvä, hidasvirtainen allas, jonka tarkoituksena on kerätä ylimääräinen sedimentti. Hankkeen tavoitteena on selvittää, saadaanko mm. taimenille kutualueita luonnon omia prosesseja hyödyntäen ja pienin kustannuksin. Koskeen ei ole tuotu muualta kiveä tai maa-aineksia, vaan ne saatiin uomasta ja sen reunoilta.
Katso hanketta havainnollistava kuvapari täällä

Syksyllä 2003 kunnostettiin Saavajoella, Lopen ja Karkkilan rajalla, 200 metriä pitkä Vuohikoski. Koskea kivettiin ja 40 kuutiometriä karkeaa soraa levitettiin lohikalojen kutupaikoiksi. Uusia soraikkoja syntyi lähes 200 neliömetriä. Kaksi kuivana ollutta sivu-uomaa avattiin kalanpoikasten suoja-alueiksi.

Lisätietoja näistä ja muista Karjaanjoki-Lifeen liittyvistä asioista saat Esa Lehtiseltä ja Esko Vuoriselta