Kalastuksella ja kalaveden hoidolla on
tärkeä merkitys Vantaanjoen nykytilaan ja tulevaisuuteen. Nykyinen pyyntikokoisten
istukkaisiin keskittyvä toiminta ei ole kalaveden hoitoa. Sitä ei ole myöskään se,
että kalastusalueet sallivat kudulla olevien lohien ja taimenten kalastuksen. Seuraavat
muutokset tulisi tehdä mahdollisimman pikaisesti.Pyyntikokoisten kalojen istutus ja niiden kalastus kunnostetuilla koskilla on
lopetettava. Kirjolohien ja muiden pyyntikokoiseksi kasvatettujen kalojen istutus ja
kalastus on ohjattava joen hidasvirtaisille alueille, jossa siitä ei ole haittaa
luontaisille lohikaloille.
Kalastusta koskilla on rajoitettava ja
kalastuksen valvontaa tehostettava. Lohikalojen kalastus kutuaikaan loka-marraskuussa on
kiellettävä. Taimen on määrättävä vapautettavaksi kunnes kanta on vahvistunut
kalastusta kestäväksi. Koskissa kahlaaminen on kiellettävä loka-toukokuun väliseksi
ajaksi, sillä mäti ja keväällä kuoriutuvat poikaset eivät kestä päälle astumista.
Osa koskialueista on rauhoitettava
kalastukselta. Rauhoitusalueilla on tutkittava kudun onnistumista ja poikasten
kehittymistä, jotta saataisiin tarkempaa tietoa jatkotoimien tueksi.
Tuki-istutukset on tehtävä Uudenmaan
TE-keskuksen v. 2001 julkaiseman "Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja
käyttösuunnitelman" Vantaanjokea koskevien ohjeiden mukaisesti. Istutuksissa on
käytettävä joesta pyydettävistä emokaloista saatavia poikasia. Jos niitä ei ole
riittävästi, käytetään mahdollisimman läheistä kantaa olevia istukkaita.
Istutettavien poikasten määrät ja ikäluokat päätetään vuosittaisten
sähkökalastusten perusteella.
Merialueen kalastusta on säädeltävä
tiukemmin mm. alamittoja nostamalla ja verkkojen määrää ja silmäkokoa rajoittamalla.
Kalaväyliä on laajennettava ja kalastuskieltoa niissä jatkettava yli lohikalojen
kutuajan.
Vanhankaupunginkosken museovoimalaitoksen
käyttörajat pitää sopia uudelleen. Missään tapauksessa voimalaitosta ei saa
käyttää syksyllä vaelluskalojen kutunousun aikaan.
Lue myös lehdistötiedote
aiheesta |
