22.1.2007 Kari Stenholm/Virtavesien hoitoyhdistys

Vantaanjoki vuonna 2006

Vantaanjoen isojen ongelmien tilanne ei vuonna 2006 oleellisesti muuttunut aiempiin vuosiin verrattuna. Nousukalojen määrä kuitenkin lisääntyi Vantaanjoen koskilla ja kaloja nousi ylemmäs kuin aiemmin, aina Hyvinkään yläpuolelle saakka.

Vantaanjoen isoista ongelmista verkkokalastus joen edustan merialueella säilyi ennallaan. Verkkokalastus Kruunuvuorenselällä alkoi edelleen 15.9. juuri taimenien ja lohien parhaaseen nousuaikaan, verottaen oleellisesti joen suulle pääsevien emokalojen määrää.

Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ilman vesioikeudellista lupaa haittasi kalojen nousua Vantaanjokeen aikaisempia vuosia vähemmän. Voimalaitosta käytettiin vuosina 2005 ja 2006 patoaltaan hieman korkeammilla vedenkorkeuksilla kuin aiempina vuosina, jolloin voimalaitoksen käyttö piti itähaaran kalatien virtaaman kalojen nousulle liian pienenä lähes koko ajan. Mitään lopullista ratkaisua Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen vaelluskalojen nousua estävän käytön lopettamiseksi ei kuitenkaan ole saavutettu.

Vanhankaupunginkosken kalastusjärjestelyt haittasivat edelleen vaelluskalojen pääsyä Vantaanjokeen varsinkin silloin kun itähaaran virtaama oli voimalaitoksen käytön, tai yleisen kuivuuden takia pieni. Länsihaaran voimalaitospadon alapuolinen kalastuskieltoalue on niin lyhyt, että voimalaitospadon takia ylitiheästi padon alle pakkaantuvat kalat joutuvat kovan kalastuspaineen alaisiksi. Tällä länsihaaran padon alapuolisella alueella saadaan nousukaloja paljon saaliiksi ja siellä tapahtuu paljon kalojen ulkopuolelta tarttumisia ja vakavia haavoittumisia. Kalastuslain mukaan vesistön yli rakennetun padon alapuolella kaikenlainen kalastus on kielletty 100 metrin matkalla.

Vanhankaupunginkosken itähaarassa kalastus on sallittua välittömästi itähaaran jyrkän nousuosuuden ylä- ja alapäässä. Voimalaitoksen käytön, tai yleisen kuivuuden aiheuttaman itähaaran pienen virtaaman takia kaloja kerääntyy ylitiheästi välittömästi jyrkän nousuosuuden alle, josta nousukaloja saadaan paljon saaliiksi ja siellä tapahtuu paljon kalojen ulkopuolelta tarttumisia ja vakavia haavoittumisia. Itähaaran jyrkän nousuosuuden yläpäässä kalastus on sallittua Vanhankaupunginkosken kalastussäännön mukaan jokseenkin heti kun kahtena haarana jyrkästi nousevat uomat yhtyvät ja yhtenäinen uoma tasaantuu loivemmaksi, suvantomaisemmaksi kalojen ensimmäiseksi lepopaikaksi. Tästä kalojen ensimmäisestä lepopaikasta jyrkän nousun jälkeen saadaan kaloja paljon saaliiksi ja siellä tapahtuu paljon kalojen ulkopuolelta tarttumisia ja vakavia haavoittumisia. Itähaaran jyrkälle nousuosuudelle on rakennettu kalojen nousua helpottavia betoni- ja kivirakenteisia kalatierakenteita. Kalastuslain mukaan kaikenlainen kalastus on kiellettyä kalatien ala- ja yläpuolella 100 metrin matkalla. Vanhankaupunginkosken itähaarassa kalastuskieltoalueet ovat rakennettujen kalatierakenteiden sekä ala-, että yläpuolella paljon lyhyemmät kuin 100 metriä.

Kalastuksen valvonta Vantaanjoella ei parantunut vuonna 2006. Ainoastaan Vanhankaupunginkoskella on järjestäytynyt kalastuksen valvonta. Muualla kalastuksen valvonta ei ole riittävää.

Vantaanjokea usein kuormittavat puhdistamattoman jäteveden päästöt jatkuivat vuonna 2006 entiseen tapaan. Vuonna 2006 ei tapahtunut yksittäistä valtavan isoa puhdistamattoman jäteveden päästöä, mutta pienempiä päästöjä tapahtui kuitenkin useita. Puhdistamatonta jätevettä Vantaanjoen vesistöön päästivät vuonna 2006 ainakin Riihimäki ja Hyvinkää kumpikin kerran ja Tuusula kolme kertaa. Perinteiseen tapaan jätevesipäästöihin liittyi selittelyä valvontalaitteiden toimimattomuudesta, päästön vähättelyä ja tutkimatta jättämistä viranomaisten taholta.

Kaikista em. ongelmista huolimatta Vantaanjoen koskille nousi vuonna 2006 aikaisempaa enemmän lohia ja taimenia. Mahdollisesti juuri Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttötapojen pieni paraneminen on vaikuttanut siihen, että taimenia ja lohia nousi Vantaanjokeen aikaisempia vuosia enemmän. Pitkäkosken alueella varsinkin meritaimenista tehtiin havaintoja runsaasti. Samoin Longinojalla. Havaintoja nousukaloista tehtiin myös Vantaankoskella ja Myllykoskella. Ilahduttavinta on havainnot nousukaloista Nukarinkoskella ja Hyvinkään alueella ja jopa Hyvinkään yläpuolella. Nukarinkoskelta saaduista usempikiloisista meritaimenista kuultiin tarinoita pitkin syksyä. Lokakuun lopussa Nukarinkoskella nähtiin varmuudella metrin pituinen nousukala, lohi tai taimen. Ison kalan havaintopaikalta löydettiin myös iso kutukuoppa pituudeltaan yli 2 metriä ja leveydeltäänkin metrin luokkaa. Hyvinkäällä pääuomaan laskevan Paalijoen alimmalta koskelta löydettiin lokakuun lopussa niin ikään iso kutukuoppa, lähes samaa kokoluokkaa kuin Nukarinkoskelta. Paalijoella isoja kaloja ei päästy näkemään, mutta illan pimeydestä niiden loiske kuitenkin kuultiin. Hyvinkään yläpuolella pääuomaan laskevassa purossa nähtiin lokakuun lopussa iso taimen kaksi eri kertaa. Joko sama taimen kahdesti, tai sitten kaksi eri kalaa. Ensimmäisellä havaintokerralla kalan pituus selkäevän etureunasta pyrstön kärkeen saatiin mitattua 36,5 cm:ksi. Tehdyn mittauksen perusteella kalan kokonaispituudeksi laskettiin yli 61 cm. Tämän kokoinen taimen on jokseenkin varmasti tehnyt merivaelluksen.

Vuonna 2006 taimenia ja lohia nousi Vantaanjoen koskille enemmän ja korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Merkille pantavaa on myös se, että vuosi 2006 oli erittäin kuiva ja Vantaanjoen virtaama erittäin pieni koko kesän ja syksyn lokakuun lopulle saakka, jolloin virtaama lopultakin kasvoi. Jos virtaama olisi ollut koko kesän ja syksyn edes keskimääräisellä tasolla, kaloja olisi todennäköisesti noussut Vantaanjokeen vielä huomattavasti enemmän.

Jo vuoden 2005 havainnot suuremmista nousukalamääristä Vantaanjoen alimmilla koskilla ja vuonna 2006 alimmilla koskilla tehdyt samanlaiset havainnot uudelleen, sekä lisäksi vuonna 2006 tehdyt havainnot isoista nousukaloista Nukarinkoskella ja jopa Hyvinkään tasalla ja vieläpä Hyvinkään yläpuolellakin ovat selvä merkki Vantaanjoen vaelluskalakantojen elpymisestä. Nämä havainnot antavat uskoa sille, että Vantaanjoella tehtäviä vaelluskalakantojen auttamistoimia kannattaa jatkaa ja tehostaa. Nämä havainnot antavat myös hyvät perustelut sille, että kaikki alussa mainitut Vantaanjoen isot ongelmat on poistettava pikaisesti, jotta Vantaanjoki saa suotuisissa olosuhteissa kehittyä hyväksi meritaimen- ja mahdollisesti myös lohijoeksi.

Erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, ettei ainakaan mitään uusia ongelmia pääse enää syntymään Vantaanjoen vaelluskalojen elinympäristöön. Tällainen takaisku tapahtui vuonna 2000, jolloin vaelluskalojen nousua estävä Vanhankaupunginkosken voimalaitos otettiin uudelleen käyttöön ilman vesioikeudellista lupaa. Vastaavanlainen uusi ongelma saattaa syntyä, jos Vanhankaupunginkoskelle rakennettavaksi aiottu nousukalojen seurantalaitteisto huonosti suunnitellaan ja toteutetaan. Kalojen nousun seuranta olisi mielenkiintoista, mutta seurantalaitteistosta ei saa syntyä uutta nousuestettä, tai edes nousun hidastetta, joka pidättelisi taimenia ja lohia pidempään Vanhankaupunginkoskella ja -suvannossa kovan kalastuspaineen alaisina. Nousukalojen viipyminen pidempään Vanhankaupunginkoskella ja -suvannossa aiheuttaa entistä useamman nousukalan joutumista saaliiksi ja vielä useamman kalan vakavaa haavoittumista kalastajien koukuista. Nousukalojen seurantalaitteiston rakentamisaikomuksista pitäisi kokonaan luopua, koska vaelluskalojen nousu nykyisin näkyy muutenkin Vantaanjoen koskilla. Nousukalojen seurantalaitteisto ei myöskään varsinaisesti auta vaelluskaloja, mutta voi kylläkin aiheuttaa niille pahoja ongelmia. Vaelluskaloja auttaa parhaiten alussa lueteltujen isojen ongelmien nopea poistaminen. Kun alussa luetellut ongelmat on poistettu, vaelluskaloja kyllä nousee Vantaanjokeen. Paljon!