Vantaanjoen vaelluskalakannoilla on edelleen paljon ongelmia

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana Vantaanjoella toteutetuista miljoonia euroja maksaneista kunnostus- ja hoitotöistä huolimatta Vantaanjoen vaelluskalakannoilla ei mene hyvin. Vantaanjoella on edelleen paljon pahoja ongelmia, jotka rajoittavat laajamittaisten ja kalliiden kunnostus- ja hoitotöiden positiivisia vaikutuksia vaelluskalakannoille. Pahimmat ongelmat ovat:

1. Vantaanjoen edustan merialueen kalastusjärjestelyt

Vantaanjoen edustan merialueen kalastusjärjestelyt eivät tue vaelluskalojen elämänkiertoa. Vanhankaupunginlahdella ja Kruunuvuorenselällä huhtikuun alussa alkava verkkokalastuskielto päättyy vuosittain siten, että Kruunuvuorenselällä verkkokalastus on sallittua 15.9 alkaen, eli juuri silloin kun meritaimenien ja lohien kutuvaellus Kruunuvuorenselän läpi Vantaanjokeen on parhaimmillaan.

2. Kapea kalaväylä

Vantaanjoen edustan merialueella on toteutettu perinteinen kalaväyläjärjestely vaelluskalojen nousuvaelluksen turvaamiseksi. Kalaväylä on kapea ja määritelty ilman tutkimusta siitä, mistä kalat todella yrittävät nousta. Kalaväylää pitäisi oleellisesti laajentaa ja hyvällä valvonnalla varmistaa, että nousureitti pysyy auki koko kutunousun ajan.

Toinen vaihtoehto olisi, että kalastus seisovilla pyydyksillä olisi kokonaan kiellettyä Vantaanjoen edustan merialueella vaelluskalojen nousun ajan huhtikuun alusta vuoden loppuun. Tällainen järjestely vieläpä vedenomistajien vapaaehtoisuuteen perustuen on käytössä Merikarvianjoella, jossa siitä on todella hyviä kokemuksia.

3. Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö

Vuonna 2000 otettiin Vantaanjoen suulla Vanhankaupunginkoskella käyttöön vanha vesivoimalaitos ilman vesioikeudellista lupaa. Sinänsä suositeltavilla uusiutuvilla luonnonvaroilla toteutettu sähköntuotanto tuhoaa Vantaanjoen alueella asuvan miljoonan ihmisen lähivirkistysalueen mahdollisuuksia, koska voimalaitoksen käyttö estää vaelluskalojen nousua Vantaanjokeen.

Vantaanjoen suiston länsihaarassa sijaitsevan voimalaitoksen juoksutukset kuivasivat itähaarassa sijaitsevan kalatien virtaaman liian pieneksi ja estivät vaelluskalojen nousua vuosina 2000, 2001 ja 2002. Vuoden 2003 syksyllä voimalaitoksen käytöstä pitäydyttiin vaelluskalojen kutunousun ajan. Tällöin poikkeuksellisen sateettomasta vuodesta ja siitä seuranneesta pienestä virtaamasta johtuen kalojen nousu jäi silti vähäiseksi. Syksyllä 2004 poikkeuksellisen sateisesta vuodesta johtuen Vantaanjoen suuri kokonaisvirtaama riitti sekä voimalaitoksen käytölle länsihaarassa, että kalojen nousulle itähaaran kalatiessä.

Normaalivuosina vettä ei kuitenkaan Vantaanjoessa riitä tarpeeksi kalojen nousulle ja voimalaitoksen käytölle samaan aikaan läheskään aina. Itähaaran kalatien virtaaman ollessa liian pieni kalat jäävät viikkokausiksi pyörimään Vanhankaupunginkosken suvantoon ja itähaaran kalatien alapuolelle. Tällaisessa tilanteessa jokeen nouseminen ja kotikosken saavuttaminen viivästyy, tai estyy kokonaan, varsinkin kun kovasta kalastuspaineesta johtuen suuri osa kaloista haavoittuu vaikeasti kalastajien koukuista Vanhankaupunginkosken suvannossa ja itähaaran kalatien alapuolella pyöriessään.

Voimalaitoksen käyttö Vantaanjoen suulla on kokonaan lopetettava vaelluskalojen nousun ajaksi huhtikuun alusta vuoden loppuun saakka. Paras ja selkein ratkaisu olisi kuitenkin lopettaa voimalaitoksen käyttö kokonaan, sillä Vantaanjoen pienestä virtaamasta johtuen voimalaitoksen sähköntuotto on erittäin pieni ja energiataloudelliset hyödyt ovat näin ollen pieniä ja vaelluskaloille ja miljoonan ihmisen lähivirkistysalueelle aiheutetut haitat suuria.

4. Toistuvat puhdistamattomien jätevesien päästöt

Toistuvat puhdistamattomien jätevesien päästöt kuntien puhdistamoilta ja viemäriverkoista kuormittavat Vantaanjokea joka vuosi ja aiheuttavat usein pahoja kalakuolemia, etenkin joen yläosissa.

Näyttää siltä, että puhdistamoiden ja viemäriverkkojen toiminnan hallinta ja valvonta on ajoittain karannut kuntien ja valvovien viranomaisten käsistä. Tästä yhtenä ikävänä esimerkkinä ovat Riihimäen jätevesipäästöt kesän 2004 tulvan aikana. Tuoreeltaan tulvan jälkeen Uudenmaan- ja Hämeen ympäristökeskukset ilmoittivat, että kuntien jätevesipäästöjen määrät on hyvin tiedossa ja että puhdistamoiden lupaehtojen mukaisia päästörajoja ei ole ylitetty. Elokuussa 2004 Uudenmaan ympäristökeskus pyydettäessä ilmoitti, että Riihimäen jätevesipäästöt tulvan aikana olivat 148 870 m³. Uudenmaan ympäristökeskuksen 12.1.2005 ilmestyneessä tulvaraportissa ilmoitettiin määräksi enää 68 395 m³. Määrä oli pienentynyt yli 80 000 m³! Tulvaraportin mukaan Riihimäen lupaehdot eivät siltikään täyttyneet fosforin poistotehon osalta. Oikeaksi mainostettujen tietojen muuttelu jälkikäteen ei ole luottamusta herättävää.

Toisena ikävänä esimerkkinä voi pitää viranomaisten toimia Hyvinkäällä kesällä 1999. Tällöin Hyvinkäällä oli erittäin paha kalakuolema, jossa kaloja kuoli Hyvinkään Veikkarista Nurmijärven Nukarinkoskelle asti. Vähälle julkiselle huomiolle jäänyt kalakuolema oli hyvin Hyvinkään kaupungin ja valvovien viranomaisten tiedossa. Kalakuoleman syy jäi silti selvittämättä.

Lisätietoja antavat:

Kari Stenholm 040 764 8045

Esa Lehtinen 040 532 8830

Tarvittaessa esittelemme tiedotusvälineille kohteita myös maastossa.