22.1.2007 Kari Stenholm/Virtavesien hoitoyhdistys

Paalijoen kalataloudellinen kunnostaminen vuosina 2005-2006

1. Paalijoki

Virtavesien hoitoyhdistys ry (Virho) ryhtyi vuonna 2000 Paalijoen, Vantaanjoen latvahaaran kalataloudelliseen kunnostukseen. Tavoitteena oli kotiuttaa meritaimen Paalijokeen ja lisätä joessa harvalukuisena elävää jokirapukantaa. Tavoitteena oli myöskin herättää yleistä mielenkiintoa pienvesien vesiensuojelutyöhön ja pienvesien merkitykseen koko vesiluonnon osana. Meritaimenen kotiutuminen olisi oiva indikaattori terveestä vesiluonnosta latvapuroilta mereen saakka.

Paalijoen vesistön latvat sijaitsevat Lopen kunnan alueella, josta pienet ojat laskevat vetensä Riihimäen kaupungin alueella sijaitsevaan Vähäjärveen ja siitä edelleen Paalijärveen. Paalijoen 8 km pituinen pääuoma lähtee Paalijärvestä Riihimäellä ja laskee Vantaanjokeen Hyvinkäällä. Paalijoen yläpäässä on myöskin huomattava pikkupurojen verkosto, joka on jokseenkin täysin kaivettu pelto- ja metsäojiksi. Paalijoen vesistön koko valuma-alueeksi lasketaan 35 km².

2. Paalijoen kunnostuksen aloitus vuosina 2000-2002

Paalijoen inventoinnin maastokäynnit tehtiin pääosin vuoden 2000 loppupuolella. Inventointi valmistui alkuvuonna 2001. Vuosina 2001 ja 2002 suoritettiin kunnostuslupien hankinta maanomistajilta ja viranomaisilta. Vuonna 2002 suoritettiin ensimmäinen kunnostustyö Paalijoen ylimmällä koskella. Vuonna 2002 suoritettiin myös ensimmäinen meritaimenen kotiutusistutus Virhon Keravanjoen hautomolla tuotetuilla meritaimenen poikasilla. Samalla hautomolla tuotettuja lohen pienpoikasia istutettiin Paalijoen alimmalle koskelle. Nämä ensimmäiset istukkaat kuitenkin tuhoutuivat syksyllä 2002 tapahtuneessa lietelantapäästössä. Vuosien 2000-2002 ja 2003-2004 tapahtumista on omat erilliset vuosikertomuksensa, jotka on luettavissa Virtavesien hoitoyhdistyksen kotisivuilla osoitteessa www.virtavesi.com.

3. Paalijoen kunnostus vuonna 2005

Keväällä 2005 Virho istutti omalla hautomolla tuotettuja meritaimenen poikasia Paalijoen vesistöön seuraavasti:

1.5.2005 Kunausoja, Riihimäki 1200 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta Ylin koski, Riihimäki 1200 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta 1.5.2005 Paarijoenkoski, Riihimäki 800 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarkilanjoen kanta

14.5.2005 Alin koski, Hyvinkää 2500 kpl ruskuaispussipoikasia, Vantaanjoen kanta

Viikoilla 38 ja 39 soraistettiin Paarijoenkoskea Riihimäellä. Koskialueen maanomistaja Heikki Paarijoki kuljetti soran traktorilla n. kilometrin matkan autotien varresta kosken rantaan. Sora siirrettiin myös koskeen traktorin etukuormaajalla. Soran levitys koskessa tehtiin lapiotyönä Kari Stenholmin ja Heikki Paarijoen voimin. Soraa levitettiin koskeen kaikkiaan 25 m³. Uutta kutusoraikkoa saatiin aikaan n. 100 m².

Kesän ja syksyn aikana vuonna 2005 näkyi kaikilla Paalijoen kunnostetuilla koskilla taimenia. Ylimmällä koskella kylläkin pelkästään keväällä istutettuja nollikkaita, mutta Paarijoenkoskella ja alimmalla koskella, ”Alakönkäällä” Hyvinkäällä myös 1- ja 2-vuotiaita taimenia, suurimpien ollessa n. 30 sentin pituisia.

4. Paalijoen kunnostus vuonna 2006

Keväällä 2006 Virho istutti omalla hautomolla tuotettuja meritaimenen poikasia Paalijoen vesistöön seuraavasti:

6.5.2006 Ylin koski, Riihimäki 500 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta 6.5.2006 Paarijoenkoski, Riihimäki 500 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta

6.5.2006 Alin koski, Hyvinkää 2000 kpl ruskuaispussipoikasia, Ingarskilanjoen kanta

Kesä 2006 oli poikkeuksellisen vähäsateinen. Paalijoen perusongelma, Paalijärven pohjapadon aiheuttama virtaaman pienuus alkoi vaivata jo Juhannuksen paikkeilla. Tällöin Paalijärven pinta laski järven alapäässä sijaitsevan pohjapadon yläreunan alapuolelle, jolloin virtausta Paalijoen yläpäässä piti yllä enää padon pienet vuodot. Joen matkalla olevat lähteet lisäsivät virtaamaa jokea alaspäin tultaessa niin, että alimmalla koskella Hyvinkäällä virtaama oli n. 10 l/s.

Kesäkuun lopussa 29.6.2006 löytyi Paalijoen alimmalta koskelta Hyvinkäältä kuolleita kaloja. Osa kaloista oli ollut kuolleena jo useita päiviä. Nämä jo osittain mädäntyneet kalat olivat n. 10-15 cm pituisia; lajia ei voinut enää määrittää. Koskella oli myös tuhansia kuolleita ja kuolevia, pieniä n. 10-15 mm pituisia särkikalan poikasia. Asiasta ilmoitettiin Hyvinkään ympäristösuojelupäällikölle, joka käski ottamaan yhteyttä Riihimäkeen, koska ”sieltähän se vesikin tulee”. Riihimäen ympäristötoimistossa luvattiin asiasta laatia raportti. Asiasta ilmoitettiin myös Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistykselle, josta kerrottiin että he ottavat Paalijoen alapäästä rutiinivesinäytteen seuraavalla viikolla. Näyte otettiinkin, mutta se ei useita päiviä liian myöhään otettuna enää kertonut mistään erityisen poikkeavasta. Kaloja tappanut tilanne oli jo ohi silloin kun näyte otettiin. Tämän enempää Paalijoen kalakuolema ei viranomaistahoja kiinnostanut ja kalakuoleman syy jäi tutkimatta, niin kuin Vantaanjoen vesistöalueella usein tapahtuu.

Poikkeuksellisen vähäsateinen kesä ja syksy aiheutti sen, että Paalijärven pinta pysyi pohjapadon yläreunan alapuolella lokakuuhun saakka ja Paalijoen virtaama pysyi useita kuukausia erittäin pienenä. Ylimmällä koskella virtaama oli vain muutamia litroja sekunnissa ja alimmallakin koskella pienimmillään vain kymmenkunta litraa sekunnissa. Vasta lokakuun ja erityisesti marraskuun kovat sateet nostivat Paalijärven pinnan pohjapadon yläreunan yläpuolelle ja virtaama kasvoi joen alapäässä n. 1 m³/s arvoihin.

Lokakuun aikana Paalijoen alimmalla koskella nähtiin muutaman kerran yksittäisiä n. 30-35 cm pituisia taimenia. Lokakuun lopussa virtaaman ollessa jo lähellä 1 m³/s Paalijoen alimmalla koskella tehtiin havaintoja todennäköisesti varsin suurista kutukaloista. Lokakuun viimeisen päivän illan pimeydessä suoritetun kututarkkailun yhteydessä kuultiin koskella kovia loiskahduksia, mutta itse kaloja ei nähty. Muutamia päiviä myöhemmin, virtaamankin ollessa jälleen hieman pienempi, koskelta löydettiin yksi iso kutukuoppa ja toinenkin alue, jossa oli pienempiä kuoppia. Ison kuopan pöyhityn alueen pituus oli yli 2 metriä ja leveyskin metrin luokkaa. Kuoppa oli pääosin varsin syvässä vedessä, yli puolen metrin syvyydessä. Tämän kokoisia kutukuoppia tekevät taimenet, tai lohet ovat useiden kilojen painoisia. Useiden kilojen painoiset taimenet ja kaikki kutemaan nousevat lohet ovat tehneet merivaelluksen. Tehtyjen havaintojen perusteella on mahdollista, että Paalijoen alimmalla koskella loka-marraskuun vaihteessa kutivat merestä nousseet kalat. Tätä näkemystä tukee myös toinen lokakuun viimeisinä päivänä tehty havainto Hyvinkään yläpuolisella Vantaanjoen sivupurolla, Erkylänlukkojenpurolla, jossa nähtiin yli 60 senttinen taimen. Tällainen n. 3 kiloinen taimen on melko varmasti tehnyt merivaelluksen. Erkylänlukkojenpurolla nähtiin iso n. 60 senttinen kala vielä toisenkin kerran juuri samana päivänä kuin Paalijoen alimman kosken havainnotkin tehtiin.

5. Paalijoki-projekti loppuu

Virhossa vuonna 2005 tehdyn päätöksen mukaan Paalijoki-projekti lopetettiin vuoden 2006 lopussa. Paalijoella olisi vielä paljon kunnostettavaa, mutta koska moniongelmaisessa Vantaanjoen vesistössä ei yhden pienen osan huippukuntoonkaan kunnostaminen auta kokonaisuutta kovin paljon, on aika suunnata Paalijoella käytettyjä resursseja Vantaanjoen muiden ongelmien hoitamiseen. Virho jatkaa kuitenkin Paalijoen seurantaa.

6. Paalijoki-projektilla aikaan saadut tulokset

Vuodesta 2002 jatkuneissa kunnostuksissa on Paalijoen kolmelle koskelle rakennettu n. 350 m² kutusoraikkoja ja tehty kiveyksiä n. 250 m². Virhon hautomolla tuotettuja taimenen pienpoikasia on istutettu Paalijoen vesistöön n. 20 000 kpl ja lohen pienpoikasia 1 000 kpl.

Kunnostuksien aikana on koskipaikkojen maanomistajille jaettu informaatiota virtavesistä ja ohjeita vesistöä säästävään maankäyttöön. Koskipaikkojen maanomistajat ovatkin kautta linjan heränneet huomaamaan omilla maillaan virtaavan pikkujoen arvon ja merkityksen osana Vantaanjoen vesistöä. Koskipaikkojen maanomistajat ovat osallistuneet myös kunnostustoimiin. He ovat myös vapaaehtoisesti laajentaneet ja muotoilleet joen varren suojakaistoja vesistöä paremmin suojaaviksi.

Paalijoen toipumisprosessi on saatu hyvään alkuun. Kolmen koskipaikan kunnostaminen vaelluskalojen lisääntymisalueiksi ja maanomistajien alueella tekemät vapaaehtoiset vesiensuojelutoimet ovat nostaneet Paalijoen yhdeksi Vantaanjoen potentiaaliseksi, joskin riskialttiiksi taimenien lisääntymispuroksi ja Vantaanjoen vedenlaatua parantavaksi sivu-uomaksi. Paalijoki on noussut myös viranomaisten tietoisuuteen sen verran, että jatkossa Paalijoenkin veden laatua seurataan säännöllisiä vesinäytteitä ottamalla.

7. Virho kiittää maanomistajia, osakaskuntia ja Uudenmaan- ja Hämeen TE-keskuksien kalatalousyksiköitä

Virho kiittää kaikkia niitä maanomistajia, joiden mailla kunnostuksia on tehty.Yhteistoiminta on koko projektin ajan ollut esimerkillistä. Maanomistajien vapaaehtoinen työ ja vapaaehtoiset vesiensuojelutoimet ovat oleellisesti auttaneet Paalijoen elpymistä.

Virho kiittää Kytöjärven - ja Hyvinkään kylien osakaskuntia yhteistyöstä. Osakaskuntien suostumuksella tehdyillä kunnostustöillä Paalijoesta on tulossa ja on jo todennäköisesti tullutkin Suomenlahdelta nousevien meritaimenien lisääntymispuro. Virho toivoo meritaimenien nousevan mahdollisimman pian myös Paalijärveen. Ennemmin tai myöhemmin näin myös tapahtuu, ellei Paalijärven pohjapadon aiheuttama joen kuivuminen tuhoa koko Paalijoen taimenkantaa.

Virho kiittää Uudenmaan- ja Hämeen TE-keskusten kalatalousyksiköitä Paalijoki-projektin rahoittamisesta. Ilman tätä rahoitusta Paalijoki-projekti olisi jäänyt kokonaan toteuttamatta.

8. Kuinka Paalijokea pitäisi jatkossa hoitaa

Virhon jäädessä nyt ainoastaan seuraamaan Paalijoen tilaa, maanomistajien ja osakaskuntien toivotaan jatkavan vesiensuojelua ja kalavedenhoitoa Paalijoella.

Paalijoen tilannetta auttaisi parhaiten pienen alivirtaamajuoksutuksen järjestäminen Paalijärven alapään pohjapatoon. Melko pienikin alivirtaamajuoksutus poistaisi Paalijoella nyt olevan kuivumisriskin ja pitäisi joen elossa kuivien kausien yli. Pieni alivirtaamajuoksutus parantaisi myös Paalijärven tilaa ylläpitämällä pientä veden vaihtumista silloin kun vettä ei kuivuuden takia pohjapadon yli enää ollenkaan virtaa.

Pienen alivirtaamajuoksutuksen järjestäminen pohjapatoon ei näkyisi Paalijärven pinnan korkeudessa juuri mitenkään, mutta varmistaisi Paalijoen elossa pysymisen. Esim. 5 l/s alivirtaamajuoksutus laskisi Paalijärven pintaa n. 0,5 mm vuorokaudessa ja n. 15 mm/kuukaudessa:

3600s x 5 l/s = 18 000 l/ tunti

24 h x 18 000 l/h = 432 m³/ päivä

30 d x 432 m³/d = 12 960 m³/ kuukausi

Paalijärven pinta-ala = 0,84 km²

Järven pinnan aleneminen kuukaudessa 5 l/s alivirtaamajuoksutuksen johdosta = 12 960 m³ : 840 000 m² = 0,0154 m = 15,4 mm

Normaaleina ”kuivina” kesinä alivirtaamajuoksutusta tarvittaisiin ehkä kuukausi, enintään kaksi. Kahden kuukauden alivirtaamajuoksutuskaan ei laskisi Paalijärven veden pintaa kuin 3 cm, jota ei käytännössä ollenkaan huomaisi, koska veden pinnan vaihtelut ovat muista syistä johtuen ainakin kymmenkertaiset, eli vähintään 30 cm luokkaa.