Pohjois-Satakunnassa virtaavalla Merikarvianjoella ja Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä virtaavalla Vantaanjoella on paljon samankaltaisia piirteitä, mutta myös eroja löytyy. Merikarvianjoen keskivirtaama on 15 m³/s, kun vastaava arvo Vantaanjoella on 16 m³/s. Minimivirtaamaksi Merikarvianjoella ilmoitetaan 2..5 m³/s, mutta monena kesänä paikalla olleena tiedän, että 2 m³/s ja allekin on lähempänä totuutta. Vantaanjoen minimivirtaama on 1..2 m³/s. Merikarvianjoen valuma-alueella on vähemmän savimaita kuin Vantaanjoella, joten savisameus ei Merikarvianjokea vaivaa. Merikarvianjoen vesi on kuitenkin suovesien humuksen ruskeaksi värjäämää ja hieman happamampaa kuin Vantaanjoen vesi.

Merikarvianjoen suurin ongelma on Isojärven rankka ja jokea huomioonottamaton säännöstely. Isojärvi sijaitsee vajaan 30 km etäisyydellä merestä ja järven säännöstelypato Merikarvianjoessa katkaisee käytännössä vaelluskalojen nousun ylemmäs vesistöön.

Merikarvianjoella on myös yksi vesivoimalaitos, joka sijaitsee n. 24 km merestä sijaitsevalla Lankoskella. Voimalaitos on omassa tekouomassaan luonnonuoman vierellä ja haittaa Merikarvianjoen vaelluskalojen elämää erityisesti kuivina aikoina, jolloin voimalaitoksen juoksutus kuivaa Lankosken luonnonuoman virtaaman pieneksi liruksi. Aivan samoin kuin Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen juoksutus kuivaa Vanhankaupunginkosken itähaaran kalatien virtaaman. Lankosken alapuolella voimalaitoksen tekouoma ja alkuperäinen luonnonuoma yhtyvät, joten siitä alaspäin vettä virtaa hieman enemmän. Useimpina kesinä Isojärven säännöstelypato on kuitenkin lähes kiinni ja joen kokonaisvirtaama on vain n. 2 m³/s. Vaelluskaloja ei tästä syystä jokeen nouse kuivina kesinä ollenkaan.

Merikarvianjoen kalastusmatkailun ympärille on rakentunut huomattava vuokramökkibisnes ja muutakin matkailuelinkeinoa. Tämän matkailuelinkeinon ylläpitämiseksi Merikarvianjokeen istutetaan kesäisin viikoittain yli kymmeneen koskeen suuri määrä kirjolohia. Merikarvianjoen kaikki kunnostetut kosket ovat massiivisten kirjolohi-istutusten rasittamia. Luonnonkaloille tästä aiheutuva haitta on yleisestikin ottaen varsin huonosti tunnettu, mutta ei se ainakaan luonnonkalojen tilannetta paranna.

Merikarvianjoella on vaelluskalojen kannalta katsottuna siis paljon ongelmia. Aivan kuten on Vantaanjoellakin. Vähän erilaisia, mutta pahoja ongelmia kuitenkin. Merikarvianjoki poikkeaa Vantaanjoesta kuitenkin oleellisesti siinä, että sen n. 24 km mittaiselle totaalisista nousuesteistä vapaalle jokiosuudelle nousee syksyllä valtava määrä taimenia, lohia ja siikoja kutuvaellukselle. Muutamia kaloja on noussut ennenkin, mutta vuonna 2001 tilanne muuttui aivan radikaalisti. Tällöin otettiin käyttöön Merikarvianjoen edustan merialueella käyttöön laaja seisovista pyydyksistä vapaa n. 5 km merelle ulottuva kalaväylä. Kalaväylän laajennus on sikäli poikkeuksellinen Suomessa, että kaikki kalavesien omistajat suostuivat laajennukseen vapaaehtoisesti. Kaikki tulivat vakuuttuneiksi, että vaelluskalojen vapaa pääsy kutujokeensa koituu kaikkien kalavedenomistajien hyödyksi niin merellä kuin joellakin. Näin myös tapahtui. Asiahan on itsestään selvä kaikille, mutta minkään muun Suomen joen edustalla ei vielä toistaiseksi ole päästy samaan, kalavedenomistajien kypsyyttä osoittavaan ratkaisuun. Kalaväylän laajentamisesta saakka Merikarvianjokeen on syksyisin noussut valtava määrä taimenia, lohia ja siikoja. Siiatkin nousevat suurin joukoin koko 24 km pitkän vapaan jokiosuuden. Vuonna 2003 vaelluskalojen nousussa oli pieni taantuma poikkeuksellisen kuivasta syksystä ja Isojärven rankasta säännöstelystä johtuen, mutta tänä vuonna hyvä kehitys taas jatkuu. Merikarvianjoella ainoastaan kalaväylän laajennus riitti muuttamaan vaelluskalojen nousumäärät aivan eri kertaluokkaan kuin ennen. Muita esteitä Merikarvianjoen suulla ei ole ollutkaan. Em. muut ongelmat ovat kyllä joella edelleen olemassa.

Vantaanjoella vastaavaan parannukseen pääsemiseksi pitää merialueelle perustaa kunnollinen laaja kalaväylä, jota myös kunnolla valvotaan. Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö pitää kokonaan lopettaa. Jos siikojenkin halutaan nousevan Vantaanjokeen, pitää myös itähaaran kalatie korjata loivemmaksi ja luonnonmukaisemmaksi.

Merikarvianjoen Lankoskella toimii ravintola- ja matkailuyrittäjä Lankosken Mylly Ky. Heidän kotisivuillaan on kalastuspäiväkirja, johon osa Lankosken kalastajista ilmoittaa saaliinsa. Alempien koskienkin saaliit voidaan ilmoittaa samaan kalastuspäiväkirjaan, mutta paikalla olleena tiedän, että alempien koskien saaliita ei Lankoskelle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta juurikaan ilmoiteta. Jos ilmoitetaan, saantipaikka kyllä kerrotaan saalispäiväkirjassa oikein. Lankoski on Merikarvianjoen ylin koski, jonne saakka nykyisellään nousee vain osa Merikarvianjokeen nousseista taimenista, lohista ja siioista. Merikarvianjoen alin koski Salmelankoski ja hieman ylempi Holmankoski ovat Merikarvianjoen varsinaiset taimen- ja lohikosket. Vaikka Lankoskelle nousee siis vain osa Merikarvianjokeen nousseista taimenista ja lohista. Lankosken kalastuspäiväkirja on silti komeaa luettavaa Vantaanjoen saaliisiin verrattuna. Saalispäiväkirja löytyy osoitteesta http://www.lankoski.com valitsemalla etusivulta valikko "Kalastus" ja seuraavaksi valikko "Saalispäiväkirja".

Kun Vantaanjoen ja Vantaanjoen edustan merialueen vesialueiden omistajatkin ovat kypsiä myöntämään sen kaikkien tietämän itsestään selvyyden, että vaelluskalojen vapaa pääsy kutujokeensa on kaikkien vedenomistajien etu, saadaan Vantaanjoenkin edustalle kunnollinen kalaväylä, jota myös valvotaan kunnolla. Tällöin viimeistään Vanhankaupunginkosken voimalaitoskin pysäytetään ikiajoiksi, ellei sitä ennen ole menty tekemään jotain osittaisen käytön hyväksyvää sopimusta käyttäjätahojen kanssa, joka lopullisesti pilaisi Vantaanjoen mahdollisuudet kehittyä kunnon meritaimen- ja lohijoeksi. Kun Vantaanjoen edustan merialue on vapaa seisovista pyydyksistä ja Vanhankaupunginkosken voimalaitos on realismiin perustuen ikiajoiksi pysäytetty, voidaan Lankosken tämän päivän kaltaisista saaliista lukea Vantaanjoen osalta osoitteesta http://www.myllykoski.com, tai mahdollisesti osoitteesta http://www.nukarinkoski.com. Näistä saalispäiväkirjoista voisi kuitenkin lukea vain Vantaanjoen vaelluskalasaaliiden rippeet. Varsinaisesta pääsaaliista voisi lukea osoitteesta http://www.vanhankaupunginkoski.fi.