Kunnostustalkoot 26.8.2006

Pikku-Huopalahteen laskeva Mätäpuro, jota ei tule sekoittaa Iso-Huopalahteen Pitäjänmäen ja Talin kautta laskevaan, suurempaan Mätäjokeen, lienee ollut luontainen taimenpuro vuosisatojen ajan. Kaupungistuminen johti vedenlaadun voimakkaaseen huononemiseen ja kalakantojen romahdukseen 1900-luvun puoliväliin mennessä.
Viimeisen parin vuoden aikana on purossa  havaittu taimenia, jotka Taimeninstituutti istutti keväällä 2000 pienpoikasina. Istukkaat olivat peräisin Virhon hautomosta.
Riista- ja Kalatalouden Tutkimuslaitoksen sähkökoekalastus paljasti lokakuun alussa myös taimenen lisääntymisen onnistuvan, sillä eri puolilta puroa löytyi kymmeniä viime keväänä syntyneitä poikasia.

Kuvassa Mätäpurossa keväällä 2005 syntynyt pulska taimen.

Nyt (kesällä 2005) kun puroon on palautettu luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, on ensiarvoisen tärkeää muistaa, että sen säilyminen riippuu meidän toimistamme.  Mätäpurosta ei koskaan voi muodostua  kalastuskohdetta, sillä pikkupuron suppea emokalakanta ei kestä verotusta. Sen sijaan siitä voi kehittyä paikallisesti merkittävä poikastuotantoalue, jossa syntyneitä kaloja voi myöhemmin pyydystää läheisellä merialueella. Itse Mätäpurolla on syytä rajoittua nauttimaan kalojen seuraamisesta ja loppusyksyn "soidinmenoista" taimenten kutiessa vain muutaman metrin päässä Hämeenlinnanväylästä.

Virho ja Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran Taimentiimi kartoittivat v. 2005  puron kutusoraikkoja ja suunnittelivat niiden kunnostamista. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan, jolla pyritään turvaamaan Suomen urbaaneimman taimenpuron tulevaisuus.

Salakalastuksen lisäksi Mätäpuron taimenkannan säilymistä uhkaa Hämeenlinnanväylän laajennustöiden yhteydessä Kauppalanpuistoon rakennettava meluaita, joka sunnitelmien mukaan toteutettuna tuhoaisi tärkeimmän kutusoraikon suojakasvillisuuden. Tavoitteemme mukaan meluaita tullaan rakentamaan tavalla, joka mahdollistaa jatkossakin taimenen menestyksellisen lisääntymisen Etelä-Haagassa ja pysyvän taimenkannan muodostumisen lähes   Helsingin sydämeen.

Esitys Uudenmaan TE-keskukselle ja Helsingin kaupungille

Virtavesien hoitoyhdistys ry esittää, että Helsingin Mätäpuro rauhoitettaisiin kalastukselta kokonaan vähintään Vihdintien yläpuolisilta osiltaan. Mätäpuro ja sen taimenkanta ovat monessa mielessä erityisen arvokkaita. Sen luontaisesti lisääntyvä taimenkanta lienee Suomen "urbaanein". Sijainti tekee siitä samalla erityisen haavoittuvan ja taimenkannasta vaaranalaisen. Monet mahdolliset haittatekijät puron ympäristössä voivat hetkessä tuhota koko taimenkannan, joka vesistön pienuuden huomioon ottaen on varsin rajallinen.

Mätäpuron sekä sen taimenkannan pienimuotoisuus tarkoittavat myös, että siinä harjoitettavalla kalastuksella olisi kovin haitallisia vaikutuksia. Taimenkanta ei yksinkertaisesti kestä kalastusta. On myös huomattava, että kesäaikaan - tavanomainen kalastusaika - nousee veden lämpötila Mätäpurossa kohtuullisen korkeaksi. Tällaisissa olosuhteissa koukkuun takertuneet lohikalat eivät yleensä selviydy, vaikka niitä käsittelisi miten varovasti. Sähkökalastukset ovat osoittaneet, että Vihdintien yläpuolella Mätapurossa elää vain taimenia ja kymmenpiikkejä eikä kalastusta ole täten syytä sallia.

Yksiselitteinen kalastuskielto vähintään Vihdintien yläpuolella tekisi myös valvonnan helpoksi.

Helsingin kaupunki on aloittamassa kiitettävällä tavalla pienvesiohjelmaa ja Mätäpuroa koskevat hoito- sekä entisöintitoimenpiteet tulevat kaikki tarpeeseen. Ne yhdistettynä kalastuskiellolla antaisivat mahdollisuuksia tehdä Mätäpurosta kukoistava pienvesistö, jonka arvo keskellä Suomen pääkaupunkia olisi todella suuri. Toivottavasti Mätäpuron kohentamistoimenpiteiden yhteydessä voitaisiin korjata myös Pikku-Huopalahdessa Mätäpuron suulla olevia laskuportaita, jotta taimenten kulku niistä olisi mahdollisimman helppoa.