Pitkäjänteinen työ Vantaanjoen alimman sivupuron Helsingissä Malmin läpi virtaavan Longinojan ja siihen kotiutetun taimenen eteen on vihdoin tuottamassa hedelmää.

Tänään 22.9.2005 RKTL:än tutkijoiden kanssa vuosittaisen koekalastuksen merkeissä sähkökalastettuamme useita koealoja kunnostamattomalta alajuoksulta Savelasta aina ylimmille kunnostetuille alueille Malmin Latokartanontielle oli saaliissa lukemattomien taimenen emokalojen ja muiden lajien lisäksi myös merkittävässä määrin viime syksyn luonnonkudusta syntyneitä taimenen
pienpoikasia.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun purosta tavataan luonnonkudusta syntyneita taimenen poikasia. Aiempina vuosina ollaan kyllä päästy seuraamaan parhaimmillaan jopa yli puolimetristen taimenten kutupuuhia, mutta mahdolliset ongelmat vedenlaadussa ja kylmät vähävetiset talvet ovat antaneet odotuttaa poikasia tähän kevääseen asti.

Erityisen positiivisena yllätyksenä voidaan mainita että nollikkaita saatiin jokaiselta kalastetulta koealalta mukaanlukien alajuoksun kunnostamaton virtapaikka Savelassa jossa pienirakeista luonnonsoraa on vain pieniä määriä.

Aikaisempien vuosien talkoissa puroon kutualustoiksi levitetyt soraikot ovat merkittävissä määrin mahdollistaneet nykyisen kaltaisen taimenen luontaisen lisääntymisen, ja erityisen runsaasti pienpoikasia saatiinkin viime syksyn talkookunnostuksissa kivetyltä aiemmin ilmeettömältä ja hidasvirtaiselta osuudelta. Taimenen poikastiheydet purossa varsinaisilla kutualueilla olivat
verraten korkeita.

Saatujen nollikkaiden koko vaihteli 4-13 cm:n välillä pääosan ollessa kuitenkin 8-10 cm:n tietämissä. Poikaset olivat myös silminnähden hyvin syöneitä, pituudelta ja painoltaan poikkeuksellisen kookkaita. Poikasten kasvu selittyy varmastikin osittain puron eteläisen sijainnin ja pidemmän kasvukauden ohella purossa esiintyvän purokatkan (Gammarus Pulex) runsaudella, joka on poikasille ensimmäisenä vuotena ihanteellista ravintoa.

Purosta saatiin myös viime vuoden tapaan lukuisia pääuoman alajuoksun koskiin Ruutin- ja Pitkäkoskeen 1-3 vuotiaina istutettuja rasvaeväleikattuja taimenia, joten Longinojalla on selkeästikin luontaista imua. Enemmistönä saaliissa olivat kuitenkin paikalliset emokalat joita saatiin jokaiselta koealalta,
vaikka monet näistä eivät olleet tyypillisiä emokalojen elinalueita.

Kuvassa RKTL:n tyytyväiset sähkökalastajat

Odotamme innolla tulevia syksyn sateita ja toivomme myös meressä sekä pääuomassa vaelluksella käyneiden taimenten pääsevän kutemaan kotipuroonsa.

Kiittäen kaikkia jo talkoissa olleita ja tuleviin talkoisiin osallistuvia sekä muilta osin asiaa tukeneita henkilöitä ja tahoja joilla on riittänyt uskoa paikoin epätoivoiseltakin tuntuvaan projektiin ja ennen kaikkea itse taimeneen.

Aki ja Juha