Virtavesien hoitoyhdistys on perustamisestaan lähtien kantanut huolta lohikalakantojemme
tilasta ja siitä kuinka niiden kalastusta erityisesti virtavesissä harjoitetaan. Viime
vuosikymmeninä on kalavesien hoito lähes tyystin unohtunut. Se on korvattu massiivisella
istutustoiminnalla. Istutukset ovat toki osa kalaveden hoitoa, mutta ei pääasia.
Pyyntikokoisten kalojen istutus, johon monet kalavesien omistajat uhraavat vuosittain
suuren osan varoistaan ei ole kalavesien hoitoa. Yleensä siitä on pysyvälle
kalakannalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Alla ovat Virhon teesit hyvälle
koskikalapaikan hoidolle.Lohikalojen lisääntymis- ja elinalueet pidetään
kunnossa.
Lohikalojen ja niiden ravintoeläinten elinalueita hoidetaan ja parannetaan jatkuvasti.
Kutusoraikkojen puhdistus ja laajentaminen ovat tyypillisiä vuodesta toiseen toistuvia
töitä. Toimivaksi tavaksi on osoittautunut talkoopäivän järjestäminen kalastuskauden
päätteeksi. Kalastajat osallistuvat mielellään, jos he tuntevat voivansa vaikuttaa
kalapaikkansa tulevaisuuteen.
Kaloja istutetaan vain, jos luonnonkanta on hävinnyt tai sen tuotanto on pysyvästi
häiriintynyt
Istutuksissa käytetään vesistön oman kannan poikasia. Jos kanta on kadonnut, hankitaan
istukkaat mahdollisimman läheltä. Pyyntikokoisia kaloja ei istuteta, sillä ne
horjuttavat vesiyhteisön tasapainoa eivätkä edistä pysyvän kalakannan muodostumista.
Rantakasvillisuudesta pidetään huolta.
Erityisesti lehtipuut ja -pensaat ovat tärkeitä. Niiden virtaan putoavat lehdet ovat
vesihyönteisten ravinnon lähde. Niistä päätyy myös maahyönteisiä kalojen ruuaksi.
Puiden lehvästö suodattaa auringon valoa, joka estää veden liiallista lämpenemästä
ja levien kasvua.
Saaliita ja kalakannan tilaa seurataan
Kalastusluvan ehtoihin kuuluu saalisraportin täyttäminen. Raporttiin on merkittävä
kaikki lohikalat ja niiden pituus. Pituuden perusteella voidaan päätellä kalojen eri
ikäluokkien runsaus. Poikastuotannon ja kudun onnistumista voidaan tarvittaessa
selvittää sähkökalastuksin.
Kalastuspaine sovitetaan kalakannan vahvuuteen
Saalisraporttien perusteella säädellään kalastusta kalakannan keston mukaan. Saaliiden
vähetessä pienennetään lupien myyntiä ja päinvastoin.
Lohikaloilla on tiukka saalisrajoitus ja alamitta
Saaliiksi otettavien kalojen määrää rajoittamalla ja alamittamääräyksillä
varmistetaan, että lisääntymiskokoisia kaloja on riittävästi. Järviin ja mereen
vaellusyhteydessä olevissa virtavesissä taimenen alamitan pitäisi olla vähintään 65
cm, jotta kalat ehtisivät kutea kerran ennen saaliiksi joutumista. Laki määrää meri-
ja järvitaimenelle 40 cm alamitan, joka on aivan liian alhainen. Patojen ja muiden
vaellusesteiden saartamissa "purotaimenvesissä" alamittana kannattaa pitää
vähintään 30 cm. Harjuksen lakimääräinen alamitta on 30 cm ja lohen 60 cm.
Kalastus on kielletty lohikalojen lisääntymisaikaan
Kudun onnistuminen on lohi- ja taimenkannan elinehto. Siksi kalastus on 10.9.15.11.
välisenä aikana kielletty. Jos vesistössä esiintyy harjusta, pitää sen kalastuksesta
pidättäytyä keväällä kutuaikaan.
Virrassa saa kahlata aikaisintaan kesäkuussa
Veteen menemistä pitää välttää, sillä pohjasoran seassa kehittyvät mätimunat ja
keväällä syntyvät, lähes uimataidottomat kalanpoikaset eivät kestä päälle
astumista.