---

Virtavesien hoitoyhdistys ry

VASTINKOSKI

---

Yleistä Historiaa Uittorännistä taimenten valtakunnaksi Luonnonmukaisesti hoidettu kalapaikka Kalasto Kosket ja suvannot Käyttäytyminen luvat ja säännöt Sijainti ja ajo-ohjeet Talkoot 2002

Suomen ensimmäinen luonnonmukainen perhokalastuspaikka Kalastusta paikallisen taimenkannan ehdoilla Vain luonnossa syntyneitä villejä jokitaimenia - ei istutuksia HUOM! 3.8. – 10.8.2008 LUVAT VARATAAN AKI JANATUISELTA PUH. 040 754 7778.

Virtavesien hoitoyhdistys ry, VIRHO on vuodesta 1993 lähtien ylläpitänyt Lopella luonnonvaraisten jokitaimenten "suojareservaattia". Alueen taimenkanta on vuosi vuodelta vahvistunut ja nykyään voidaan jo puhua vankasta luonnonkannasta. Saamistaan lupatuloista VIRHO maksaa kalastuskunnalle vuokraa ja käyttää ylijäävän osuuden kosken taimenkannan elinolojen parantamiseen ja kalapaikan kehittämiseen. Alueella järjestetään vuosittain vähintään yhdet hoitotalkoot. Talkoilla pidetään kunnossa ja laajennetaan taimenten elinympäristöä. Yleistä Lopella, Etelä-Suomessa virtaa tumma- mutta kirkasvetinen Hunsalanjoki. Se saa alkunsa Punelia nimisestä kalaisasta järvestä ja kuuluu Karjaanjoen vesistöön, joka laskee Mustionjoki nimisenä Suomenlahteen läntisellä Uudellamaalla. Vastinkoski sijaitsee Puneliasta noin 10 kilometriä alavirtaan. Joki on niillä kohdin 5-10 metriä leveä ja keskivirtaamaltaan 1,9 m3 sekunnissa. Vastinkoskesta muutama kilometri alavirtaan ovat Karkkilan kosket. Karkkilassa joki tunnetaan Saavajoen nimellä. Siellä on myös voimalaitos, jonka pato on vaelluseste ylävirtaan pyrkiville kaloille. Vastinkoskesta ylävirtaan on ennen Puneliaa pienempiä järviä; Kuuslammi, Näkyvä, Sinervä, Teväntö sekä Sakara. Sakaran ja Punelian välissä on kalojen vaelluksen estävä säännöstelypato. Takaisin alkuun Historiaa Vastinkoskea, kuten melkein kaikkia Suomen koskia, on perattu useaan otteeseen puutavaran uiton ja maatalouden tarpeiden takia. Kansalaissodan jälkeen v. 1918 perkaustyötä tekivät sodan hävinneet punavangit. Episodista on muistona kirjoitus eräässä sileäpintaisessa kivessä, kosken rannalla. Viimeinen ja kaikkein perusteellisin kivien poisto tehtiin niinkin myöhään kuin 70-luvulla. Silloin syynä oli Helsingin varavesialtaaksi valittu Hiidenvesi. Jostain syystä pidettiin tärkeänä, että varavesialtaaseen laskevat joet ovat kivettömiä(?). Vain kymmenen vuotta myöhemmin alkoivat uudet tuulet puhaltaa vesistöasioissa. Uittorännistä taimenten valtakunnaksi 80-luvulla kasvoi Suomessa paine perattujen jokien ennallistamiseen. Puutavaran uitto oli loppunut ja lohikalakantojen kohtalosta huolestuneet tutkijat ja kalamiehet alkoivat saada ääntään kuuluviin. Vastinkoski valittiin ensimmäisten joukossa kunnostuskohteeksi. Vuonna 1987 tuotiin kaivinkone koskelle. Mahtoiko olla sama kone, joka oli 70-luvulla nostanut kosken viimeiset kivet rannalle? Kosken alaosa kivettiin perusteellisesti. Yläosa jätettiin nopeampivirtaiseksi. Kivien lisäksi koskeen levitettiin kymmeniä tonneja soraa kutupaikoiksi. Kunnostuksen jälkeen koski rauhoitettiin kuudeksi vuodeksi. Kalaistutuksia ei tehty, koska alueella oli perkauksista huolimatta jäljellä pieni taimenkanta. Kannan kehittymistä seurattiin sähkökoekalastuksin. Vuonna 1993 se todettiin niin vahvaksi, että Vastinkoski päätettiin avata kalastukselle. Hunsalan kalastuskunta antoi kalastuksen järjestelyt Virtavesien hoitoyhdistys ry:n, VIRHON tehtäväksi. Virho on siitä lähtien hoitanut aluetta määrätietoisesti kalakannan ehdoilla. Vuonna 2000, seitsemän vuoden työn tuloksena on alueen taimenkanta vahvempi ja kalastettavampi kuin koskaan perkausten ja kunnostuksen jälkeen. Takaisin alkuun Luonnonmukaisesti hoidettu kalapaikka Suomessa on vallalla käsitys, että kalastettavaan vesistöön on tehtävä tuki-istutuksia. Istutuksia pidetään saalisvarmuuden turvaamiseksi jopa välttämättöminä. Etenkin pyyntikokoisten kalojen istutuksilla saadaan saalisvarmuus helposti maksimoitua ja alueelle paljon kalamiehiä. Jatkuva pyyntikokoisten kalojen istuttaminen johtaa kuitenkin voimakkaaseen kalastuspaineeseen. Isot istukkaat vievät tilaa luonnon taimenilta ja etenkin nuoret yksilöt joutuvat väistymään pois koskialueilta ja joutuvat isompien petokalojen ruuaksi. Istutukset johtavat jokialueilla luontaisten taimenkantojen ahdinkoon. Taimenistutuksiin liittyy myös peruuttamattoman vahingon riski. Risteytyessään luonnon taimenten kanssa, istukkaat voivat siirtää kantaan perintötekijöitä, jotka ovat vesistössä selviytymisen kannalta haitallisia. Seurauksena voi olla taimenkannan pysyvä taantuma, jota on erittäin vaikea korjata. Vastinkoskelle ei tehdä istutuksia. Kalakannan hyvinvoinnista huolehditaan keinoilla, jotka on tunnettu tuhansien vuosien ajan. Viime vuosikymmeninä ne ovat tosin Suomessa päässeet unohtumaan: Taimenten lisääntymisalueet pidetään kunnossa Saaliita ja kalakannan tilaa seurataan Kalastuspaine sovitetaan kalakannan vahvuuteen (eikä päinvastoin) Taimenella on tiukka saalisrajoitus ja korkea alamitta Syksyllä, taimenten lisääntymisaikaan on kalastus kielletty Näillä yksinkertaisilla keinoilla luontainen taimenkanta pidetään elinvoimaisena. Se ei tosin takaa saalisvarmuutta, sillä joessa koko elämänsä viettänyt taimen on todella haasteellinen kalastettava. Mutta, kun onni on myötä ja olosuhteet kohdallaan, voi saalis olla kaikin puolin huippuluokkaa. Vähintään kerran kesässä, yleensä elo-syyskuun vaihteessa järjestetään alueella hoitotalkoot. Niissä keskitytään joen taimenten ja muun eliömaailman hyvinvointia parantaviin toimiin. Talkoista tiedotetaan etukäteen kala- ja luontoihmisille suunnatuissa tiedotusvälineissä ja niihin osallistuvat saavat seuraavan kalastuskauden luvat tuntuvalla alennuksella. Kalasto Koskialueiden valtakala on paikallinen taimen. Hidasvirtaisilta alueilta löytyy myös haukea, särkikaloja sekä ahventa. Koskissa on taimenen lisäksi runsaasti kivisimppua. Saalistilastojen mukaan taimen on tyypillisimmillään 20-35 cm pitkä, ja olemukseltaan vanttera. Yli 40 senttisiinkin on hyvät mahdollisuudet. Paikallisen alamitan, 45 cm ylittäviä kaloja nousee vuodessa muutamia. Vuonna 2000 niitä saatiin viisi. Kun ottaa huomioon joen pienuuden ja vaellusesteet, kasvaa taimen yllättävän isoksi, jopa parikiloiseksi. Suurimmat oleskelevat enimmäkseen syvillä, hidasvirtaisilla alueilla, mutta nousevat myös koskiin, yleensä vasta yön hämärässä. Vastinkoskelta saadaan silloin tällöin myös vesistön muihin osiin istutettuja taimenia ja kirjolohia. Istukkaat erottaa helposti luonnonkaloista laihan ja velton olemuksen perusteella eivätkä ne juuri ilahduta saajaansa. Harjuksiakin on raportteihin kirjattu muutamia 90-luvun alkupuolella. Ne ovat olleet ylä- ja alavirran kotiutusistutuksista peräisin. Massiivisista istutuksista huolimatta ne eivät muodostaneet ainakaan Vastinkoskeen pysyvää kantaa. Koska kala ei kuulu Etelä-Suomen luontaisiin lajeihin, ei Virho ole niiden istuttamista kokeillut. Harjusistutukset voivat jopa heikentää taimenen elinmahdollisuuksia, etenkin koskien poikasalueilla. Takaisin alkuun Kosket ja suvannot Perhokalastusalue on noin 2 kilometriä pitkä. Sen yläpäässä on alueelle nimensä antanut noin 200 metrinen Vastinkoski. Vastinkosken yläosassa on lyhyt niska-alue, joka haukien lisäksi tunnetaan kookkaiden taimenten ottipaikkana. Niskalta alaspäin koski virtaa tasaisesti kiihtyvänä pieneen välisuvantoon, jossa pinturilla kalastava voi kokea nautittavia hetkiä. Välisuvannosta alaspäin virtaus on isojen kivien rikkomaa. Vaikka koski näyttää siellä matalalta, on kivien väleissä paljon syviä poteroita ja suojapaikkoja vauraammillekin kaloille; parhaimmillaan alhaalta ylöspäin kahlattaessa ja pinturilla tai pupalla lyhyitä heittoja tehden. Tämän osan matalat rannat ovat taimenen poikasten ominta seutua ja elintärkeitä koko jokialueelle. Kookkaimmat kalat on saatu niskalta, välisuvannosta ja kosken alapäästä. Vastinkosken jälkeen joki mutkittelee toista kilometriä tasaisella peltoaukealla. Rannalta kalastus on puuston ja pensaiden takia hankalaa, mutta yritteliäs voi saada ennätystaimenen. Kalajäljitelmillä kalastavan on syytä varautua myös haukiin. Peltoaukean alapäässä on lyhyt ja nopeavirtainen Lohikoski. Mahtaako nimi kertoa mahtavasta menneisyydestä? Koskea on viime vuosina kivetty talkoovoimin, sillä vuoden 1987 kunnostusprojektissa siihen ei kajottu. Talkootyön tuloksena koskesta tavattiin kesällä 2000 ensimmäisen kerran samana vuonna syntyneitä poikasia. Vanhempia taimenia on koskessa esiintynyt jo useana vuonna. Lohikoskea saa kalastaa vain metsän puoleiselta rannalta, sillä toisella puolen on asuintalo ja sauna. Vastinkoskelta Lohikoskelle pääsee karttaan merkittyä reittiä kävellen noin kymmenessä minuutissa. Kalastettaessa on ehdottomasti varottava häiritsemästä talon asukkaita. Jos he liikkuvat ulkona on kohteliasta kysyä lupa ennen kalastuksen aloittamista. Lohikoskesta ylävirtaan on kaksi pientä nivaa noin sadan metrin välein. Ylemmän kalastus on puuston takia vaikeaa, mutta onnistuu joten kuten niityn puolelta. Sinnikkyys voidaankin sitten palkita trofeeluokan yllätyksellä, etenkin alkuyön hämärässä. Takaisin alkuun Sijainti ja ajo-ohjeet Helsinki-Pori-tieltä - noin 3 kilometriä Karkkilasta pohjoiseen - käännytään itään Pilpalaan vievälle tielle. Ajetaan noin 8 kilometriä Lopen puolelle kunnes oikealla puolen tulee vastaan kapea hiekkatie nimeltään Kiramontie. Kiramontietä ajetaan reilu puoli kilometriä puisen sillan yli. Kalastusalue alkaa sillasta. Vastarannalla on infotaulu ja laatikot saalisraportteja varten. Käyttäytyminen, luvat ja säännöt Koska kalastuksella ei haluta vaarantaa jokialueen vahvaa taimenkantaa, on laadittu joukko sääntöjä ja rajoituksia. Niiden tarkoitus on tehdä alueen taimenkannasta entistäkin elinvoimaisempi. Jotta se onnistuisi, meidän jokaisen on otettava vastuu kalakannan hyvinvoinnista. Siksi tarvitaan lupakiintiö, korkea alamitta, saalisrajoitus, ja muita jäljempänä lueteltuja sääntöjä. Perehdy niihin huolella ennen kalastuksen aloittamista, niin vältyt tukalilta tilanteilta. Luvat ja säännöt HUOM! 3.8. – 10.8.2008 LUVAT VARATAAN AKI JANATUISELTA PUH. 040 754 7778. Lupavuorokausi alkaa ja päättyy klo 12.00 Enintään 3 lupaa vuorokaudelle Lupa-aika varataan Pekka Lindbladilta puh. 050-556 7214 tai 09-853 4460 tai 09-617 3742 Lupa, 10 eur/vrk, alle 18-vuotiaille 5 eur maksetaan pankkiin, tilille 400610-481493 Hunsalan asukkaille ja talkoisiin osallistuneille luvan hinta 4 eur/vrk Merkitse pankkisiirtokuittiin nimesi ja lupa-aika etukäteen Lupa-alue Vastinkosken sillasta alavirtaan Karkkilan rajalle Vain perhokalastus yhdellä perholla kerrallaan on sallittua Taimenen alamitta on 45 cm, enintään 1/lupa Harjus on  rauhoitettu Väkäsetön koukku tai litistetty väkänen on pakollinen Kalastus on kielletty 10.9. - 15.11. välisenä aikana Kahlaaminen on kielletty ympäri vuoden (pohjesyvyiseen rantaveteen voi mennä, mutta ei edemmäs) Kalastajan on täytettävä saalisraportti Vastinkosken infotaululla Säännöt ja niiden noudattaminen turvaavat kalojen kasvun, jotta ne voisivat saada jälkeläisiä jatkamaan "Salmo Truttan" sukua. Samalla ne tuottavat iloa meille kalamiehille ja -naisille. Olkaamme nöyriä tullessamme koskelle. Me olemme sen rannoilla vieraina. Isäntäväki, joka ei voi vieraitaan valita, asuu joen tumman pinnan alla ja on meidän armoillamme. Voit lähettää palautetta ja kysymyksiä kalapaikkaa hoitavalle Pekka Lindbladille Takaisin alkuun Virtavesien hoitoyhdistyksen kotisivulle