Kuva: Petteri Hautamaa
Tämä oli jo neljäs vuosi peräkkäin, jolloin Vantaanjoen vesistössä tehtiin erittäin runsaasti taimenen kutuhavaintoja. Taimenen poikasten tiheydet olivat Vantaanjoen vesistössä tänä vuonna erittäin suuria jo kolmantena vuotena peräkkäin. Vantaanjoen vesistöstä on tullut Suomenlahden paras taimenvesistö.
Kudun alkaessa 5. lokakuuta paikkeilla yläjuoksulla virtaamat Vantaanjoen vesistön uomissa olivat pieniä ja muutamat kutupurot olivat niin vähävetisiä, että merivaelluksen tehneet taimenet eli meritaimenet eivät niihin edes päässeet. Myöskään paikalliset taimenet eivät aloittaneet kutua pienen virtaaman puroissa kudun alkaessa, vaan kutivat niissä vasta kudun loppupuolella, kun virtaamat olivat sateiden myötä kasvaneet huomattavasti.
Kuva: Kari Stenholm
Taimenen kutu alkoi yläjuoksulla lokakuun alkupäivinä.
Kudun alkuvaiheista voi lukea täältä.
Alajuoksulla kutu alkoi huomattavasti myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, marraskuun puolivälin paikkeille saakka. Kiihkein kutuvaihe kestää Vantaanjoen vesistössä kullakin alueella n. kuukauden, mutta taimenen kutua voi Vantaanjoella nähdä lokakuun alusta joulukuun alkupuolelle saakka.
Yläjuoksulla paikallisia taimenia kuti perinteiseen tapaan rakennetuilla soraikoilla paljon, lukuun ottamatta kudun alussa vähävetisinä olleita puroja, joissa kutua virtaamien lisäännyttyäkin tapahtui vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Yläjuoksulla 95 km päässä merestä paikallisia taimenia kuti kuitenkin paljon. Ylimmät kutuhavainnot tehtiin 100 km päässä merestä.
Alla valokuvia paikallisten taimenten kudusta Vantaanjoen vesistön yläjuoksulla yli 80 km päässä merestä:
Kuva: Kari Stenholm
Kuva: Kari Stenholm
Kuva: Kari Stenholm
Myös meritaimenten kutu alkoi yläjuoksulla lokakuun 5. päivän paikkeilla, mutta alajuoksulla sekin huomattavasti myöhemmin. Tänä vuonna meritaimenista ei tehty varmoja havaintoja perinteisillä kutupaikoilla yli 80 km päässä merestä, mutta yksi iso meritaimen-kokoinen kutupesä alueelta löydettiin. Toissavuotisella ennätyskorkeudella 95 km päässä merestä ei myöskään tehty havaintoja meritaimenista, vaikka muutamasta isommasta kalasta siellä havaintoja tehtiinkin. Jos meritaimenia Vantaanjoen latvoilla ylimalkaan kuti tänä vuonna, ei niitä ainakaan paljon ollut. Syynä lienee ollut pääuoman pieni virtaama ennen kutua ja kudun alkaessa. Ilmeisesti ”houkutusvirtaama” ei ollut riittävä ja meritaimenet jäivät kutemaan alemmas. Yläjuoksun koskella 60 km päässä merestä kuti kuitenkin ennätysmäärä meritaimenia. Koskialueelle syntyi yli 40 meritaimenten kutupesää, joissa kuti vähintään yli 80 meritaimenta, mutta saattoi niitä olla paljon enemmänkin
Kuva: Kari Stenholm
Yläjuoksun koski.
Kuva: Kari Stenholm
Yläjuoksun ruskaa kudun alussa.
Vantaanjoen yläjuoksun kaikki taimenet ovat nykyään luonnonkudusta peräisin, eikä sinne enää tehdä istutuksia Virhon lopetettua onnistuneet kotiutusistutukset vuonna 2008. Ainoastaan Vantaanjoen alapäähän ja edustan merialueelle istutetaan edelleen taimenia, ylimmillään Vantaankoskelle 17 km päähän merestä. Istutetuista taimenista ei ole viime vuosina tehty havaintoja Vantaankosken yläpuolella, mutta mahdollista on että joku istutettu eksykkitaimen nousee myös Vantaankosken yläpuolelle, todennäköisesti ei kuitenkaan yläjuoksulle asti.
Kuva: Kari Stenholm
Paikallisten taimenten pieni kutupesä Vantaanjoen latvoilla 95 km päässä merestä.
Kuva: Kari Stenholm
Useiden metrien pituinen meritaimenten kutupesä Vantaanjoen yläjuoksulla 60 km päässä merestä.
Alla valokuvia meritaimenten kudusta Vantaanjoen yläjuoksulla 60 km päässä merestä:
Kuva: Kari Stenholm
Kuva: Petteri Hautamaa
Kuva: Petteri Hautamaa
Kuva: Kari Stenholm
Yläjuoksulla kuti tänä vuonna useita 80-senttisiä meritaimenia.
Alajuoksulla taimenia kuti tänä vuonna paljon. Mahdollisesti enemmän kuin koskaan ennen. Alajuoksun taimenista suurin osa oli kuitenkin istutettuja kaloja. Reilusti yli puolet, joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 % havaituista taimenista oli rasvaeväleikattuja ja koska kaikkia istutettuja kaloja ei ole ehkä eväleikattu, istutettujen kalojen todellinen määrä voi olla vieläkin suurempi.
Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimen kutee 20 km päässä merestä.
Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin tänäkin vuonna rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoelta pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.
Alla valokuvia meritaimenten kudusta n. 13 km päässä merestä, kahdella eri paikalla:
Kuva: Petteri Hautamaa
Kuva: Petteri Hautamaa
Kuva: Petteri Hautamaa
Kuva: Petteri Hautamaa
Kuva: Petteri Hautamaa
Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on runsaan 15 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten aikana laajentunut Vantaankoskelta, 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.
Vantaanjoen ekologista tilaa parantaneilla kalataloudellisilla kunnostuksilla poistettiin viranomaisten toimesta ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu moniin sivujokiin ja –puroihin, sekä pääuomaan paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikkoja, yksi luonnonmukainen kalatie ja laskeutusallas.
Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mm. tänä vuonna Rekolanojalla ja Longinojalla, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on yli 10 vuoden ajan tehnyt kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämiseen. Työllisyysprojektilla on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin palkataan vuosittain n. 15 virtavesikunnostajaa, joista muodostetaan kolme työryhmää, joista kaksi ryhmää työskentelee Vantaanjoen vesistössä ja yksi ryhmä Karjaanjoen vesistössä. Virtavesikunnostajat ovat työvoimatoimistoista palkattuja virtavesikunnostuksiin motivoituneita työttömiä työnhakijoita, jotka palkataan valtion työllistämisvaroilla, sekä harjoitteluaan suorittavia alan opiskelijoita.
Virhon työllisyysprojektin kunnostuksista Vantaanjoella tänä vuonna voi lukea täältä.
Virhon toiminnasta Vantaanjoella yleensä voi lukea mm. täältä.
Virhon kunnostusmateriaalien rahoitusta on anottu ja saatu kalastuskorttivaroista tukea myöntäviltä Uudenmaan- ja Hämeen ELY-keskusten kalatalousryhmiltä.
Kalaveden omistajista Nukarin-Raalan osakaskunta on osallistunut vesialueensa kunnostuskustannuksiin Nurmijärven Nukarinkoskella maksamalla puolet materiaalikustannuksista, Vantaan kaupunki on hankkinut kunnostusmateriaalit Rekolanojan talkookunnostuksiin ja Helsinki Longinojan talkoisiin.
Viranomaisten ja vesialueiden omistajien antaman rahoituksen lisäksi virtavesikunnostuksissa tarvitaan myös Virhon omarahoitusta. Omarahoitusosuus on saatu pääosin kalamiesten lahjoituksina heidän järjestämiensä nettihuutokauppojen tuotoista. Kalamiesten lahjoitusvaroilla on hankittu myös talkookunnostusten materiaaleja. Nettihuutokauppoja ovat järjestäneet Kalamies.com (linkki parhaillaan käynnissä olevan huutokaupan ilmoitukseen löytyy täältä) ja Perhokalastajat.net (linkki parhaillaan käynnissä olevan huutokaupan ilmoitukseen löytyy täältä) -nettiportaalit.
Vuosina 2012 ja 2013 rahoitusta saatiin myös Rapala-rahastolta, joka myönsi kumpanakin vuotena Virhon Vantaanjoen kunnostuksiin merkittävän avustuksen.
Virho käyttää myös saamansa palkintorahat kunnostusten rahoittamiseen, mm. vuonna 2010 saadun WWF Suomen Pandapalkinnon 10 000 euroa.
Tänä vuonna rahallista tukea Virholle hankkii myös Sauna Beanies & Wear Oy, joka lahjoittaa Free Helsingfors-pipojen myynnistä saamansa tuoton Virholle.
Lisäksi Virhon jäsenet tekevät paljon talkootyötä virtavesikunnostusprojektin pyörittämiseksi.
Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut Vantaanjoen alinta sivupuroa Helsingin Longinojaa yksinään ja yhdessä Virhon ja mm. Uudenmaan Ely-keskuksen ja Helsingin kaupungin kanssa. Tänä ja viime vuonna SKES rakensi kutusoraikkoja myös Vantaan Krakanojalle ja tänä vuonna Vantaan Kylmäojalle.
Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimenet kutevat 10 km päässä merestä.
Runsaassa kymmenessä vuodessa tapahtunut taimenen luontaisen lisääntymisalueen valtava laajentuminen antaa hieman liian optimistisen kuvan Vantaanjoen vesistön kokonaistilanteesta. Virhon rakentamat kutusoraikot ja poikaskivikot on sijoitettu Vantaanjoen hyvällä tuntemuksella harkittuihin paikkoihin, joissa on hyvä veden laatu ja joissa ei tapahdu jätevesipäästöjä, tai ne tapahtuvat ainakin kaukana kunnostuspaikoista.
Jätevesipäästöiltä ja muilta ongelmilta suojassa olevat Virhon kunnostamat lisääntymisalueet tuottavat hyvin poikasia ja niiden poikastiheydet ovat suuria. Viime vuosina monilla Virhon kunnostamilla paikoilla on kesänvanhojen taimenen poikasten tiheys ollut 60-80 kpl/100 m² ja ylikin, kun hyvä arvo Suomessa muualla on jo 30-40 kpl/100 m². Tänä vuonna Virhon kunnostamalta paikalta löytyi jopa yli 200 kpl/100 m² tiheys kesänvanhoja taimenia ja toiselta paikalta n. 150 kpl/100 m². Tämän vuoden sähkökalastuksista voi lukea täältä.
Taimenen laajentuneen elinalueen sisäpuolella on kuitenkin edelleen paljon myös pahoja ongelmia, mm. jätevesipäästöjä. Jotta kunnostuksista saataisiin täysi hyöty ja Vantaanjoen elpyminen nopeutuisi, pitää jätevesipäästöjä ja muita isoja ongelmia saada oleellisesti vähennettyä.
Vantaanjoen isoja ongelmia ovat:
- Kova verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella
- Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan
- Isot jätevesipäästöt Riihimäeltä ja monista muistakin Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen
- Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet
- Kuntien huonot hulevesijärjestelyt
- Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen takia
- Perinteisesti huono kalastuksen valvonta, mikä kuitenkin on parantunut tänä vuonna mm. Vantaanjoen jokitalkkarin valvonnan ansiosta
Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimenet kutevat 4 km päässä merestä.
Vantaanjoella on myös koko Suomea koskevia taimenen ongelmia. Meritaimenen nykyinen alamitta 60 cm on liian alhainen ja se pitäisi pikaisesti nostaa 65 cm:iin, jotta meritaimenet ehtisivät kutea edes kerran. Vantaanjoen yläjuoksulla näkyy vuodesta toiseen, että luonnonkudusta syntyneet meritaimenet nousevat ensimmäistä kertaa kudulle hieman yli 60 cm pituisina. Nyt voimassa oleva 60 cm alamitta ei siis varmista sitä, että kaikki meritaimenet ehtisivät kutea edes ensimmäistä kertaa.
Vuonna 2010 tehdyssä Suomen eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa luonnonvarainen meritaimen luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi, josta syystä luonnonkudusta syntyneet meritaimenet pitäisi kokonaan rauhoittaa kalastukselta kunnes meritaimenkannat ovat riittävästi vahvistuneet.
Kuva: Petteri Hautamaa
Istutettu rasvaeväleikattu taimen yrittää nousta Vantaanjokeen hyppäämällä päin Vanhankaupunginkosken patoa.
Teksti: Kari Stenholm
Kuvat: Petteri Hautamaa ja Kari Stenholm