Kuva: Kari Stenholm
Taimenen kutu alkoi Vantaanjoen yläjuoksulla lokakuun alkupäivinä.
Vantaanjoen vesistössä kuti syksyllä 2019 paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia. Kuivan kesän jälkeen kudun alkaessa yläjuoksulla lokakuun alkupäivinä virtaamat olivat pieniä ja kutupurot ja muutamat sivujoetkin niin vähävetisiä, että meritaimenet eivät niihin päässeet.
Video: Villit meritaimenet kutevat Vantaanjoen yläjuoksulla
Yläjuoksulla kuti vuonna 2019 meritaimenia enemmän kuin aiempina vuosina. Muutamien yläjuoksun sivupurojen ja latvauomien virtaamat olivat kuitenkin kudun alkaessa niin pieniä, että kudun alku jäi niissä hyvin myöhäiseksi. Vasta 21.10. tulleet sateet nostivat virtaamat sellaisiksi, että meritaimenet pääsivät niihin kutemaan. Ylimmät meritaimenen kutuhavainnot tehtiin 84 km päässä merestä Riihimäellä.
Video: Villit meritaimenet kutevat yläjuoksun purossa
Vantaanjoen yläjuoksun kaikki taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat nykyään luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia. Vantaanjoen yläjuoksulla kuti paljon myös paikallisia taimenia. Osa paikallisista taimenista kuti keskenään ja osa meritaimenten kanssa.
Alajuoksulla kutu alkoi paikasta riippuen perinteiseen tapaan pari viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, pitkälle marraskuun puolelle saakka.
Myös vesistön alajuoksulla kuti paljon meritaimenia, joista suuri osa oli istutettuja taimenia. Istutettujen taimenten suhteellinen määrä oli vuonna 2019 alajuoksulla suurempi kuin edellisenä vuotena. Nykyään ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä istutetaan taimenia.
Video: Isot meritaimenet kutevat yläjuoksulla
Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat viime vuosina olleet erittäin hyviä 40-190 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY, Virho).
Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 20 kpl/100 m² (Vantaanjoen yhteistarkkailu/VHVSY).
Poikkeuksena alajuoksulla on kuitenkin hyvin kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² (A.Saura) kesänvanhojen poikasten tiheyksiä neljän sähkökalastuspaikan keskiarvona laskettuna.
Myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt parhaimmillaan lähes 120 kpl/100 m² (VHVSY/A.Haikonen). Kylmäojalla on viime vuosina ollut myös pieniä poikastiheyksiä.
Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla.
Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia, mutta poikasista ei ole juuri mitään havaintoja viime vuosilta.
Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.
Lohien kudusta ei Vantaanjoella syksyllä 2019 tehty havaintoja. Hieman yli kymmenen vuotta sitten lohien kutua nähtiin Vantaanjoen vesistössä paljon enemmän kuin nykyään ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua on viime vuosina havaittu erittäin vähän.
Yli kymmenen vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.
Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin vuonna 2019 rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.
Video: Lähes kaikki Vantaanjoen vesistön taimenet kutevat rakennetuilla kutusoraikoilla
Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on yli 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.
Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Lisäksi Virho on rakentanut yhden laskeutusaltaan ja yhden luonnonmukaisen kalatien.
Myös Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut kolmea alajuoksun puroa. Longinojaa Helsingissä sekä Krakanojaa ja Kylmäojaa Vantaalla.
Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoella. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen (VHVSY) jokitalkkaritoiminta on viime vuosina inventoinut ja huoltanut viranomaistyönä tehtyjä kutusoraikkoja.
Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon aluksi työllisyysprojektin nimellä ja myöhemmin EU Leader-hankkeen nimellä kutsutulla kunnostushankkeella, joka on 17 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta.
Työllisyysprojektilla on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu vuosittain kymmenkunta virtavesikunnostajaa, joista puolet on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä ja puolet Karjaanjoen vesistössä.
Vuosien mittaan Virhon työllisyysprojekti ja EU Leader-hanke on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Vihdissä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa.
Talkookunnostuksia Virho on tehnyt Hausjärvellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.
Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa. Virho on yli 20 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja valvovat viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä.
Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja myös muita Vantaanjoen ongelmia on saatu vähennettyä. Virho mm. puuttui Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen uudelleen käyttöönottoon jo vuonna 2000 ja vaati voimalaitoksen käytön lopettamista. Voimalaitosta käytettiin alkuvuosina usein niin, että virtaaman jakaantumiseen itä- ja länsihaaran välillä vaikutettiin vahingollisesti siten, että taimenet ja lohet eivät nousseet itähaarasta ollenkaan. Virhon vaatimuksesta pidettiin Virhon, TE-keskuksen kalatalousyksikön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, Helsingin Energian, Helsingin ja muutamien muiden tahojen kanssa neljä palaveria vuosina 2002-2004. Voimalaitoksen käyttöä ei saatu lopetettua, mutta palaverien tuloksena voimalaitoksen käyttötavat saatiin parannettua niin, että taimenia ja lohia pääsi nousemaan jokeen ja Vantaanjoen vaelluskalat pelastuivat katastrofilta.
Em. kunnostus- ja suojelutyöllä Vantaanjoen vesistö on elvytetty likaviemäristä Suomenlahden parhaaksi taimenjoeksi, jonka tunnusmerkkejä ovat mm.:
– Paikalliset taimenet lisääntyvät laajasti eri puolilla vesistöä, jonka uomapituus on yli 300 km.
– Meritaimenet lisääntyvät eri puolilla yli 200 km pitkää meriyhteydessä olevaa uomapituutta.
– Meritaimenet lisääntyvät ylimmillään 95 km päässä merestä.
– Taimenen luonnonlisääntyminen on laajaa ja poikasia syntyy runsaasti eri puolilla vesistöä. Poikastiheydet ovat hyviä monissa paikoissa ja erityisen hyviä Virhon jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutusoraikoilla yläjuoksulla. Myös Longinojalla, Kylmäojalla ja Myllykoskella on havaittu hyviä poikastiheyksiä.
Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä.
Vantaanjoen isoja ongelmia ovat:
- Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella
- Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö vuoden 2019 loppuun saakka ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan
- Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen
- Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoaineiden päästöt lentokentän puroihin ja niiden kautta Vantaanjoen vesistön alajuoksulle
- Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet
- Kuntien ja kiinteistöjen huonot hulevesijärjestelyt
- Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia
- Puutteellinen kalastuksen valvonta
Kuva: Petteri Hautamaa
Vanhankaupunginkosken pato on alin nousueste Vantaanjoella.
Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.
Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.
Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.
Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.
Keravanjoellakin kalojen nousumahdollisuudet ovat parantuneet ja paranevat edelleen. Kellokosken padolle valmistui vuonna 2018 uusi kalatie. Kalojen nousumahdollisuudet paranivat myös Tikkurilankoskella, kun siellä ollut pato purettiin vuonna 2019 ja siellä ollut tukkeutumisherkkä kalaporras jää pois käytöstä.
Keravanjoella on vielä kuitenkin Järvenpäässä yksi täydellinen nousueste Haarajoen pato, jonka omistajat vuoden 2019 lopussa hyväksyivät kalojen nousu-uoman rakentamisen padon yhteyteen.
Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa
Videot: Kari Stenholm