Kuva: Kari Stenholm
Taimenen kutu alkoi Vantaanjoen yläjuoksulla lokakuun alkupäivinä.
Vantaanjoen vesistössä kuti syksyllä 2018 jälleen paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia.
Kudun alkaessa yläjuoksulla lokakuun alkupäivinä virtaamat olivat pieniä ja kutupurot ja muutamat sivujoetkin niin vähävetisiä, että meritaimenet eivät niihin päässeet.
Video 1:
Vantaanjoen yläjuoksun villit meritaimenet kutevat
Yläjuoksun alaosiin nousi vuonna 2018 meritaimenia enemmän kuin aiempina vuosina. Toisaalta muutamien yläjuoksun sivupurojen ja latvauomien virtaamat olivat kudun alkaessa niin pieniä, että kudun alkukin jäi hyvin myöhäiseksi ja ainakin yhdessä yläjuoksun perinteisesti hyvässä meritaimenten kutupurossa virtaamaa ei ollut riittävästi koko kudun aikana, jolloin meritaimenet eivät päässeet sinne ollenkaan.
Kuva: Kari Stenholm
Eräs Vantaanjoen yläjuoksun kutusoraikko, jossa kuti paljon meritaimenia syksyllä 2018.
Kuva: Kari Stenholm
Yläjuoksun perinteisesti hyvässä meritaimenten kutupurossa virtaamaa ei ollut riittävästi koko kudun aikana
Kaikkiaan yläjuoksun meritaimenten määrä oli kuitenkin hieman suurempi kuin aiempina vuosina (vuoden 2017 nousukalamääriä ei kylläkään pystynyt arvioimaan kovien tulvien takia). Ylimmät meritaimenhavainnot tehtiin 84 km päässä merestä Riihimäellä. Yläjuoksulla kuti isoja 70-80 cm pituisia meritaimenia enemmän kuin ennen.
Video 2:
80-senttiset meritaimenkoiraat pyrkivät saman kutupesän herroiksi
Video 3:
Kyräily johtaa yhteenottoon
Vantaanjoen yläjuoksun kaikki taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat nykyään luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, mutta alajuoksulla on paljon myös istutettuja taimenia, joiden suhteellinen osuus sielläkin on kuitenkin pikkuhiljaa vähentynyt.
Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat viime vuosina olleet erittäin hyviä 40-190 kpl/100 m².
Video 4:
Vantaanjoen yläjuoksulla kutee paljon meritaimenia ja poikastiheydet ovat huippuluokkaa
Vantaanjoen yläjuoksulla kuti paljon myös paikallisia taimenia. Osa paikallisista taimenista kuti keskenään ja osa meritaimenten kanssa.
Kuva: Kari Stenholm
Yläjuoksun paikalliset taimenet kutevat
Video 5:
Vantaanjoen yläjuoksun paikalliset taimenet valmistautuvat kutemaan
Alajuoksulla kutu alkoi paikasta riippuen perinteiseen tapaan 2-3 viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, marraskuun loppupuolelle saakka. Myös alajuoksulla pienet virtaamat haittasivat kutua vuonna 2018.
Myös vesistön alajuoksulla kuti paljon meritaimenia, joista luonnonkudusta syntyneiden taimenten suhteellinen määrä oli suurempi kuin aiempina vuosina. Nykyään ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä istutetaan taimenia.
Kuva: Petteri Hautamaa
Alajuoksulla kutee vielä paljon istutettuja taimenia, mutta niiden suhteellinen osuus on kuitenkin pikkuhiljaa vähentynyt.
Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 20 kpl/100 m².
Poikkeuksena alajuoksulla on kuitenkin hyvin kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² (A.Saura) kesänvanhojen poikasten tiheyksiä neljän sähkökalastuspaikan keskiarvona laskettuna.
Myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt parhaimmillaan lähes 120 kpl/100 m² (A.Haikonen).
Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla.
Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia, mutta poikasista ei ole mitään havaintoa viime vuosilta.
Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.
Lohien kudusta ei Vantaanjoella syksyllä 2018 tehty havaintoja, mutta alajuoksulta kalastettiin ainakin yksi lohi kutuaikana, tai juuri kutuajan kynnyksellä. Hieman yli kymmenen vuotta sitten lohien kutua nähtiin Vantaanjoen vesistössä paljon enemmän kuin nykyään ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua on viime vuosina havaittu erittäin vähän. Yli kymmenen vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.
Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin vuonna 2018 rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.
Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on yli 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.
Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin jätevesipäästöiltä ja muilta ongelmilta suojaan paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut Longinojaa Helsingissä ja Krakanojaa, sekä Kylmäojaa Vantaalla. Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoella ja tekevät näillä näkymin jatkossakin. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, joka muutenkin on ryhtynyt nostamaan kuntalaisten tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä.
Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on 16 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta. Työllisyysprojektilla on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu vuosittain kymmenkunta virtavesikunnostajaa, joista puolet on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä ja puolet Karjaanjoen vesistössä.
Viime vuosina Virho ei ole saanut valtion työllisyyspoliittista hankerahoitusta ja kunnostustoiminta uhkasi kokonaan loppua. Virho kuitenkin anoi ja sai Leader-EMO ja Leader-Ykkösakseli ryhmiltä EU Leader-rahoitusta, jonka turvin projekti on toiminut vuosina 2016-2018 ja toivon mukaan toimii myös jatkossakin, mutta tällä hetkellä rahoitus on voimassa vain 2019 tammikuun loppuun saakka. EU Leader-rahoitusta joka tapauksessa haetaan uudelle 2-vuotiskaudelle.
Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenen kutupesiä Virhon Leader-hankkeen rakentamalla soraikolla.
Vuosien mittaan Virhon työllisyysprojekti ja Leader-hanke on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Vihdissä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa.
Talkookunnostuksia Virho on tehnyt Hausjärvellä, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.
Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa.
Virho on lähes 20 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ja valvovat viranomaiset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä, mutta niitä on edelleen.
Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja pikkuhiljaa myös muita Vantaanjoen ongelmia on saatu vähennettyä.
Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä.
Vantaanjoen isoja ongelmia ovat:
- Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella
- Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan
- Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen
- Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoaineiden päästöt lentokentän puroihin ja niiden kautta Vantaanjoen vesistön alajuoksulle
- Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet
- Kuntien huonot hulevesijärjestelyt
- Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia
- Puutteellinen kalastuksen valvonta
Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.
Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.
Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.
Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.
Keravanjoellakin kalojen nousumahdollisuudet ovat parantuneet ja paranevat edelleen. Kellokosken padolle valmistui vuonna 2018 uusi kalatie. Kalojen nousumahdollisuudet paranevat myös Tikkurilankoskella, kun siellä oleva pato pääosin puretaan vuonna 2019 ja siellä ollut tukkeutumisherkkä kalaporras jää pois käytöstä. Keravanjoella on vielä kuitenkin yksi täydellinen nousueste Haarajoella Järvenpäässä.
Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa
Videot: Kari Stenholm