Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Ähtärin kaupunki

Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry esittää mielipiteenään, että Killin voiman lupahakemusta vesivoimalan rakentamiseksi Inhanjokeen Kokemäen vesistössä (LSSAVI/694/2016) ei tule hyväksyä. Perusteet ovat seuraavat:

Killin voiman yhteenvedossa hankkeesta ja sen vaikutuksista todetaan, että ”Inhanjoessa olevat padot ovat nousueste kaloille. Inhan tehtaiden padon sekä Inhan säännöstelypadon jatkeena olevan Hankaveden maapadon ylisyöksykynnyksen yhteyteen rakennetaan kalatiet. Kalateiden välistä Inhanjokea kunnostetaan tarvittavissa määrin kalojen kulun mahdollistamiseksi.”

Uusi vesivoimala veisi vettä luonnonmukaisesti jokiuomasta ja sen vuoksi tehtäisiin pitkiä ruoppauksia. Kanavamaiset ruopatut uomat eivät ole toimivia ympäristöjä kaloille, vesieliöille tai linnustolle. Korvikkeeksi tarjottu kalateiden rakentaminen ei pysty lähellekään korvaamaan niitä ympäristömenetyksiä, joita voimalan rakentamisesta syntyisi.

Yleistasoiset viittaukset kalateihin ja kunnostuksiin eivät ole riittäviä. Mitä tarkoittaa joen kunnostaminen kalojen KULUN mahdollistamiseksi, mikä olisi niiden laajuus? Koski-, joki- ja purokunnostukset tarkoittavat sitä, että niihin luodaan kalojen kutupaikkoja, elinympäristöjä niin poikasille kuin aikuisille kaloille ja muita vastaavia asioita. Killin voiman asiakirjoissa todetaan, että kalateitä ”voidaan” tarkastella yms. Tarkoittaa tämä sitä, että toimenpiteitä olisi ehkä tulossa, ehkä ei?

Jotta kunnostuksien laatu ja määrä selviävät, tulee Killin voiman teetättää niitä varten erillinen ja yksittäiskohtainen suunnitelma, joka on myös aikataulutettu ja budjetoitu selkeästi.

Riippumatta siitä myönnetäänkö uudelle vesivoimalle lupa vai ei, tulee Inhanjoen olemassa olevalle vesivoimalle määrätä maksettavaksi vuosittainen summa, joka käytetään niin sanottuihin kompensaatiokunnostuksiin vesistön muissa osissa. Summan tulisi olla 50 000 € vuodessa pysyvältä pohjalta ja sitä tulisi inflaatiotarkistaa vuosittain. Mikäli lupa uudelle vesivoimalle myönnetään, tulee summaa nostaa kaksinkertaiseksi (korvaussumma kompensaatiokunnostuksiin ei korvaa kalatievelvoitetta).

Killin voiman asiakirjatäydennyksessä todetaan, että säännöstelypadon ja kalatien yhteisvirtaama olisi kuutio vettä sekunnissa. Kalatiehen tulee juoksuttaa vähintään kaksi kuutiota sekunnissa, riippumatta yläpuolisen Ähtärinjärven vesitilanteesta. Paikallisten tietojen mukaan juoksutukset ovat nykyisinkin olleet sellaisia, että jokiuoma on yhtäkkisesti päästetty kuiville. Tämä johtaa muun muassa kalojen ja eri vesieliöiden kuolemiseen, rapukantojen heikentymiseen sekä yleensäkin jokiluonnon köyhtymiseen.

Killin voiman hakemuksesta ei käy riittävästi selville, miten turvataan kalojen kulku voimaloiden ohi alavirtaan. Tämä on yhtä tärkeä kysymys kuin vaellusmahdollisuudet ylävirtaan. Voimaloiden turbiinien läpi kulkeneista kaloista kuolee ja vahingoittuu aina osa, vaikka käytettäisiin Kaplan-turbiineita. Toimivien kalojen kulun ohjausrakenteiden, välppien tai vastaavien, tuleekin olla osa aluehallintoviraston päätöstä. Ohjausrakenteet tulee velvoittaa rakentamaan olemassa olevaankin vesivoimaan.

Mikäli uudelle vesivoimalle myönnetään lupa, aluehallintoviraston päätöksen tulee velvoittaa siihen asennettavaksi kalaystävällinen malli (täydennettynä luonnonmukaisella ympäri vuoden auki olevalla kalatiellä sekä alasvaellusjärjestelyillä).

Killin voima esittää hakemuksen täydennyksessä, että vaikutukset Inhanjoen yläosan mahdollisille luontoarvoille ovat vähäisiä. Näin erillisen luontoselvityksen tekeminen ei olisi tarkoituksenmukaista. Kuitenkin edellisessä kappaleessa s.6/11 Killin voima toteaa, ettei Inhanjoen yläosan luontoarvoja ole tutkittu. Vesivoimalan kaltaista mittavaa ja jokiympäristöön suuresti vaikuttavaa hanketta ei pidä toteuttaa ilman riittäviä ja asiantuntijoiden selvityksiä, joihin tulee kuulua myös yläosan selvittäminen.

Inhanjoen vesivoimalan rakentamisesta tehty luontoselvitys (ympäristötutkimus Yrjölä) on poikkeuksellisen puutteellinen. Vaikka kyse on vesirakentamisesta, ei vesi- ja kalastovaikutuksia ole kyseisessä selvityksessä käsitelty ollenkaan. Kokonaisuus huomioon ottaen aluehallintovirasto ei voi edes käsitellä anomusta riittävältä tietopohjalta. Asianmukainen asian käsittely aluehallintovirastossa ei siis ole mahdollista.

Paikalliset kalastajat ovat saaneet vesistöstä taimenia säännöllisesti. Taimen on Etelä-Suomessa uhanalaiseksi määritelty laji. Killin voiman hakemuksen asiakirjoissa väitetään näiden taimenien olevan kirjolohia sen takia, ettei istutuksia ole tehty. Tällaisen väitteen tueksi ei ole esitetty minkäänlaista faktapohjaa. Vastaavalla tavalla voisi väittää, että saalismerkinnöissä olevat kirjolohet ovat todellisuudessa. taimenia.

Jos Killin voiman hakemuksen käsittelyä jatketaan sen puutteista huolimatta, yksi lisäselvityksien kohteista tulee olla taimen (niiden esiintyminen, DNA-näytteiden otto jne). Myös simpukkakannat ja erityisesti raakun ja vuollejokisimpukan esiintyminen tulee selvittää. Alueella elää koskikaroja ja saukkoja. Miten niiden elämiseen vaikuttaisi luonnonmukaisen jokiuoman vaihtuminen ruoppausväyläksi vesivoimalaan? Tästäkin tarvitaan uusi selvitys. Tarvittavat selvitykset tulee teettää Killin voiman kustannuksella.

Killin Voima toteaa, että uudelle vesivoimalla ei olisi vaikutuksia alajuoksulle, koska vesimääriä tai juoksutuksia ei muutettaisi. Näistä riippumatta uusi vesivoimala heikentäisi tilannetta alajuoksulla. Alavirtaan vaeltavista kaloista ja muista vesieliöistä tietty osuus menehtyisi ja vahingoittuisi voimalan turbiineissa. Esitetty joen luonnonmukaisen uoman käyttäminen tulvajuoksutusten väylänä tietäisi äkillisiä ja voimakkaita veden pinnan vaihteluita, jotka ovat haitallisia sekä vedessä että ranta-alueilla asuville lajeille. Lisäksi on huomioitava eroosiovaikutukset ranta-alueilla äkillisten juoksutusten johdosta.

Killin voima selostaa, että vesivoimalahankkeella ei olisi vaikutuksia joen virkistyskäyttöön. Ainoa muutos olisi virtaamavaihteluiden pieneneminen. Kalastuksellisten, ympäristöllisten ja maisemallisten heikennyksien lisäksi kärsijänä olisi melonta. Virkistyskäytölle olennaista on myös luonnonmukainen koski vastaan ruopattu voimalakanava. Tällainen merkittävä maisemallinen muutos heikentää virkistyskäyttöä ja esim. mahdollisia tulevia elinkeinollisia turismimahdollisuuksia.

Vesivoimalan teho olisi 0,8 MW eli noin 0,03875 % Suomen vesivoimaloiden 3100 MW kokonaistehosta. Määrä on vähäinen ja merkityksetön valtakunnallisestikin. Paikallisesti ja alueellisesti uudella vesivoimalalla olisi silti merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Uusi vesivoimala on tästäkin näkökulmasta yleisen ja yksityisen edun vastainen.

Lopuksi Suomea sitoo EU:n vesipuitedirektiivi, joka edellyttää kaikkien vesiemme hyvää ekologista tilaa. Inhanjoen nykyinen kunto (esimerkiksi esteet kalojen vaellukselle, voimalatoiminnan myötä jo toteutettujen ruoppausten viemä koskiala heikentäen mm. kala- ja rapukantoja) ei ole täten hyvässä ekologisessa tilassa. Uusi vesivoimala veisi jokea entistä kauemmaksi hyvästä ekologisesta tilasta, joten laitokselle ei ole mahdollista myöntää lupaa ilman Suomea sitovien EU-määräysten rikkomista. Mikäli aluehallintovirasto myöntäisikin luvan uudelle vesivoimalalle Inhanjokeen, on syytä nostaa asianmukainen EU-prosessi.