Lausunto koskien Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristöluvassa määrättyä selvitystä laskupurojen kunnostuksesta.

1.Yleistä

1.1 Lausunnon antaja

Virtavesien hoitoyhdistys ry (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.2 Lausunnosta

Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta saada lausua hakemuksesta. Virho onkin mm. tehnyt lentokentän laskupuroihin Veromiehenkylänpuroon ja Kirkonkylänojaan ja Kylmäojaan taimenen pienpoikasistutuksia kotiutustarkoituksissa useampana vuonna 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Koko Vantaanjoen vesistö onkin nykyisin laajasti tunnustettu koko Suomenlahden parhaaksi luontaisen meritaimenen tuotantovesistöksi ja nimenomaan pitkälti Virhon laajan yli 20 vuotta kestäneen suojelu- ja kunnostustoiminnan ansiosta. Virho on myös mm. järjestänyt Kylmäojan kunnostustalkoot kesällä 2016 ja kunnostusten jatkaminen siellä tulevina vuosina on suunnitelmissa. On lisäksi osallistuttu uuden ympäristöluvan Kylmäojalle määräämien toimenpiteiden johdosta järjestettyyn 3-osaiseen seminaariin vuonna 2014. Lisäksi Virho laati ehdotuksen ja kustannusarvion yhdessä Vantaan kaupungin edustajien kanssa Kylmäojan kalataloudellisesta kunnostuksesta Finavian konsultti Sitolle vuonna 2014.

Vantaanjoen vesistön suurin happea kuluttava pistemäinen kuormitus tulee vielä toistaiseksi kuitenkin laskupurojen kautta Vantaanjoen alaosille, eli alajuoksun yksi suurimmista ongelmista on edelleen Helsinki-Vantaan lentokentän jääestoaineiden päästöt.

Päästöt aiheuttavat siellä vedenlaadun heikkenemistä ollen haitallista vesistön alaosien taimenen tuotantoalueiden osalta. Alaosien lohikalojen tuotanto onkin ollut verraten heikkoa luontaisen lisääntymisen kannalta koko kalastoseurannan n. 30 vuotisen historian aikana.

Virhon muistutukset lentoaseman vesistöjen tilan parantamiseksi:

1.) VEROMIEHENKYLÄNPURO (L. KRAKANOJA, PAKKALANPURO)

Veromiehenkylänpuron kalataloudellisen tilan arviointia vaikeuttaa se, että kalastoa ei ole seurattu säännöllisin sähkökoekalastuksin ja tuoreinkin yksittäinen sähkökalastus on vuodelta 2012. Pohjaeläintutkimuksiakin on tehty ensimmäisen kerran vasta vuonna 2014, joten
vertailukohtaa tuloksille ei ole käytettävissä.
Nykytilan ja viimeaikaisen kehityksen arvioiminen perustuu täten monelta osin puutteellisiin tietoihin. Kuormituksessa ja puron vedenlaadussa on todennäköisesti sääoloista johtuvaa vuosien välistä vaihtelua ja viime vuosina vedenlaatuun on vaikuttanut myös Kehäradan rakentaminen
ja sen tunnelien kuivatusvesien tilapäinen johtaminen Veromiehenkylänpuroon.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin ilmeiseltä, että vedenlaatu rajoittaa
kalaston esiintymistä ja taimenen lisääntymistä Veromiehenkylänpurossa. Puron alajuoksulla
taimenen lisääntyminen onnistuu ainakin ajoittain, mutta poikastiheydet ovat kutuparien määrän huomioiden todennäköisesti hyvin pieniä. On mahdollista, että joinain vuosina taimenen lisääntyminen epäonnistuu täysin, sillä Veromiehenkylänpurossa syntyneitä poikasia on tavattu varmuudella ainoastaan vuonna 2012. Purossa on kuitenkin useampi rumpu tai silta, joiden yhteyteen voi ajoittain muodostua puuaineksesta ja roskista uoman sulkeva pato (ks. Sito 2016).

Ylästöntien sillan kohdalta tällaista rytöpatoa on ilmeisesti purettu vapaaehtoisvoimin joinain vuosina (Kettunen, henk.koht. tiedonanto). Kehä III:n alitus oli tämän selvityksen maastokäyntien aikaan elokuussa 2016 lähellä tukkeutumista. Tällaiset tilapäiset esteet eivät silti yksin selitä kalojen mahdollista puuttumista
puron yläjuoksulta.

Kunnostustarve ja haasteet

Kalaston elpymisen ja puron ekologisen tilan parantumisen kannalta ensisijainen toimenpide on vedenlaadun parantaminen. Toiseksi tärkein toimenpide on purouomassa tapahtuvan uomaeroosion ja siitä seuraavan kiintoainekuormituksen vähentäminen.

Elinympäristökunnostuksia on tarpeen tehdä ainakin kompensoimaan puron yläjuoksun rakentamisen yhteydessä menetettyjä luontaisia kivi- ja sorapohjaisia virta-alueita, joilla on suuri merkitys meritaimenen lisääntymiselle vesistössä. Elinympäristökunnostuksista saavutettava hyöty riippuu ensisijaisesti puron vedenlaadusta. Koskimaisten alueiden lisääminen
edesauttaa kuitenkin veden puroveden hapettumista, jolla on selkeä positiivinen vaikutus eliölajistoon. Ne vähentävät myös osaltaan uoman eroosioherkkyyttä.

Hulevesien viivyttämistä ja laadullista parantamista esimerkiksi kosteikkojen ja laskeutusaltaiden avulla on suositeltavaa toteuttaa Veromiehenkylänpuron sivuhaaroissa.

2.) KIRKONKYLÄNOJA

Keravanjoen ja Pyhtäänkorven välisellä alueella Kirkonkylänoja on käytännössä koko avouomassa olevalta osuudeltaan jossain määrin potentiaalista meritaimenen poikastuotantoaluetta. Etenkin Kirkonkylänojan alajuoksu Tuusulanväylän ja Keravanjoen välillä olisi mahdollista
palauttaa yhtenäiseksi meritaimenten kutu- ja poikastuotantoalueeksi melko vähäisin
kunnostustoimenpitein.

Niittytien ja Köyhämäentien välinen uomajakso soveltuisi meritaimenlisääntymiseen jo nykytilassaan, sillä alueella on paikoin runsaasti kutupohjaksi kelpaavaa luonnonsoraa. Tälle alueelle ei kuitenkaan toistaiseksi ole nousuyhteyttä Keravanjoesta.

Kirkonkylänojan alajuoksulla oleva putkitus estää tällä hetkellä ensisijaisesti luontaisen kalaston palautumisen puron ylempiin osiin. Vaateliaamman kala- ja muun eliölajiston esiintymistä ja lisääntymismahdollisuuksia rajoittavat lisäksi heikko vedenlaatu sekä todennäköisesti
myös poikkeuksellisen suuret virtaamanvaihtelut ja mahdollisesti niistä seuraava kiintoainekuormitus.

Kirkonkylänojan vedenlaatu ei todennäköisesti ole nykyisin riittävä ainakaan taimenen lisääntymiselle.

Esimerkiksi puroveden happipitoisuuden alimmat arvot ovat viimeaikaisissatutkimuksissa (Sito 2016) huolestuttavan alhaisia. Vedenlaatuongelmiin viittaa myös niukka
pohjaeläinlajisto (Janatuinen 2012b), jonka suhteen päähaarassa ei ilmeisesti ole tapahtunut merkittävää muutosta. haastateltujen paikallisten ihmisten perusteella myös Kirkonkylänojan virtaamavaihtelut ovat huomattava ongelma. Kirkonkylänojan uomassa on koko sen matkalla nähtävissä merkkejä haitallisesta uomaeroosiosta.

Puron penkat ovat monin paikoin hyvin jyrkät ja sortumisherkät. Ylivirtaama-aikaan ilmeisesti myöskään kaikkien putkitusten vetokyky ei riitä. Paikallisen
yrittäjän mukaan puro on pahimmillaan virrannut Köyhämäentien ylitse tien alittavan rummun
vetokyvyn loputtua.

Kirkonkylänoja muodostaa meritaimenelle erittäin potentiaalisen lisääntymisalueen, mikäli sen vedenlaatu parantuu ja vaellusyhteys alapuolisen Keravanjoen kautta mereltä saadaan.

Aiempien tutkimusten (Janatuinen 2012b, Sito 2016), maastossa tehtyjen havaintojen palautettua. Uomakunnostuksilla voitaisiin siinä vaiheessa myös parantaa lisääntymismahdollisuuksia.

Taimen saattaa levittäytyä puroon luontaisesti sen olosuhteiden parannuttua, sillä Keravanjoen alajuoksulle nousee nykyisin vuosittain varsin runsaasti meritaimenia. Alueella kutevista meritaimenista merkittävä osa on peräisin jokialueelle tehdyistä jokipoikasistutuksista tai
merialueelle tehdyistä vaelluspoikasistutuksista.
Kalaston elpymisen ja puron ekologisen tilan parantumisen kannalta ensisijainen toimenpide on vedenlaadun parantaminen.

Toiseksi tärkein toimenpide on puron alajuoksulla olevan
vaellusesteen muuttaminen kaloille nousukelpoiseksi esimerkiksi vanhan purouoman vesittämisellä ja Niittytien alittavan putkitetun osuuden muokkaamisella.

Kolmanneksi tärkein toimenpide on virtaamavaihteluiden tasaaminen ja purouomassa tapahtuvan uomaeroosion sekä siitä seuraavan kiintoainekuormituksen vähentäminen. elinympäristökunnostuksia voidaan yhdistää uomaeroosion estämiseen tähtääviin toimenpiteisiin.

Elinympäristökunnostuksista saavutettava hyöty riippuu ensisijaisesti puron vedenlaadusta. Koskimaisten alueiden lisääminen edesauttaa kuitenkin veden puroveden hapettumista, jolla on selkeä positiivinen vaikutus eliölajistoon. Elinympäristökunnostukset on järkevintä
kohdistaa puron alajuoksulle.

Hulevesien viivyttämistä ja laadullista parantamista esimerkiksi kosteikkojen ja laskeutusaltaiden avulla on suositeltavaa toteuttaa Kirkonkylänojan valuma-alueella.

3.) BRÄNDONINOJA

Brändoninoja vaikuttaa Vantaanjoen ja Katriinantien väliseltä uomaosuudeltaan vedenlaatunsa ja runsaan pudotuskorkeutensa puolesta periaatteessa potentiaaliselta taimenen lisääntymis- ja elinalueelta, vaikka lajin esiintymisestä ei olekaan tietoa.

Suurista virtaamanvaihteluista seuraava uoman penkkoihin kohdistuva eroosio on todennäköisesti Brändoninojan suurin ongelma.

Eroosion estämiseen tähtääviin toimenpiteisiin voitaisiin
yhdistää samalla myös purouomassa tehtäviä elinympäristökunnostuksia. Nykyisellään
purouomassa ei ole käytännössä lainkaan taimenen lisääntymisen mahdollistavaa sorapohjaa.

Hulevesien viivyttämistä ja laadullista parantamista esimerkiksi kosteikkojen ja laskeutusaltaiden avulla on suositeltavaa toteuttaa Brändoninnojan valuma-alueella.

4.) VIINIKANMETSÄNOJA

Viinikanmetsänojan pohjalle on sakkautunut keltaoranssia sakkaa, joka on värjännyt puron kivi- ja sorapohjan. Purolaaksossa oli havaittavissa myös mahdollisesti glykolin hajoamistuotteista muodostuvaa hajua.

Puron vesi oli poikkeuksellisen kirkasta ja virtaama koostui todennäköisesti pitkälti pohjavedestä. Viinikanmetsän koskialue vaikuttaa ulkoiselta olemukseltaan erinomaisesti esimerkiksi taimenen kutu- ja poikastuotantoalueeksi sopivalta. Taimenen tiedetään hakeutuvan Vantaanjoessa vastaaviin pohjavesivaikutteisiin hyvin pieniinkin puroihin kudulle, joten Viinikanmetsänoja
vaikuttaa siinä suhteessa potentiaaliselta meritaimenen lisääntymisvesistöltä, mikäli sen vedenlaatu parantuu.
Kalaston elpymisen ja puron ekologisen tilan parantumisen kannalta ensisijainen toimenpide on vedenlaadun parantaminen. Vedenlaadun parantuminen mahdollistaa purolle luontaisen eliöstön palautumisen.

Siinä vaiheessa puroon voidaan tehdä myös elinympäristökunnostuksia esimerkiksi meritaimenen lisääntymistä ajatellen.

Viinikanmetsänojan koskialueella purouoman penkat ovat paikoin sortuneita ja jyrkkiä. Puro putoaa metsässä jyrkkänä koskena, joka on uurtanut uomansa moreenimaaperään. Toisaalta yläpuolisen valuma-alueen maankäytön muutoksista seuranneet kasvaneet virtaamavaihtelut ovat ilmeisesti kiihdyttäneet kehitystä huomattavasti.

Hulevesien viivyttämistä ja laadullista parantamista esimerkiksi kosteikkojen ja laskeutusaltaiden
avulla on suositeltavaa toteuttaa Viinikanmetsänojan valuma-alueella.

5.) MOTTISUONOJA

Kunnostustarve ja haasteet

Jyrkkäluiskaiseksi kaivettu savipohjainen Mottisuonoja kärsii paikoitellen uomaeroosiosta. Puron pohja on lisäksi yläjuoksulla ilmeisesti rautasakkauman vuoksi kirkkaan punainen.

Hulevesien viivyttämistä ja laadullista parantamista esimerkiksi kosteikkojen ja laskeutusaltaiden avulla on suositeltavaa toteuttaa myös Mottisuonojan valuma-alueella, vaikka itse purolla ei olekaan erityistä kalataloudellista merkitystä. Mottisuonojan tila ja kuormitus vaikuttavat alapuoliseen Vantaanjokeen, jolla on huomattavia luontoarvoja ja kalataloudellista merkitystä.

6.) Yhteistä

Virtavesien hoitoyhdistys vaatiikin, että ympäristöluvan määräyksiä tarkistettaessa Finavialta edellytetään ryhtymistä verrattain laajoihin kunnostustoimiin, jotta laskupurot saadaan hyvään tilaan.

Ensimmäiseksi on kuitenkin tarpeen selvittää niin sanottu lähtötilanne kalastoselvityksin ja pohjaeläintutkimuksilla kaikkien viiden uoman osalta jo ensi vuonna ja jatkaa sitten velvoiteseurantana tämän jälkeen kahden vuoden välein. Vedenlaadun seurannassa on tarpeen käyttää myös jatkuvatoimista vedenlaadun mittausta apuna kuormituksen muutosten seurannassa ja tarkkailussa.

Virho ei halua ottaa kantaa siihen mitkä kaikki tahot ovat vastuussa laskupurojen ekologiseen heikkoon nykytilaan ja siten mahdollisiin kunnostustoimenpiteiden kustannusten jakoon. On kuitenkin täysin kiistatonta, että lentokenttätoiminta on ollut kaikkein merkittävin veden laatuun heikentävästi vaikuttanut toiminta alueella 1960-luvulta alkaen. Tämä on aiheuttanut purojen lähes täydellisen kalattomuuden ja pohjaeläimistön ilmeisen kadon ja puuttumisen. Ympäristöluvassa voidaan tarvittaessa edellyttää muidenkin tahojen osallistumista kunnostustoimenpiteisiin, mikäli AVI katsoo sen tarpeelliseksi.

Kaikki kunnostustoimenpiteet, jotka voivat parantaa purojen tilaa on kuitenkin syytä ottaa välittömästi käyttöön.

Mitä tulee Finavian esittämälle väitteelle sitä, että muille puroille kuin Veromiehenojan ja Kirkonkylänojan toimenpiteille ei olisi lainkaan tarvetta, Virtavesien hoitoyhdistys on asiasta täysin eri mieltä. Vesienhoitolain ja EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti kaikki vesistömme on saatava hyvään ekologiseen tilaan, mitä laskupurot eivät selvästikään kunnostustarveselvityksenkään mukaan nykyisellään suinkaan vielä ole.
15.11.2016
Virtavesien hoitoyhdistys ry