Ohessa Virhon lausunto aluehallintovirastolle Mustionjoen kalateistä:

Virtavesien hoitoyhdistys on kunnostanut koko Karjaanjoen vesistöä jo 1990-luvusta alkaen. Yhdistys on myös kotiuttanut kyseiseen vesistöön ml. Mustionjoki lohikaloja.

Virtavesien hoitoyhdistys ry (Virho) tukee ja pitää välttämättömänä kalateiden rakentamista Mustionjokeen. Voimaloiden padot ovat jo vuosikymmeniä estäneet kalojen ja muiden vesieliöiden vapaan kulun tässä tärkeässä vaelluskalajoessa. Padot ovat muun muassa kokonaan hävittäneet Karjaanjoen vesistön lohikannan, merivaelluksisen taimenkannan sekä heikentäneet muiden vaelluskalojen määrää ja elinmahdollisuuksia.

Muista mainittakoon esimerkkinä uhanalaisuutensa vuoksi kansallisen strategian kohteena oleva ankerias, jonka paluu kutupaikoilleen on nykyisin mahdotonta kyseisten voimaloiden takia.

Mustionjoen (kaikkiin) voimaloihin tulee siis rakentaa kalatiet mahdollisimman nopeasti ja niiden tulee olla etusijassa niin sanottuja luonnonmukaisia. Luonnonmukaiset kalatiet korvaisivat osaksi patojen takia menetettyjä koskiosuuksia ja ne voisivat toimia kalojen kutu- ja elinväylinä. Lisäksi luonnonmukaiset koskimaiset kalatiet ovat maiseman kannalta paljon parempi vaihtoehto kuin tekniset betoni- yms. rakenteet.

Tästä syystä Virtavesien hoitoyhdistys pitää valitettavana sitä, että nyt lupakäsittelyssä oleviin Mustionjoen kahteen alimpaan patoon ollaan esittämässä teknisiä pystyrakokalateitä. Luonnonmukaisten kalateiden rakentamista ei ole Mustionjoella selvitetty riittävästi ja kalateiden tilaajan olisi pitänyt ottaa ne ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Puro- ja koskimaiset luonnonmukaiset kalatiet olisivat sopineet Mustionjoen kulttuurimaisemaan olennaisesti paremmin kuin tekniset kalatiet.

Mustionjoessa elää kalojen ohella raakkua eli jokihelmisimpukkaa. Joki on yksi viimeisistä eteläsuomalaisista joista, joissa on vielä jäljellä raakkua. Lohi ja taimenkannan häviäminen on kuitenkin yhdessä heikentyneiden elinolosuhteiden kanssa johtanut siihen, että raakku ei ole lisääntynyt vesistössä enää vuosikymmeniin.

Mustionjoen raakkukanta on häviämässä sukupuuttoon, mikäli se isäntäkaloina toimivia lajeja lohta ja taimenta ei saada palautettua jokeen. Mustionjoen raakkukannasta ei toistaiseksi tiedetä onko sen isäntäkalana lohi, taimen vai molemmat lajit. Usein lohijoissa raakun isäntälajina on kuitenkin nimenomaan lohi.

Tilanteessa, jossa lähes kaikki Mustionjoen pääuoman koskipinta-ala on hävitetty vesirakentamisen yhteydessä, olisi luonnonmukaisten kalateiden tarjoama koskimainen elinympäristö keskeisen tärkeää, mikäli jokeen halutaan saada raakun kannalta elintärkeää lohen luontaista lisääntymistä. Mustionjokeen laskevien purojen kunnostaminen nimittäin auttaa todennäköisesti ensisijaisesti taimenta, eikä voine tarjota juurikaan apua lohen lisääntymistä ajatellen.

Vallitsevassa tilanteessa onkin elintärkeää, että Mustionjoen kahden ylemmän voimalaitoksen (Peltokoski ja Mustionkoski) patojen yhteyteen suunnitellaan ja toteutetaan nimenomaan luonnonmukaiset kalatiet, jotka soveltuvat lohen ja raakun lisääntymisalueiksi ja poikasvaiheiden elinalueiksi. Peltokosken ja Mustionkosken patojen yhteyteen on täysin realistista toteuttaa pitkät ja loivat luonnonmukaiset kalatiet.

Mikäli Åminneforsin ja Pinjaisten (Billnäsin) voimalaitospatojen yhteydessä kuitenkin päädytään teknisiin kalateihin, tulee kalojen ja muiden vesieliöiden kulku turvata mahdollisimman hyvin. Tärkeimpiä siihen vaikuttavia tekijöitä on kalateiden pitäminen auki mahdollisimman pitkään. Mustionjoen kahteen alimman padon aukioloajaksi esitetään 1.5-30.11. Tämä on liian lyhyt aika.

Virtavesien hoitoyhdistyksellä on pitkäaikainen kokemus Karjaanjoen vesistön lohikalakannoista, niiden vaelluksista ja kutuajoista. Esimerkiksi taimen alkaa ns. kevätvaelluksensa usein jo huhtikuussa. Toisaalta yhdistyksemme on todennut kudun jatkuvat jopa joulukuulle, minkä jälkeen kalat saattavat palata lähtövesistöönsä (järveen/mereen).

Näistä syistä Mustionjoen kalateiden aukioloaikaa tulee pidentää kummastakin päästä vähintään kahdella viikolla. Tämä asiaa saattaa ajan mittaan korostua vielä lisää, kun ilmaston lämpeneminen jatkuu ja tällöin kalojen kevät- ja syysvaellukset varhaantuisivat/myöhentyisivät vielä lisää. Virtavesien hoitoyhdistys on havainnut ankeriaankin vaeltavan Karjaanjoen vesistössä esimerkiksi järvien jäätymiseen saakka.

Kalateiden sijoituksen sekä erityisesti lähtö- ja loppuaukon tulee olla sellaisia, että ne varmistavat kalojen ohjautumisen niihin. Kiinnittäisimme erityistä huomiota siihen, että kevätaikainen lohien ja taimenten vaelluspoikasten ohjautuminen kalateihin turvataan niiden mereen vaeltamisen yhteydessä. Vaelluspoikasten päätyminen voimalan turbiineihin hävittäisi niistä todennäköisesti melkoisen osan. Tästä syystä voimaloiden yläpuolelle tulee rakentaa kalateitä täydentämään vaelluspoikasia ohjaavat välpät tai muut ohjausrakenteet.

Tämän ohella ankeriaiden ohjautumista kalateihin tulee arvioida, kuten myös muiden kalalajien (vimpa, siika, nahkiainen, tavanomaiset Lohjanjärven ja Hiidenveden järvikalat).

Kalateiden rakenteen tulee olla sellainen, että se turvaa myös heikomman nousukyvyn kalojen kulun. Välialtaiden tulee olla riittävän kokoisia mahdollistamaan lepo rasittavan nousun ajan ja altaiden välinen putouskorkeus ei saa olla liiallinen. Lisäksi kalateiden pohjarakenteen tulee olla verhoilultaan sellainen, että se mahdollistaa varmuudella myös nahkiaisen, ankeriaan ja siian nousun.

Virtavesien hoitoyhdistys korostaa myös sitä, että Mustionjen voimaloiden haitat eivät korvaudu pelkästään näiden kalateiden rakentamisella. Hyödyn saavan voimayhtiön tulee lisäksi ryhtyä ns. kompensaatiokunnostuksiin (luomaan esimerkiksi lohikaloille kutu- ja poikasalueita) ja korvata esimerkiksi uuden lohikannan synnyttämisestä aiheutuvat kustannukset.

Lohikannan kotiuttaminen edellyttää nimenomaan joen pääuomassa tehtäviä elinympäristökunnostuksia, jotka mahdollistavat lohen luontaisen lisääntymisen ja poikastuotannon.