VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN MIELIPIDE 4.4.2014:
Asia: Eväleikatun taimenen alamitan muuttaminen Päijänteellä ja Ruotsalaisella

Vastaanottaja (toimitus sähköisessä muodossa):
Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kirjaamo, kirjaamo.hame@ely-keskus.fi

1. Yleistä

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

2. Yhdistyksen mielipide alamitan muuttamiseen

Virtavesien hoitoyhdistys vastustaa eväleikatun taimenen alamitan alentamista kuulutuksen järvialueilla 50 senttimetriin lakisääteisestä 60 senttimetrin alamitasta.

3. Perustelut

3.1. Petokalojen ravintotilanne ja kasvaminen

”Olen kalastanut Ruotsalaisella koko ikäni. Järven runsas muikkukanta takaa lohikalojen todella nopean kasvun ja Kalkkistenkosken kunnostus tuo kaloille rutkasti lisää kutumahdollisuuksia. Taimen kasvaa 50 sentistä 60 senttiin jopa saman kesän aikana ja tämän olen saanut itsekin todistaa merkattujen kalojen muodossa vuosien varrella. En missään tapauksessa kannata alamitan laskua alle lakimitan.”
- Anssi Lehtinen (kirjallinen tiedoksianto 26.3.2014)

Ruotsalaisessa on vahva muikkukanta, joka mahdollistaa lohi- ja muiden petokalojen kasvun. Verkoilla saa hyvin muikkua alkukesästä muikun kutuun asti muun muassa Hevossaaren pohjois- ja länsiosista, joissa syksyisin on paljon muikkuverkkoja. Satunnaisesti muikkuverkoista tulee myös kuoretta.
- Jouni Simola (kirjallinen tiedoksianto 25.3.2014)

”Kun järvitaimenta vielä yleisesti kutsuttiin loheksi, Päijänne tunnettiin hyvistä lohisaaliistaan. Vielä 1920- ja 30-luvuilla järvellä oli ammattimaista lohenpyyntiä. Suosituin tapa kalastaa lohta oli siimakalastus. Pintasiimoissa oli tavallisesti noin 800 koukkua. Siimoilla pyytäviä venekuntia Päijänteellä oli paljon, esimerkiksi Korpilahdella toimi kymmenen lohta kalastavaa venekuntaa, joista jokainen sai vuosittain useita satoja lohia. Lisäksi järvellä kalasti lukuisia nuottakuntia, jotka muikun ja siian pyynnin yhteydessä saivat lohia. Nykyarviot Päijänteen silloisista lohisaaliista ovat jopa 50 tonnia vuosittain. Vuonna 1922 jämsäläinen Yrjö Järvinen sai pintasiimalla yhdellä kertaa 41 lohta, painoltaan 3–12-kiloisia. Vuonna 1935 asikkalalainen kalastaja Väinö Lehtinen sai uistimella samana päivänä 30 kiloa lohta. Lohen kalastus oli noina vuosikymmeninä Päijänteellä merkittävä elinkeino ja muistorikas virkistysmuoto.” Keskisuomalainen, 31.3.2014, http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/paijanteen-lohikannat-voidaan-viela-elvyttaa/1793029

3.2. Istutuksilla tavoiteltava tuotto

"Heinolan vetouistelijat ry kannattaa 60 cm alamittaa. Tavoittelemme istutuksilla parempaa tuottoa, joita järvilohen ja taimenen korkeammalla alamitalla on saatu mm. Ruotsin järvillä. Heinolan vetouistelijat ry on viiden vuoden aikana istuttanut 4 500 taimenta Ruotsalaiseen. Tulevana syksynä istutetaan 3-vuotiaita taimenia, joille seura toivoo hyvää tuottoa 60 cm alamitan turvin. Seuran mielestä pitää katsoa tulevaisuuteen ja parantaa nimenomaan taimenkantaa."
- Heinolan vetouistelijat ry:n hallitus (kirjallinen tiedoksianto 26.3.2014)

3.3 Taimenen luontainen lisääntyminen, vaellus ja pääsy kutupaikoille

Taimen lisääntymisen edellytykset olivat Päijänteeseen laskevalla Äänekosken-Vaajakosken reitillä pitkään heikentynyt puunjalostusteollisuuden vesistöpäästöjen vuoksi. Reitin vesistö on puhdistunut, josta kertoo myös kohtuulliset taimenen poikastiheydet. (Syrjänen, Valkeajärvi ja Heinimaa, 2010, s. 8)

Muun muassa Simunankoskella on todettu taimenen luontaista lisääntymistä. Vuosina 1996 - 2012 suoritettujen vuosittaisten sähkökoekalastusten perusteella taimenen 0+ -poikasia Simunankoskella oli keskimäärin 36,5 poikasta/ 100 m². (Valkeajärvi et al. 2013 s. 7)

Äänekoskella, Kuhankoskella ja Vaajakoskella on kalatiet, jotka mahdollistavat kalojen liikkumisen Päijänteeseen ja takaisin kutualueille. Viitasaaren ja Rautalammin reitillä vaellusesteitä ei ole (Syrjänen, Valkeajärvi ja Heinimaa, 2010, s. 8)

Valkeajärven (2013) Kalastusaluepäivillä joulukuussa 2013 -esityksen mukaan istutettujen taimenten pyyntipaikkojen perusteella istutetut taimenet vaeltavat myös Ruotsalaisen ja Päijänteen välillä. (Valkeajärvi, 2013 s. 6)

Vaajakosken kalatiessä vuonna 2013 vaki-laskurilla suoritetun tutkimuksen mukaan taimenet kulkevat sekä ylä- että alavirtaan Vaajakosken kalatiessä. (Valkeajärvi, 2013 s. 23-27)

4. Alamitan alentamiseen liittyvä problematiikka

Se, että eväleikatulle istutetulle ja luonnonvaraiselle taimenelle olisi erilainen alamitta, on ongelmallinen lähtökohta. Yksilö pitää tällöin ensin pyytää haaviin tai veneeseen tarkemmin tarkasteltavaksi, joka tarkoittaa korkeamman alamitan omaavalle luonnonvaraiselle yksilölle tarpeetonta, mahdollisesti haitallista käsittelyä. Vapakalastaja voi toki tällöin usein melko vaivattomasti vapauttaakin yksilön tarpeen vaatiessa. Keskeisenä ongelmana on, että kiinteät pyydykset eivät erottele istutettuja kaloja luonnonkaloista. Niiden pyynti kohdistuu tasavertaisesti molempiin. Tästä syystä taimenella ei voi olla kahta erillistä alamittaa järvialueilla. Samasta syystä
alamitan mukaiset verkkojen solmuvälirajoitukset ovat välttämättömiä sekä biologisesti kestävän että taloudellisesti kannattavan pyynnin aikaansaamiseksi. Muutoin taimenet tulevat pyydetyksi liian pienenä ajatellen niiden kasvupotentiaalia ja sukukypsyyskokoa.

Lakisääteisen alamitan alentamisen sijaan kalastusalueiden tulisi turvata istutusten parempi tuotto ja luonnonkantojen suojelu riittävin kalastuksensäätelytoimin. Käytännössä tämä tarkoittaa kalastuksen järjestämistä niin, että taimenen pyynti syönnösalueilla ja vaellusreiteillä ei ole liian voimakasta ja kohdistuu riittävän suuriin yksilöihin lajin elinkiertoa ja lisääntymistä ajatellen. Tämä edellyttää paitsi vapakalastajien saaliskiintiöitä, myös verkkojen solmuvälirajoituksia taimenen pyynnissä ja yleisiä säätelypäätöksiä etenkin vaellusreittien pullonkaula-alueilla, kuten järvien kapeikoissa ja jokisuilla. Esimerkiksi Heinolan kaupungin hallinnoimilla Ruotsalaisen selkävesillä voimassaoleva 36-54 mm solmuvälirajoitus on riittämätön yhden kutukerran periaatteen kannalta. Tutkimustulosten perusteella Ruotsalaisella käytetyn verkkojen solmuvälin alarajan alittavat verkot pyytävät taimenta myös. Päijänteeseen pohjoisesta laskevilla vesistöalueilla tehdyn tutkimuksen (Syrjänen, Valkeajärvi ja Heinimaa, 2010) mukaan taimenia saatiin saaliiksi myös 27-40 mm solmuväliltään olevilla verkoilla. Saman tutkimuksen mukaan: ”Kaksivuotiaina istutettuja pyydettiin verkolla enemmän kuin kolme- ja neljävuotiaina istutettuja (71 % vs. 47 % ja 48 %).” Tämä osaltaan kertoo verkkokalastuksen ainakin paikallisesti merkittävästä vaikutuksesta taimenen pyynnissä.

Järvi-istutuksissa rasvaeväleikattujen, kalastettavaksi tarkoitettujen, istukkaidenkin kohdalla istutuksista tulee pyrkiä saamaan mahdollisimman suuri tuotto ja sitä kautta taloudellinen ja virkistyksellinen hyöty.

5. Alamitan alentaminen suhteessa kalastuslakiin ja varovaisuusperiaatteeseen

Alamitan alentaminen ei ole uuden alamitta-asetuksen ja kalastuslain kokonaisuudistuksen tavoitteiden mukaista, sillä se ei edistä luontaisten taimenkantojen elpymistä ja istutusten saalistuoton kohentumista. Heikkojen luontaisten taimenkantojen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että syönnösvaellukselle lähteneet yksilöt saavat kasvaa riittävän suuriksi sukukypsyyden saavuttamiseksi ja sen jälkeen palata lisääntymään, ennen pyydetyksi tulemista.

Sukukypsyyden ohella tulee huomioida myös se, että suuremmat emot tuottavat enemmän ja kookkaampia mätimunia, ja niiden poikaset omaavat keskimääräistä paremmat selviämisedellytykset. Kookkaat yksilöt ovat siis myös suvunjatkamismielessä erityisen arvokkaita. Kalkkistenkoskeen suunnitteilla oleva yli 250 000 euron budjetin kunnostus, jonka tarkoituksena on lisätä poikastuottoa alueella, tukee tavoitetta suurimpien emokalojen lisääntymisedellytysten paranemisesta. Kuitenkin koska kalastuksen pyyntiponnistusta tuskin voidaan riittävissä määrin kaikkialla säädellä ja ylämittaakaan ei voida hyödyntää säätelykeinona kuin teoriassa vapapyynnissä, on ainoa vaihtoehto säädellä taimenenkalastusta lakisääteiden alamitan ja sitä käytäntöön vievien paikallisten pyydysrajoitusten kautta.

Helsingissä 4.4.2014
Virtavesien hoitoyhdistys ry

Lähteet

Syrjänen, Valkeajärvi ja Heinimaa, (2010) Taimenistukkaiden tuotto, kalastus ja vaellukset Päijänteeseen pohjoisesta laskevissa reittivesissä vuosina 1990–2005, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Valkeajärvi, P. (2013) Istukkaitten ja villien taimenten vaellukset Keski-Suomessa, Powerpoint-esitys Kalastusaluepäivillä 13.12.2013, Konneveden kalantutkimus ry

Keskisuomalainen verkkosivu (31.3.2014) Päijänteen lohikannat voidaan vielä elvyttää, http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/paijanteen-lohikannat-voidaan-viela-elvyttaa/1793029

Valkeajärvi, P. Syrjänen, J. Sivonen, K. Sivonen, O. & Eloranta, A. (2013) Vieläkö on villejä järvitaimenia - Keski-Suomen järvitaimenhanke 2012, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos