Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto lohi- ja siikapitoisista vesistöistä Uudenmaan ELY-keskuksen alueella.

Kannatamme varauksettomasti nykyisin jo auttamattoman vanhaksi käyneen tällä hetkellä voimassa olevan Uudenmaan lohi- ja siikapitoisten vesistöjen listauksen päivittämistä, niin että jo aiemmin luokiteltujen kohteiden lisäksi listauksen piiriin liitetään uusia kohteita, joissa luokittelun ehdot täyttyvät. Virho on jo muutamia vuosia aiemmin tehnyt kirjallisen aloitteen listan päivittämisesti.

Yksittäisen kohteen luokittamisen tärkeys perustuu siihen, että luokitetussa kohteessa eivät enää päde yleiskalastusoikeudet, joihin kuuluu maksullinen viehekalastus ja maksuttomat onginta ja pilkintä. Tämän myötä vesialueen omistajalla säilyy tällöin mahdollisuus rajoittaa ja järjestää kyseisen vesialueen vapakalastusta. Samalla se myös estää yleiskalastusoikeuksiin kuuluvan mato-onginnan luokitelluissa kohteissa. Luokitus kieltää myös kalastusasetuksen 12. pykälän mukaan muutamia muita kalastusmuotoja ja vaikuttaa kalastusasetuksen 10. pykälän mukaisesti jokisuiden kalastukseen, joka on myös erittäin tärkeä piirre.

Vaikka kannatamme yleiskalastusoikeuksia, ja pidämme niitä erittäin tärkeinä ja puolustamisen arvoisina, on tällainen järjestely pakollinen olemassa olevien ja kotiutusistutusten ja kunnostusten myötä muodostumassa olevien lohikalakantojen turvaamiseksi. Luokittaminen ei myöskään aina suoranaisesti estä normaalia vapakalastusta, mikäli sellainen päätetään järjestää luokitellulla kohteella.
Pidämme erittäin hyvänä, että Uudenmaan lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi on nyt luokiteltu kokonaisia vesistöjä.

Sellaiset vesistöt, joissa lohikaloja jo on osalla vesistön aluetta, on perusteltua luokitella lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi kokonaan. Esim. taimenet kyllä pikkuhiljaa levittäytyvät vesistössä laajemmalle alueelle ja Uudenmaan alueella nyt listalla olevat vesistöt ovat sellaisia vesistöjä, joita jo kunnostetaan, tai niitä ruvetaan ennemmin tai myöhemmin kunnostamaan, jolloin taimenten elinalue on sitäkin kautta laajenemassa. Taimenkantojen elvyttämiseksi onkin tärkeätä luokitella koko vesistö lohi- ja siikapitoiseksi, jotta kunnostuksia kannattaisi jatkaa ja laajentaa myös vesistön niille alueille, joissa juuri nyt ei ole taimenia.

Nyt tehdyssä päätösluonnoksessa on kuitenkin kaksi selvää ongelmaa.

1. Se että päätöksen ei katsota voivan koskea vesistöjä, joiden valuma-alue on alle 10 neliökilometriä on vakava ongelma. Moni Uudenmaan rannikkoalueen taimenen kutuvesistö on puroissa, joiden valuma-alueen koko 10 neliökilometrin luokkaa, ja useiden jopa tätä pienempi. Tällöin niitä voidakaan luokitella, vaikka ne täyttävät kaikki luokittamisen ehdot. Sen myötä niille ei saada myöskään luokituksen tuomaa arvoa, joka luonnontieteellisten perusteiden pohjalta niille kuuluisi.

Asia voi johtaa esimerkiksi siihen, että ne altistuvat mato-onginnalle ja muulle viehekalastukselle. Toinen haitta voi olla se, että niillä ei katsota olevan erityisarvoa muihin uomiin verrattuna esimerkiksi ojitustoimituksissa ja vastaavissa ihmistoiminnan muodoissa, jotka voivat uhata purovesistöjen kalakantojen säilymistä.
Virho ehdottaa, että myös alle 10 neliökilometrin vesistöjä luokitellaan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi, jos niissä lohikaloja esiintyy.

2. Toinen ongelma on koski- ja virtapaikkojen määrittely. Ehdotuksessa koski- ja virtapaikan määritelmäksi on annettu seuraavat ehdot:
"vesi virtaa silmin havaittavasti alavirtaan, virtapaikan ylävesi on alavettä ylempänä, vesialue pysyy talvisin sulana tai heikkojäisenä".
Määritysteksti on melko hyvä, mutta tulkintavaraa on silti paljon, eikä asiaa tekstimäärityksellä saa ollenkaan yksiselitteiseksi. Virho ehdottaa, että koski- ja virtapaikata merkittäisiin vähintäänkin karttaan ja mielellään myös maastoon.

Helsingissä 21.2.2014

Virtavesien hoitoyhdistys ry