VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN LAUSUNTO 17.12.2012:

Vesien tila hyväksi yhdessä – kuuleminen vesienhoidon työohjelmasta, aikataulusta, ympäristövaikutusten arvioimisesta sekä vesienhoitoalueen keskeisistä kysymyksistä vuosina 2016–2021.

1. LAUSUNNON ANTAJA

Virtavesien hoitoyhdistys ry (VIRHO) on yleishyödyllinen aatteellinen yhdistys, jolla on toteutettuja projekteja ja kokemusta virtavesien kunnostuksesta ja suojelusta jo vuodesta 1990. Yhdistyksessä on jäseniä noin 70. Jäsenet ovat kala- ja ympäristöalan asiantuntijoita sekä harrastajia. Toiminta on erittäin aktiivista.

2. YLEISESTI VESIENHOIDON SUUNNITTELUSTA

Yhdistys kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta, mutta joutuu valitettavasti toteamaan myös, että koko edeltävä vesienhoidon suunnitelmakausi (2009 - 2012) on prosessina ollut pitkälti vuorovaikutuksetonta. Nähdäksemme kansalaisten kuuleminen on ollut valitettavan näennäistä ja osoitettu kritiikki ei ole ilmennyt käytännön toiminnan ja vesien tilan lisääntyneenä parantumisena.

Kaikki se mitä viimeisten neljän, viiden vuoden aikana on tehty vesien tilan parantamiseksi, olisi luultavasti pääasiassa tehty ilman koko tätä "ylätasolla" tapahtunutta byrokraattista ja kallista prosessiakin, jos niin olisi haluttu tehdä. Lienee aiheellista epäillä, että työ olisi tehty todennäköisesti myös paljon tehokkaammin.

Nyt koko vesienhoidon byrokratian pyörittäminen on toteutettu valtion ympäristöhallinnon jo olemassa olleilla resursseilla, ilman lisäresursointia asian hoitamiseen. Käytännössä vesienhoidon suunnittelu on itse asiassa syönyt merkittävässä määrin valtion ympäristöhallinnon nykyiselläänkin riittämättömiä resursseja, joilla olisi voitu saada aikaan enemmän konkreettista toimintaa ja tuloksia.

Tulevalla vesienhoitokaudella tulee ehdottomasti saada konkreettisemmin toteutettua ensimmäisen ohjelmakauden puutteita käytännön toimissa!

Ohjelman toteuttaminen edellyttää riittävää lainsäädäntöä, joka mahdollistaa sen että myös vesien likaajatahot saadaan oikeasti muuttamaan toimintaansa vesien tilan kannalta parempaan suuntaan. Mikäli vesiensuojelulla ei jatkossakaan ole merkittävää painoarvoa lupapäätöksissä, kaavoituksessa tai muissa sen säilyttämisen ja parantamisen kannalta keskeisissä hankkeissa, on epätodennäköistä että vesien tila jatkossa paranee toivotusti.

Ilman riittäviä resursseja ei saada toteutettua edes nykymuotoisen toiminnan valvomista, puhumattakaan siitä että valtionhallinto tai muut tahot pystyisivät toteuttamaan edellytettyjä toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa vesien tilaa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

Esimerkiksi vesistöjen kunnostamiseen käytettävissä olevat määrärahat ovat säilyneet vuosikausia käytännössä ennallaan, joten todellisuudessa inflaation myötä määrärahat ovat entisestään pienentyneet. Vesien tilan kurssia on vaikea kääntää, mikäli resurssit säilyvät entisellään, tai pikemminkin pienentyvät jatkuvasti. Käytännön toimenpiteet edellyttävät lisää resursseja. Vastaavasti ilman käytännön toimenpiteitä ei synny tuloksia ja kaavailtua muutosta.

3. VESIENHOIDON TYÖOHJELMAN TOTEUTTAMISESTA JATKOSSA

3.1 YLEISTÄ

Niin kauan, kun toimenpiteet perustuvat pelkästään vapaaehtoisuuteen ei voida saavuttaa riittävän suurta muutosta riittävän nopeasti. Vesien tila ei tule parantumaan merkittävästi, mikäli keskeinen toteuttamiskeino on vapaaehtoisuus. On epärealistista odottaa, että ympäristöhallinto pystyisi nykyresursseillaan käytännössä yksin vastaamaan ohjelman tavoitteiden toteutumisesta.

Olemassa olevat rahoituslähteet, kuten maa- ja metsätalouden tuet tulee kohdentaa hyödyttämään ja kannustamaan vesienhoidon toteuttamista. Vastaavasti luvanvarainen vesille haitallinen toiminta tulee sitoa kiinteämmin valvonnan piiriin ja haitanaiheuttajille tulee määrätä riittävät taloudelliset kannustimet ja -uhat toiminnan ohjaamiseksi vesiensuojelun kannalta parempaan suuntaan.

Konkreettisten toimien toteuttamiseen tulee kohdentaa lisää rahoitusta valtion budjetista ja haitanaiheuttajilta kerättävällä kompensaatiolla. Kalataloudellisia kunnostusvaroja ja muita ennallistamistoimintaan kohdentuvia määrärahoja tulee ehdottomasti kasvattaa, jotta käytännön toimintaa ylipäänsä saadaan toteutettua. Tulee myös helpottaa ja kohdentaa esimerkiksi työllisyysmäärärahojen käyttöä erilaisiin vesistöjen kunnostustoimenpiteisiin ja muuhun käytännön vesiensuojelutoimintaa.

3.2 SEURANTA

Ohjelmalla tulisi olla selkeät välitavoitteet. Tällaisina voitaisiin käyttää esimerkiksi joidenkin indikaattorilajien, kuten kalaston tai pohjaeläimistön muutoksia vedenlaadun ohella. Tuloksia tulee selkeämmin pystyä tarkastelemaan, jotta ymmärretään miten ja miksi tavoitteet on saavutettu tai miksi ne ovat jääneet toteutumatta.

Jatkossa luvanvaraisen vesien tilaa heikentävän toiminnan tulee olla paremman seurannan piirissä. Nykyisestä tilanteesta, jossa seurantavastuu usein on luvan saaneella taholla, tulee pyrkiä eroon. Mikäli toiminnasta aiheutuu haittaa, tulee haitanaiheuttajan olla velvollinen korjaamaan tai korvaamaan aiheuttamansa haitta sen ilmenemisen jälkeen, vaikka toiminta olisi jo loppunut aiemmin.

3.3 EKOLOGISEN TILAN LUOKITTELUSTA JA VESIMUODOSTUMISTA

Etenkin hemiboreaalisella vyöhykkeellä ja yleisemminkin kasvukeskusten alueella tulee harkita uusia pienempiä puroluokankin vesimuodostumia. Samalla tulee ehdottomasti lisätä panostusta jo olemassa olevien vesimuodostumien ekologisen tilan määrittämiseksi ja seuraamiseksi. Nykyisellään valitettavan moni arvio perustuu puhtaasti mutu-tuntumaan, eikä esimerkiksi kalastoseurantaan, pohjaeläinnäytteenottoihin ja muihin ekologisiin indikaattoreihin tai edes kattavampiin vedenlaatutietoihin.

Erityisesti suurimmassa pilaantumisvaarassa olevien kaupunkipurojen ja turvetuotannon kuormituksen piiriin joutuvien vesistöjen seurantaa pitää tehostaa esimerkiksi aktiiviseurantakohdeverkoston kautta maanlaajuisesti.

Toinen keskeinen kehittämisalue ovat merialueen vesimuodostumat, joiden vedenalaisesta luonnosta ja sen tilasta on äärimmäisen vähän tutkittua tietoa. Silti merialueille kaavaillaan ja toteutetaan jatkuvasti mm. erilaisia suuren mittakaavan hiekannosto-, kaapeli-, väylä- ja tuulivoimahankkeita, jotka eittämättä uhkaavat näiden ekologista tilaa. Nykyisellään ei ole olemassa auttavaa yhtenäistä kuvaa edes vedenalaisen meriluonnon kaikista arvokkaimpien kohteiden sijoittumisesta tai tilasta, taikka edes kalatalouden osalta kansantaloudelle merkittävimmistä alueista.

3.4 KALAKANNAT JA PIENVEDET

Luonnonvaraiset harkittua hyödyntämistä kestävät kalakannat tulee asettaa tavoitteeksi koko vesienhoitoalueella. Luonnonvaraisten kalakantojen säilyttäminen mahdollisimman laajalti elinkelpoisina on halvin ja tehokkain keino ylläpitää kalalajien ja kalakantojen sisäistä geneettistä muuntelua ja tätä kautta niiden elinkelpoisuutta myös muuttuvissa ja muuttuneissa vesissä.

Kalakantojen, jokivesistöissä eritoten vaelluskalakantojen, tila on erinomainen mittari, jota tulee entistä selvemmin hyödyntää jatkossa vesienhoidon suunnittelussa ja tulosten arvioinnissa. Vaelluskalakantojen elvyttämiseen on olemassa selkeitä tunnettuja keinoja, joista virtavesien kunnostukset ovat yksi keskeisin. Kunnostusten toteuttamisen suurin este nykyisellään on olemattomat resurssit suhteessa niiden toteutustarpeisiin. Valtionhallinnon ja muiden kunnostuksia toteuttavien tahojen resurssit määrittävät nykyisellään konkreettisten toimenpiteiden toteutusvauhdin ja sitä myöten vaikutuksen vesien tilaan. Kalataloudellisten kunnostusmäärärahojen lisäksi tulee kohdentaa myös erillistä määrärahaa tärkeimpien uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämistoimintaan.

Virtavesien vanhat voimalaitos-, mylly- ja muut patoluvat tulee päivittää niin, että lainsäädännön kautta mahdollistetaan kalojen ja muiden vesieliöiden esteetön vaellus vahingoittumattomana lisääntymis-, kasvu- ja talvehtimisalueille.

Pienvesille ja yleensäkin virtavesille tulee muodostaa uusi valtakunnallinen suojeluohjelma, jotta voidaan taata vesiluonnon uhanalaisimman osan paikallisten erityispiirteiden säilyminen edes edustavimpien sirpaleiden muodossa.

Valtion omistamille virtavesille ja niihin liittyville pienvesi- ja suokokonaisuuksille tulee laatia näiden ennallistamiseen tähtäävä ohjelma, jota aletaan toteuttamaan tärkeysjärjestyksessä.

3.5 TURVETUOTANTO

Turvetuotannon vanhat ympäristöluvat tulee ottaa uusintakäsittelyyn ja niin turve, kuin muidenkin ympäristö- ja vesilupien käsittelyssä tulee ehdottomasti huomioida yhteisvaikutukset valuma-alueella. Esimerkiksi pahimmin kuormitetuilla alueilla ei saisi käyttää heikkoa lähtötilannetta perusteluna lisäkuormitukselle!

Turvetuotannossa vesien pilaajien tulee kuulua tiukemman valvonnan piirin. Valvontaresursseja voitaisiin parantaa keräämällä esimerkiksi ylimääräisiä valvontamaksuja, mikäli valvontaa ei nykyresursseilla muuten saada toteutettua. Puutteellisesta vesiensuojelusta pitäisi joutua korvausvastuuseen, jotta paremmat vesiensuojelutoimenpiteet tulisivat taloudellisesti houkuttelevammiksi. Turvesoiden vaikutuksia tulee jatkossa seurata myös entistä enemmän pienhiukkaspäästöjen kautta pelkkien ravinteiden sijaan. Nykyiset kuormitustiedot ovat perustuneet puhtaisiin arvioihin, jotka ovat todellisuudessa erittäin vahvasti alimitoitettuja!

Pidemmällä aikajänteellä turvetuotannosta tulee lopulta luopua kokonaan, koska sen aiheuttamat haitat paitsi vesien tilalle ja vesiluonnolle, myös muulle ympäristölle ovat moninkertaisia sen kansantaloudelliseen hyötyyn verrattuna. Pääpaino tulee vähitellen kääntää nykyisten luonnontilaltaan muuttuneiden suoalueiden ennallistamiseen. Suoalueet ovat tärkeimpiä luonnollisia vesien varastoijia ja suodattajia, joilla on merkittävä potentiaali esimerkiksi pintavalunnan tasaajana ja kiintoaineskuormituksen vähentäjänä. Soiden palauttamisella voidaan mm. merkittävästi vaikuttaa näiden alapuolisten alueiden tulvaherkkyyteen. Nämä asiat tulee ehdottomasti huomioida myös lupapäätöksiä tehtäessä.

3.6 MAA- JA METSÄTALOUS

Keskeistä maa- ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämisessä olisi jo olemassa olevien resurssien, eli ensikädessä ympäristötukien hyödyntäminen. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä ei toimi tarkoitetulla tavalla, sillä sen vaikuttavuus käytännön vesiensuojeluun on heikko. Tehotonta tukijärjestelmää tulee muokata kustannustehokkaampaan suuntaan, jossa maksetuilla tukieuroilla saataisiin konkreettista käytännön vaikuttavuutta.

Esimerkiksi maatalouden ympäristötukijärjestelmä tulee uusia ja porrastaa todellisen vaikuttavuuden mukaan. Käytännössä mm. tulva- ja eroosioherkkien peltojen siirtäminen vesistöjen suojavyöhykkeiksi tulee mahdollistaa houkuttelevampien tukien kautta. Automaatioluonteisista tuista tulisi luopua, ja kohdentaa käytössä olevat määrärahat todellisen vaikuttavuuden mukaan.

Vastaavasti metsätaloudessa tulee uudistusojituksiin tarjolla oleva rahoitus kääntää pikemminkin metsätalouden vesiensuojeluun, kuten laskeutusaltaisiin, pinta-valutuskenttiin sekä metsien ja soiden vesitalouden palauttamiseen ojia tukkimalla.

3.7 KAAVOITUS

Kaavoitus eli valuma-alueen maankäytön suunnittelu pitää saada entistä paremmin tukemaan vesiensuojelun tavoitteita, aina asemaakaavoista valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin.

Kaavoituksella on mahdollista ylläpitää ja suojella vesistöjä esimerkiksi turvaamalla rakentamatta säilyneiden rantojen tulevaisuus ja kohdentamalla oikein vesistöihin vaikuttavien toimintojen sijainti. Keskeistä on myös huomioida, että yleiskaava ja etenkin asemakaavatasolla nimenomaan kaavamääräykset usein määrittävät viime kädessä toteutuuko kaavan henki sen toimeenpanossa, ja mitkä sen vaikutukset ovat vesiluontoon.

Kaavoituksen laadukas suunnittelu edellyttää ennen kaikkea riittävän laadukkaita selvityksiä. Vesiensuojelun kannalta onkin itsestään selvää, että hulevesi- ja pienvesikartoitukset tulee liittää jatkossa pakolliseksi osaksi kaavoitusprosessia.

Tulevaisuudessa kaavoitus tulee ulottaa maa-alueilta myös merelle. Merialueilla on tällä hetkellä epämääräinen tilanne, jossa alueiden käyttöä ohjaamassa ei ole kunnollisia kaavoja, jotka määrittelisivät mitä saa tehdä ja minne. Merialue tulee liittää mukaan tuleviin maakuntakaavoihin, joka edellyttää luonnollisesti myös selvityksiä sen pohjaksi.

3.8 VEDENOTTO JA SÄÄNNÖSTELY

Vedenoton valvontaa ja luvitusta tulee entisestään tehostaa. Nykytilanteessa lupia ei juurikaan tunnuta valvovan niiden myöntämisen jälkeen, mahdollisesti resurssien puutteen vuoksi. Resurssivajetta voitaisiin kuroa umpeen lupaan sidotuilla valvontamaksuilla. Myös laiminlyöntien ehkäisyyn tulee motivoida riittävillä uhkasakoilla.

Esimerkiksi Uudellamaalla on jo nykyisellään useita säännöstely- ja mm. golf-kenttien vedenottolupia, joiden yhteydessä ilmenee jatkuvasti ongelmia lupien rikkomisen ja puutteellisen valvonnan vuoksi. Vaikutukset realisoituvat välittömästi alapuolisten vesistöjen eliölajistoon, kuten taimeneen ja muihin vaelluskaloihin, rapuun, nahkiaiseen, simpukoihin ja lukemattomiin muihin lajeihin. Vastaavanlaisia ongelmia ilmenee lukuisissa vesistöissä, joissa pohjavedenotto kuivattaa eliöstölle tärkeitä virtavesiuomia. Esimerkiksi Kirkkonummen Veikkolassa pohjavedenotto ylittää ajoittain jopa pohjavesimuodostuman antoisuuden.

Vanhoja vedenotto- ja säännöstelylupia tulee tarpeen mukaan voida tarkistaa ja käsitellä laajempina valuma-aluekohtaisina kokonaisuuksia. Kaikki suuremmat vedenottajat tulee vastaavasti saada pikaisesti luvan piiriin, mikäli niillä ei lupaa vielä ole. Muutoin nykyisen kaltainen epäselvä tilanne jatkuu, ja tilanne ainoastaan pahenee mm. golf-kenttien ja muiden ilmaisen pintaveden perässä tulevan rakentamisen ja tuotannon kasvaessa merkittävästi.

3.9 JÄTEVEDET

Jätevesien käsittelyyn tulee investoida tulevina vuosina merkittävästi, jotta maanlaajuinen ongelma saadaan parempaan hallintaan. Olemassa olevien laitosten valvontaan tulee lisätä resursseja. Nykyisellään olemassa olevien lupaehtojen valvonta on monin paikoin heikkoa, tai sitä ei ole. Monesti valvonta on luvanhaltijan vastuulla, joka on täysin kestämätön tilanne.

Mikäli nykyiset resurssit eivät salli tehokkaampaa valvontaa, tulee aloittaa valvontamaksujen kerääminen luvanhaltijoilta, jotta valvonta voidaan järjestää. Lupaehtojen laiminlyönnistä tulee määrätä riittävän tuntuvat sanktiot, jotka motivoivat pitämään huolta lupaehtojen noudattamisesta.

Jätevesien seurantaan tulee ohjata entistä enemmän resursseja, koska ne ovat vesistöjen tilan kannalta erityisen merkittäviä kuormittajia, joiden toimintaan voidaan vaikuttaa konkreettisesti teknisillä investoinneilla. Biologisten muuttujien ohella etenkin jatkuvatoimisella vedenlaadun seurannalla voidaan luotettavasti saada reaaliaikaista tietoa kuormituksesta ja sen vaikutuksista.

Virtavesien hoitoyhdistys ry
17.12.2012