Lauhavuoren kansallispuisto ja Haapakeitaan alue sijaitsevat Länsi-Suomessa Pohjanmaan ja Satakunnan rajalla Kauhajoen, Isojoen, Honkajoen ja Siikaisten kunnissa. Alueet sijaitsevat vedenjakajalla joka erottaa rikkaan ja omaperäisen vesiluonnon omaavat Lapväärtin-Isojoen ja Karvianjoen vesistöt.

Virho lausui 17.12.2010 Lauhavuoren kansallispuiston ja Haapakeitaan Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmien luonnoksista.

Lauhavuoren ja Haapakeitaan HKS:ien lausuntopyyntö

Annettu lausunto on luettavissa alla:

1. Yleistä
1.1 Lausunnon antaja

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.2 Lausunnosta

Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta lausua Lauhavuoren kansallispuiston ja Haapakeitaan alueen hoito- ja käyttösuunnitelmien luonnoksista. Mielestämme vastaavissa hankkeissa on ensiarvoisen tärkeää, että käsittely on julkista ja kaikilla alueen käyttäjäryhmillä on mahdollisuus mielipiteeseen käytön, hoidon ja suojelun kehittämisen jatkotoimia pohdittaessa.

2. Lauhanvuoren kansallispuiston ja Haapakeitaan alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmien luonnoksista yleisesti

Suunnittelualue on erittäin keskeinen etenkin ajatellen vedenjakaja-alueen pienvesien sekä näistä riippuvaisten eläin- ja kasvilajien suojelua. Esimerkiksi Lauhavuoren alueella on ainakin seitsemän selvästi erottuvaa lähteikköaluetta ja siellä virtaa pelkästään pelkällä kansallispuiston alueella yli 11 km purouomaa. Mielestämme pienvesien merkitys alueen erikoispiirteenä on huomattava, ja vaatii tavanomaista merkittävästi suurempaa panostusta mm. ennallistamistoiminnassa.

2.1 Suunnittelualueen ennallistamissuunnitelmista

Nähdäksemme alueille on suunniteltu ansiokkaasti tarpeellisia ennallistamistoimia, jotka kohdistuvat mm. suo- ja lähdeluonnon palauttamiseen ja niiden toiminnallisten edellytyksien elvyttämiseen. Ennallistamis- ja hoitotoimia tarvitaan, koska molemmat alueet ovat aikoinaan olleet enemmän tai vähemmän metsätalouskäytössä.

Alueen joki- ja purouomien ennallistamistoimia tulisi kuitenkin mielestämme suunnitella ja toteuttaa suunnitelmaluonnoksissa esitettyä laajemmin. Tämä tarkoittaisi myös lähialueen yksityis- ja valtionmailla olevien osuuksien ottamista yhteistyössä mukaan tarkasteluun, koska virtavedet ovat toiminnallinen kokonaisuus, jossa suunnittelualueen kalakantojen tilaan vaikuttaa myös alavirran tilanne, esimerkiksi vaellusesteet. Virtavesien ennallistamistoimien ja taimenkantojen suojelutoimien osalta yhteistyö alueellisen kalatalousviranomaisen kanssa olisi suotavaa ja edistäisi todennäköisesti myös hankkeiden toteuttamismahdollisuuksia merkittävästi.

Lisäksi erityisesti alueiden lähde- ja lettosuoalueiden ennallistaminen on erittäin tärkeä ja kiireellinen toimenpide, jolla on lähde- ja suoluonnon ohella suuri merkitys myös alapuolisiin virtavesiin ja näiden arvokkaaseen lajistoon, joka on täysin riippuvaista näiltä virtaavasta puhtaasta ja viileästä vedestä.

2.2 Suunnittelualueen taimenkannoista

Lauhavuoren ja Haapakeitaan suunnittelualueilla elää useita erillisiä luonnonvaraisia taimenkantoja, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat alkuperäisiä ja geneettisesti erittäin arvokkaita.

Alueen taimenesiintymät ja niiden tila tulisi kartoittaa tarkemmin, ja niille tulisi laatia oma suojelusuunnitelma, jossa tarkemmin määritellään keinoja kantojen elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi. Suojelusuunnitelman laatiminen edellyttää nykyaikaisten DNA-mikrosatelliitti -analyysien tekemistä alueen taimenkannoista ja niiden sukulaisuussuhteista. Lapväärtin-Isojoen pääuoman ja sieltä talteen otetun viljelykannan sekä mm. useiden Karvianjoen sivupurojen ja alueelta pyydetyn viljelykannan perimästä on olemassa jo valmiiksi varsin runsaasti vertailuaineistoa, johon alueen taimenesiintymien perimää voidaan verrata.

Tästä syystä myös kaikenlaisista taimenistutuksista tulee pidättäytyä alueella toistaiseksi, kunnes nykyisten taimenesiintymien alkuperästä saadaan tarkempaa tietoa.

Alueen nykyiset taimenesiintymät ovat käytännössä erinäisten vaellusesteiden yläpuolelle eristyneitä. Näin ollen suunnitelmaluonnoksessa alueen taimenkantoja on käsitelty ”purotaimenena”. Tämä lienee kuitenkin vain osatotuus. Alueen puroista lähtee todennäköisesti vuosittain taimenen vaelluspoikasia mereen asti syönnösvaellukselle. Lukuisat vaellusesteet estävät kuitenkin toistaiseksi näiden yksilöiden paluun kudulle Lauhanvuoren ja Haapakeitaan latvapuroihin.

Tästä syystä olisi myös hyvin tärkeää, että alapuolisen merialueen ja suunnittelualueen latvapurojen väliset vaellusesteet, kuten padot (esim. Isojoessa Villamossa) ja muut esteet puretaan tai ohitetaan luonnonmukaisilla ohitusuomilla. Tämä mahdollistaisi, paitsi alueen taimenten vaelluksen turvallisesti alavirtaan syönnösalueille, myös paluun takaisin ylävirran latvapuroihin kudulle. Toimet palvelisivat sekä luonnonsuojelutavoitteita, että edistäisivät kestävää kalataloutta luonnonvaraisten taimenkantojen vahvistumisen ja parantuneen poikastuotannon kautta. Jälkimmäinen lisäisi yhdessä elinympäristöjen kunnostuksen kanssa pidemmällä aikajänteellä luontaisia taimensaaliita alueen meri- ja jokialueilla ja vähentäisi sitä kautta myös keinotekoista istutustarvetta.

Vaellusesteiden purkamisen tai ohittamisen myötä taimenet pääsisivät jälleen nousemaan merestä kudulle esimerkiksi Isojoen vesistössä aina jopa alkulähteille Lauhavuoren rinteille tai Kärjenjokea aina Haapakeitaan alueelle asti. Tämän myötä alueen taimenkantoja tulisi jatkossa käsitellä vähintäänkin potentiaalisina meritaimenkantoina. Tuoreessa Suomen lajien uhanalaisuus-tarkastelussa luonnonvaraisten meritaimenkantojen katsotaan olevan jo äärimmäisen uhanalaisia. Näissä suojelualueiden latvauomissa elää todennäköisesti seudun puhtaimpia taimenpopulaatioita, joita ei ole välttämättä sotkettu eristyneen sijainnin vuoksi lainkaan istutuksin.

Edellä esitetyn kaltaiset toimet ovat tärkeitä, jotta voidaan taata luonnonvaraisena säilyneiden taimenkantojen tulevaisuus ja mahdollistaa pidemmällä aikajänteellä myös niiden harkittu hyödyntäminen. Lauhavuoren ja Haapakeitaan alueella on tässä mielessä erittäin hyvät mahdollisuudet säilyttää puroja Isojoen vesistön luonnonvaraisen taimenkannan geenipankkeina, josssa kalastus on tiukasti rajoitettua.

2.3 Raakun siirtoistutukset alueelle

Lauhavuoren alueen latvapuroissa voisi olla sopivaa elinympäristöä raakulle. Nykyisen Isojoessa elävän raakkukannan rippeistä saattaisi olla mahdollista siirtää yksilöitä joko suoraan tai viljelemällä turvaan kansallispuiston alueen suojeltuihin hyvälaatuisiin lähdepuroihin. Mielestämme raakkukannan elvytysmahdollisuudet kansallispuistossa tulee selvittää.

2.4 Turvetuotanto ja muu lähialueille suunniteltu maankäyttö

Nykyisissä suojelualuerajauksissa on ongelmana se, etteivät ne noudata kovinkaan hyvin esimerkiksi valuma-aluerajoja, luontaisia maastonmuotoja tai metsäkuvioiden rajoja. Molemmilla alueilla tulisi selvittää mahdollisuudet täydentävien ja yhdistävien maa-alueiden hankintaan ja mahdollisten yhteisten vesialueiden lunastamiseen, jotta suojelualueista saadaan toimivampia alue-ekologisia kokonaisuuksia.

Nykyisellään on olemassa suuri riski, että tulevaisuudessa tapahtuvat maankäytön muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi heikentävästi suojelualueen suojeluarvoihin ja ennallistamistoimien onnistumiseen. Esimerkiksi suo- ja lähteikköalueiden sekä virtavesien menestyksekäs ennallistaminen ja nykytilan säilyminen saattavat olla suoraan riippuvaisia suojelualueen ulkopuolisista toimista, kuten turvetuotannosta, vedenotosta, metsätaloudesta ja sen hakkuu-, kuivatus-, ja lannoitustoimista.

Nykyisten suojelualueiden läheisyyteen ja näiden latvavesien valuma-alueella ei tulisi myöntää yhtäkään uutta turvetuotantolupaa ja entistenkin hyödyntämisestä tulisi pidättäytyä ja ohjata kaavailtu tuotanto muualle vähemmän haitalliseen kohteeseen.

2.5 Virheitä tekstissä

Lauhanvuoren kansallispuiston suunnitelmaluonnoksessa mainitaan sivulla 13, että ”Sitä vastoin puiston länsipuolella virtaavan Karvianjoen tila on luokiteltu vain tyydyttäväksi (Lounais-Suomen ympäristökeskus 2008).”

Todellisuudessa Karvianjoki virtaa kuitenkin puiston itäpuolella.

Samassa luonnoksessa todetaan sivulla 77 seuraavaa: ”Suunnitelmassa esitetty purojen ennallistaminen voi myös parantaa osaltaan Seitsemisen alueen saukoille sopivien virtavesien luonnontilaa.”

Maininta Seitsemisestä on ilmeisesti jäänyt vahingossa tekstiin.

Luonnosten uhanalaisuus-tiedot on lisäksi syytä päivittää tuoreen (2010) tarkastelun mukaiseksi.

----------------------------
Kuva: Aki Janatuinen