Kotoisista lohikaloistamme taimenen kutu ajoittuu yleensä näin lokakuulle. Kutua edeltää vesien alkaessa viiletä taimenkoiraiden siirtyminen koskien niskoille tai muille vastaaville sorapohjaisille virta-alueille kudulle saapuvia naaraita odottamaan. Etelä-Suomessa ensimmäiset taimenet alkavatkin olla jo kututunnelmissa, joka tarkoittaa että koiraat ovat jo paikoin saaneet ensimmäisiä naaraitakin seurakseen. Otsikkokuvassa näkyy eräässä Virhon Vantaanjoen vesistössä sijaitsevassa kotiutusistutuspurossa eilen kuvatut taimenet.

Tällä hetkellä tosin kuiva kesä ja etenkin vähäsateinen syksy näkyy kaikkialla hyvin alhaisina virtaamina. Tämä on vaikeuttanut todennäköisesti monin paikoin taimentenkin nousua kutupaikoilleen, jotka monesti sijaitsevat suurempien jokien latvoilla tai näihin laskevissa pienemmissä sivujoissa ja -puroissa. Saattaa olla että moni merestä tai järvestä kotipuroonsa mätilastissa matkalla oleva taimenemo odottaa kuumeisesti sateita saapuvaksi, jotta voisi jatkaa matkaansa synnyinpuroonsa suvunjatkamispuuhiin.

Lähiviikkoina kannattaa olla valppaana sillä tutuilla lähiseudunkin puroilla ja joilla voi hyvin yllättää taimenia kutupuuhista. Kutupaikat ovat sorapohjaisia virtapaikkoja, joiden pohjasoraan kaivamaansa kuoppaan taimennaaras hautaa mätinsä talveksi. Vaikka taimenista ei etenkään päiväsaikaan näkisi vilaustakaan, voi näiden öisistä kututouhuista nähdä jälkiä, jotka erottuvat myllättyinä vaaleampina "puhtaina" sorakekoina ja kaivettuina "kutukuoppina" purojen ja jokien tummuneilla sorapohjilla.

Tällaiseen paikkaan kannattaa palata uudelleen taskulampun kanssa illan alkaessa hämärtää, jolloin paikalle saattaa hyvinkin ilmestyä päivällä kateissa olleita taimenia. Hyvällä tuurilla pääsee aitiopaikalta seuraamaan kutuväreissä loistavien taimenten kututouhuja, joissa vesi roiskuu ja isotkin kalat ovat paikoin enemmän vedenpinnan ylä-, kuin alapuolella.

Taimenen kanssa samaan aikaan kutevat myös lohi ja puronieriä. Lohen kutu tosin saattaa yleensä ajoittua hieman myöhempään ajankohtaan, kuin taimenen. Lisäksi lohi kutee keskimäärin suuremmissa joissa ja näiden pääuomissa verrattuna taimeneen. Pohjois-Amerikasta tuotu vieraslaji puronieriä sen sijaan esiintyy yleensä taimenen tapaan hyvinkin pienissä puroissa. Siellä missä puronieriää esiintyy, elää laji usein samoissa joissa ja puroissa taimenen kanssa. Taimenen kanssa kilpailevan vieraslajin löytää näillä seuduilla usein myös samaan aikaan kututouhusta, paikoin jopa taimenten kanssa. Joskin taimenen ja puronieriän lisääntymiskyvyttömiä risteytymiä tosin syntyy Suomessa onneksi varsin harvoin.

Myöhemmin syksyllä taimenen kudun alkaessa olla jo vähitellen ohi saattaa etenkin mereen laskevien jokien alajuoksuilla päästä iltahämärissä seuraamaan myös neljännen lohikalalajin kutua. Tämä kalalaji on siika, tarkemmin ottaen vaellussiika. Nämä hopeakylkisten kalojen parvet voivat olla paikoin varsin suuriakin. Siika kutee muiden lohikalojen tapaan virtapaikkojen sorapohjille, mutta taimeneen verrattuna siian kutupaikat ovat usein varsin mietovirtaisia, pikemminkin nivoja, kuin koskia. Siian kutu on usein nopeasti ohitse ja se saattaa loppua ennen, kuin sen ehtii huomata alkaneenkaan.

Lohta ja taimenta suojaa virtavesissä lakisääteinen kuturauhoitus, joka jatkuu marraskuun 15. päivään asti.

Virho ottaa mielellään vastaan kutuhavaintoja etenkin Etelä-Suomen alueelta. Mikäli epäilet lähivesissäsi tapahtuvat lohikalojen kutua, mutta et ole varma, niin voit ottaa yhteyttä esimerkiksi allekirjoittaneeseen sähköpostilla. Pyrimme auttamaan asian selvittämisessä ja tarvittaessa havaintojen saattamisessa eteenpäin viranomaisten tietoon.

Aki Janatuinen