Lain mukaan joen suulla pitää olla kalan vapaan kulun mahdollistava pyydyksetön kalaväylä. Uhanalaisille lohikalakannoille se on elintärkeä. Näin myös Siuntionjoella, jonka kalaväylällä saa saalistaa verkoin ja rysin TE-keskuksen päätöksen nojalla Virhon valituksesta huolimatta. Näin viedään edellytyksiä entisen merkittävän taimenjoen nousulta ja kunnostustoimenpiteiltä. Katso ohessa valituslautakunnan päätös asiasta.

MAASEUTUELINKEINOJEN VALITUSLAUTAKUNTA (sen päätös):

1) Virtavesien hoitoyhdistys ry, Espoo
2) Inkoon-Siuntion Ympäristöyhdistys ry, Siuntio

Uudenmaan työ- ja elinkeinokeskus jäljempänä TE-keskus) on 28.1.2009 antamallaan päätöksellä dnro 1652/5713/08 myöntänyt kalastaja Klaus Berglundille luvan harjoittaa verkkopyyntiä (minimi solmuväli 50 mm) Siuntionjoen kalaväylällä. Lupa ei oikeuta kalastamaan yleisellä laivaväylällä. TE-keskus on lisäksi myöntänyt, Kirkkonummi-Porkkala kalastusalueen esityksestä, Berglundille luvan kalastaa isorysillä kalastusasetuksen 10 §:stä poiketen.

Lupa on voimassa siten, että verkkopyyntiä kalaväyläalueella voidaan harjoittaa 23.1.-30.4.2009 sekä 1.12.2009-30.4.2010, 1.12.2010-30.4.2011, 1.12.2011-30.4.2012 ja 1.12.2012-30.4.2013. Kalastusta enintään 3 isorysällä voidaan harjoittaa kalastus asetuksen 10 §:n mukaisen rajan (3 km lähempänä jokisuuta) sisäpuolella ympärivuoden vuosina 2009-2013. Kuitenkin niin, että jokisuussa karttaliitteen osoittaman rajan pohjoispuolella ei saa kalastaa 1.5.¬30.11.

Päätöksessä todetaan, että hallintolainkäyttölain 31 §:n mukaan päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, lainvoimaa vailla olevana, koska TE¬keskus katsoo, että muutoin ammatin harjoittaminen kohtuuttomasti vaarantuu.

Päätökseen on liitetty seuraavat ehdot:

1. Luvan saaja ei saa siirtää lupaa toiselle.
2. Luvan saajalla täytyy olla vesialueen omistajan lupa harjoittaessaan pyyntiä luvan nojalla.
3. Verkot tulee laskea siten, että yhtäjaksoisesti mitaten yli puolet kalaväylän leveydestä säilyy vapaana.
4. Isorysiä ei saa pitää kalaväylällä.
5. Luvan nojalla ei saa kalastaa taimenta eikä lohta.
6. Rysäsaaliissa olevat taimenet ja lohet on palautettava takaisin veteen.
7. Rysien tulee olla rakenteeltaan sellaisia, että kalapesä nielua lukuun ottamatta on tehty hylkeen kestävästä, solmuväliltään sellaisesta havaksesta, että tarvittaessa voidaan osa saaliista (taimenet, lohet ja alamittaiset kuhat) päästää hyväkuntoisena takaisin veteen.
8. Pyydykset on merkittävä kalastajan veneen FIN-tunnuksilla.
9. Kalaväylältä saadusta kaikesta saaliista on pidettävä kirjanpitoa, joka on toimitettava Uudenmaan TE-keskukseen, Kirkkonummi-Porkkala kalastusalueelle ja Siuntionjoen kalastusalueelle kunkin lupavuoden loppuun mennessä. Rysäsaalis on ilmoitettava kuukausittain EU:n yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti rannikkokalastuslomakkeella TE-keskukselle. Rysäsaaliissa olevien taimenten kappalemäärät ja pituudet on ilmoitettava TE-keskukselle. Taimensaaliin päivämäärät pitää olla ilmoituksessa.
10. Uudenmaan TE-keskus voi tarvittaessa antaa tarkempia ohjeita tai määräyksiä luvan käytöstä. Lupaa tarkistetaan yhdessä luvan saajan kanssa huhtikuussa 2011.
11. Lupa voidaan peruuttaa, jos luvansaaja ei noudata edellä olevia lupaehtoja.

Päätöksen perusteluissa todetaan, että missä joki yhtyy mereen tai järveen, valtaväylän jatkeena on kalaväylä, joka mahdollistaa muun muassa kalan vapaan kulun lisääntymisalueilleen.

Kalaväylätoimitukset Uudellamaalla on pyritty liittämään voimalaitosten tai muiden patojen kalateihin, joilla yhdessä kalaväylätoimitusten kanssa pyritään auttamaan muun muassa vaelluskalojen pääsyä kudulle. Siuntionjoessa on uhanalainen, alkuperäiseksi katsottu meritaimenkanta. Joessa on tehty ja tullaan tekemään taimenen e1inYmpäristökunnostuksia.

Valtion kalataloushallinnon tärkeänä tehtävänä on myös taata rannikkokalastuksen edellytykset kalastuslain 1 §:n hengessä. Kirkkonummi-Porkkala kalastusalue on puoltanut asiasta antamassaan lausunnossa kalastusta kalaväylällä ja kalastusta isorysillä lähempänä kuin 3 km jokisuusta, erityisehdoin.

Kalastaja Berglundin perheen talviaikaisista tuloista huomattava osa perustuu kuhan kalastuksesta saataviin tuloihin Pikkalanlahdella. Talvinen kuhan pyynti verkoilla osittain kalaväyläalueella ei vaaranna vaelluskalojen kutunousua Siuntionjokeen.

Kuhan kalastus Inkoon merialueilla verkoilla on hylkeiden pyydyksille aiheuttamien vahinkojen vuoksi käynyt erittäin vaikeaksi. Berglund on mahdollisuuksien mukaan siirtymässä vähitellen verkkopyynnistä rysäpyyntiin. Luvan saajan isorysät sijoitetaan Pikkalanlahdelle niin, etteivät ne ole miltään osin kalaväylällä. Rysät rakennetaan hylkeen kestävästä havaksesta solmuväleiltään sellaisiksi, etteivät ne ole silmällä pyytäviä eli mahdolliset taimenet, lohet ja alamittaiset kuhat voidaan vapauttaa niistä vahingoittumattomina.

Rysien selektiivisyyttä pyritään parantamaan myös ns. "pakoikkunoilla", joista pienet poikaset pääsevät ulos. Luvan ehtojen mukaan luvan saajan on seurattava taimenten nousuaikoja ja kokoa. Kalatalousyksikkö katsoo, että mateen ja suomukalojen (mukaan lukien Berglundin suunnittelema särkikalojen taloudellinen hyödyntäminen) isorysäpyynti edellä mainituilla ehdoilla Pikkalanlahdella on kalastuslain 1 §:n mukaista toimintaa.

Uudenmaan TE-keskuksen päätöksen perustelu on valittajien (Virho & Inkoon-Siuntion ympäristöyhdistys) mielestä kestämätön eli asettaa ammattikalastuksen edistämisen koko Siuntionjoen vesistön kalakantojen elvyttämisen edelle ammattikalastajan toimeentulon nimissä, mikä ei enää nykyaikana ole mitenkään perusteltavissa. Kalastuslain ja -asetuksen määräyksistä ei saa enää antaa tämäntapaisia poikkeuslupapäätöksiä.

Valittajien mukaan jo aikaisempi vuosia 2003-2007 koskenut poikkeuslupa herätti kalastuksesta ja luonto arvoista huolta kantavien vapaa-ajankalastajien ja vesien virkistyskäyttäjien voimakkaan huolen tämänkaltaisten päätösten seurauksista. Tietoon on jo nimittäin tullut muun muassa Pikkalanlahden viime vuosien kuhakantojen ilmeinen romahtaminen, joten voimakkaat kalastusrajoitukset, päinvastoin kuin lakien velvoitteiden höllentäminen, ovat jatkossa hyvinkin tarpeen.

Valittajien mukaan Siuntionjoen vesistössäjo käynnistyneet erilaiset kalataloudelliset virtavesien ja järvien kunnostushankkeet ja kunnostuksista saatava hyöty tulevat päätöksen vuoksi pahasti viivästymään. Tiedossa on myös ollut Vikträskin kalakantojen romahtamiset säännöstelypadon rakentamisen jälkeen murto-osaan 1960-luvulla, joten rysä- ja verkkokalastus jokisuussa ei paranna tilannetta miltään osin.

Pyrkimyksenä pitäisi päinvastoin olla noudattaa kalastuslain ja -asetuksen kaikkia määräyksiä ja rajoituksia, jotka lainsäätäjä on asettanut ja katsonut tarpeelliseksi nimenomaan kalakantojen luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi. Tätä edellyttäisi muun muassa Siuntionjoen uhanalaisen meritaimenkannan elvyttäminen.

TE-keskuksen päätös on pahasti ristiriidassa myös sen asian kanssa, että Siuntionjoesta tulisi kehittää mahdollisimman nopeasti kunnon vaelluskalajoki. Ensimmäinen edellytys tämän toteuttamiselle on nimenomaan poistaa kalojen nousureitiltä kaikki vaellusesteet lisääntymisalueille. Kalastuskin voi olla tällainen este. Nämä asiat ovat nousseet vielä vahvemmin esiin uudessa vesienhoitolaissa ja vesipuitedirektiivissä, joissa vesistöjen ekologisen tilan parantamiseen ja hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä on pyrittävä tehostetuin toimenpitein.

Uudenmaan TE-keskus on antanut valituksesta lausunnon, jonka johdosta valittajille on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Kalastuslain (286/1982) 1 §:n mukaan kalastusta harjoitettaessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.