Espoon Tuomarilassa virtaavalla Finnoonojalla talkoiltiin mukavassa alkusyksyn säässä syyskuun alussa. Talkooalue sijaitsi Pitkänotkon alueella Finnoonojan yläjuoksulla, jossa puroa on aikoinaan suoristettu ojaksi. Talkoot järjestettiin yhteistyössä Espoon- ja Espoo-Mankin kalastusalueiden ja Espoon kaupungin kanssa.
Päivän aikana puron varressa ahkeroi yhteensä 17 talkoolaista, joiden lisäksi paikalle saapuivat myös pari asiasta kiinnostunutta toimittajaa. Paikalle oli tilattu kasettikuormallinen kiveä ja karkeaa kutusoraa sekä pientä kiveä. Kiviaines ja talkooeväät hankittiin Uudenmaan TE-keskuksen Espoon kalastusalueelle Kalastuksenhoitomaksu-varoista myöntämällä avustuksella.
Käytännön syistä materiaaleja ei päästy tuotaessa juurikaan jakamaan erillisiin kasoihin tai kovin lähelle itse uomaa varsinkaan ala-alueella, jossa pääosin toimittiin. Päivän aikana ongelmaksi muodostui lähinnä soran järeä raekoko, joka vaikeutti lapioimista ja toisaalta suurimpien kivien julma koko, joka yhdistettynä toisen kasan pitkään kuljetusmatkaan hidasti huomattavasti hommia. Kasoista saatiin kuitenkin päivän aikana siirrettyä kaikki muut kivet, kahta isoa järkälettä lukuunottamatta. Soraa sen sijaan jäi varsinkin suurempaan kauempana purosta sijaitsevaan kasaan vielä melko paljon. Päivän saldona saatiin kuitenkin suuret kivikasat siirrettyä puroon, joka tuntui aloittaessa vähän turhan suurelta urakalta. Joten ei voi kuin taas kerran ihmetellä miten paljon ruutia talkoolaisista löytyi!
Talkoopäivän jäljiltä vielä kasoihin jäänyttä soraa olisi ollut turhan raskasta kuljetella pienemmällä porukalla puroon, joten Espoon kaupungilta pyydettiin vähän ”virka-apua”. Kaupungilta saatiinkin apua materiaalien siirtämiseksi puroon, josta ne oli helpompi käsityönä levitää haluttuihin paikkoihin. Tässä yhteydessä pitääkin esittää lämpimät kiitokset Espoon kaupungin Pohjoisen tiemestaripiirin suuntaan Bemböleen Arto Törmälälle, joka järjesti koneapua materiaalien siirtoon.
Kun loputkin sorat oli saatu uomaan kävimme pariin otteeseen pienen iskuryhmän kanssa levittelemässä soraa ja haravoimassa viimeiset kasanpohjat pois maastosta. Loppuviimeistelyn hoitaa sitten luonto itse syystulvien ja talven jäiden muodossa.
Talkoissa keskityttiin lähinnä lieventämään alueella sijaitsevien vaellusesteiden haittoja ja lisäämään samassa yhteydessä taimenelle sopivien kutu- ja poikastuotantoalueiden määrää varsin ilmeettömäksi peratulla Pitkänotkon alueella. Tässä tehtävässä onnistuttiinkin yli odotusten. Syys-lokakuun taitteessa alkaneiden syyssateiden myötä purossa olleet esteen muodostaneet pyörätien tierummun pudotus ja kallioköngäs katosivat miltei kokonaan ja olivat helposti kalojen ohitettavissa. Samalla näki myös, että talkoolaisten kiveämät ja soraistamat koskipaikat näyttivät erittäin hyvältä korkeammallakin virtaamalla. Myös Pitkänotkontien alapuoliset eroosiosuojaukset näyttivät kestäneen hyvin.
Tänä syksynä voidaan jo odotella paikallisten taimenten lisäksi myös ensimmäisiä merestä kudulle nousevia tunnustelijoita viime vuosina tehdyistä kotiutusistutuksista, jotka ovat onnistuneet ilmeisen hyvin sähkökoekalastuksen ja näköhavaintojen perusteella. Mikä olisikaan sen hienompaa, kuin että talkoolaisten tekemät soraikot pääsisivät merestä nousseiden taimenemojen käyttöön jo kuluvan syksyn aikana.
Talkoiden järjestäjän ominaisuudessa haluaisin kiittää kaikkia talkoisiin saapuneita ja meille eväitä lohtinutta Annikaa!
PS. Talkoista oli juttua myös Metsästys & Kalastus-lehden numerossa 10/2009 Hasse Härkösen kirjoittaman Virhosta kertovan jutun yhteydessä. Lisäksi 7.10. Radio Suomen Luonto-Suomi -radio-ohjelmassa kuultiin Cajanderin Rikun juttu talkoolaisten uurastuksesta. Radiojuttu löytyy vielä toistaiseksi YLE:n Areena-palvelussa, josta sen voi kuunnella jälkikäteen.
AJ
Palaa takaisin