Vantaanjoen latvapuroissa taimenia kutee parhaillaan ja osa on jo kutenutkin.

Latvapurojen taimenet saattavat olla alkuperäistä Vantaanjoen taimenkantaa, tai istutettua vanhaa kantaa, mikä on hyvin sopeutunut Vantaanjoen oloihin. Näitä taimenia ja niiden elinalueita pitää suojella aivan erityisesti.

Ylimalkaan luontaisesti lisääntyvät taimenet ovat arvokkaita.

Kutuaikana urokset ovat agressiivisia ja ajavat toisia uroksia pois kutupaikalta, jolloin niille saattaa syntyä vammoja. Tämän kalan selkäevän etureuna on nirhaantunut kutukamppailuissa.

Kudun aluksi naaras kaivaa soraikkoon kuoppaa.

Urosten välisissä kamppailuissa hyvin pärjännyt uros tulee naaraan vierelle, hieman sen taakse.

Naaras päästää mätimunia, jotka viereen tullut uros hedelmöittää maidillaan.

Naaraan kaivaessa lisää kuoppaa, soraa siirtyy virran mukana hedelmöitetyn mädin päälle ja mäti jää soran sisään suojaan.

Hedelmöitetty mäti on soraikon sisällä suojassa.

Osa mädistä kulkeutuu virran mukana kutupaikan alapuolelle ja jää huonompaan suojaan, mutta osa tästäkin mädistä päätyy soraikon ja kivien koloihin ja pysyy hyönteisiltä ja muilta pedoilta suojassa keväällä tapahtuvaan kuoriutumiseen saakka.

Mäti kehittyy poikasiksi soraikon sisällä ja poikaset kuoriutuvat soraikon sisään huhtikuussa. Poikaset saavat ravintonsa aluksi vatsan alla olevasta ruskuaispussista. Kun ruskuaispussi on käytetty loppuun, poikanen kaivautuu soraikosta ja alkaa pyydystää ravintoa uimalla.

Vantaanjoen oloissa 20...25 mm pituiset poikaset ilmestyvät vapaaseen veteen uimaan touko-kesäkuun vaihteessa, usein vasta kesäkuun puolella.

Kutusoraikoilla ei saa kahlata missään tapauksessa ennen kesäkuuta, mielellään ei ennen kesäkuun puoltaväliä, jotta poikaset eivät murskaannu soraikon sisällä, tai huonosti uivina sen päällä.

Teksti ja kuvat: Kari Senholm