Virho pitää mainiona pohjana jatkolle Kymijoen kalatalouden kehittämissuunnitelmia. Lausunnossaan Virho haluaa lohella ohella lisää painotusta kuitenkin taimenkannan elvyttämiseen. Mutta myös siikaan ja vimpaan on panostettava.

Virtavesien hoitoyhdistys pitää hyvänä että vapaa-ajankalatalouden kehittämissuunnitelma on laadittavana. Virtavesien hoitoyhdistys ry (VIRHO) ja alueelliset kalatalousviranomaiset ovat toimineet yhteistyössä niin alueellisten vesistökohtaisten suunnitelmien ja ohjelmien kuin hankekohtaisten kalataloudellisten kunnostussuunnitelmienkin osalta erityisesti Uudellamaalla ja Hämeessä. Toivottavasti jatkossa nyt myös Kaakkois-Suomessa.

Suunnitelmaluonnokseen on koottu selkeässä muodossa perustietoja Kymijoen nykyisestä kalataloudellisesta tilasta ja vesistöstä ja sen historiasta laajemminkin. Luontaisen lohikalakannan palauttaminen ja elvyttäminen onkin lähtökohtaisesti mitä toivottavinta kehittämistä. Kalastuksella, vesiensuojelulla ja -hoidolla on selkeitä yhteisiä tavoitteita, joita tulee mahdollisuuksien mukaan edistää yhteistoiminnalla järjestöjen ja viranomaisten kanssa, niin kuin käytännössä on jo tehtykin.

Kymijoen kalataloudellinen kehittämissuunnitelma tarjoaa varsin hyvän lähtökohdan mm. vesistöjen tarkemmalle ja yksityiskohtaisemmalle kunnostustoiminnan suunnittelulle, jota tarvitaan saumattomasti tämän verrattain yleisluontoisen suunnitelman lisäksi. Onneksi Kymijoen lisääntymis- ja poikastutantoalueiden kunnostussuunnitemiakin on jo aloitettu tekemään, mutta kuten tässä suunnitelmassakin esitetään, on asiaan liittyen vielä runsaasti erilaisia parannus- ja keittämisehdotuksia. Niitä varten tarvitaan ehdottomasti jatkosuunnitelmia.

Virho haluaa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:

1. Esitys on ylikeskittynyt loheen. Totta kai lohiasian edistäminen parantaa muutakin, muttei noin yksioikoisesti.

2. On pitkälti jäänyt pohtimatta kuinka taimenen tilaa voitaisiin parantaa eli myös pienvesikohteita ja niiden merkitystä pitäisi nostaa esiin. Ehdotetut lisävesitykset eivät välttämättä onnistu ja näin ei synny lohikelpoisia uomia, mutta taimenille pienempikin virtaama ja uoma yleensä kelpaa.

3. Kalatiet lähtevät ilmeisesti tarkoituksellisesti myös vain lohista. Esim. siika - jonka nousukyky on paljon pienempi - tuskin pystyy nousemaan esitetyistä teknisistä rakenteista ja luomaan elinvoimaisia kutukantoja. Kalateitä pitäisikin suunnitella mahdollisimman luonnonmukaisina ratkaisuina, jolloin ne ovat mahdollisimman toimintavarmoja ja ylläpidettävissä pienellä kunnossapidolla ja toimivat myös vaelluskalojen lisääntymisalueina. Patojen muuttamiset luonnonmukaisiksi tekokoskiksi kiinteällä pohjakynnyksellä ovat myös ehdottomasti kannatettavia rakenteita.

Liitteessä esitetyt patokohtaiset toimenpiteet ja tiedot ovat jo sinällään erittäin hyvä lähtökohta aloittaa välittömästi konkreettisten kunnostustoimenpiteitten suunnittelu ja toteutus.

4. On siis pitkälti jäänyt pohtimatta kuinka taimenkantojen tilaa voitaisiin parantaa eli myös pienvesikohteita enemmän esiin. Pohdintaa ansaitsisi myös Kymijoen sivuhaarojen avaaminen. Kun lähtökohta on ollut liian yksipuolisesti lohessa, niin esim. taimenkelpoisia sivureittejä ei ole käsitelty. Mm.Mäntyharjun reitti.

5. Muiden taimenkantojen istutus lopetukseen ja vesistön "oma" kanta kasvatukseen.

6. Vimpa-kannan esiintyminen sietäisi laittaa selvitykseen.

7. Ylimitoitettu verkkokalastus merellä on raportissa tuotu hyvin esiin, mutta käytännön rajoitusesityksiä saisi olla enemmän.

8. Ehdotetaan harkittavaksi, että luonnonkalat vapautetaan ja vain eväleikattuja saisi ottaa. Miksi vain harkintaa? Vähintään keskipitkällä aikavälillä pitäisi päästä kokonaan pois istutuksista, kuten raportti toteaakin.

9. Lohen geneettistä perimää ei riittävästi pohdita. Se on ilmeisesti pääosin nevalainen, mutta onko seassa jotain muutakin? Nevalainen on läheltä, mutta onko se paras vai olisiko tarjolla jotain muutakin paremmilla ominaisuuksilla?

10. Kalateiden puutteen lisäksi keskeinen ongelma eli virtamasäännöstelyt kannattaisi ottaa mitä pikimmiten työnalle. Vesilaki antaa tähän oivan työkalunkin. VL 10 b § (28.6.1994/553)

Jos tämän lain nojalla tai aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla annettuun lupaan perustuvasta säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia eikä päätökseen ole sovellettava 10 a §:ää, asianomaisen alueellisen ympäristökeskuksen tulee riittävässä yhteistyössä luvan haltijan, säännöstelystä hyötyä saavien, vaikutusalueen kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Alueellisen ympäristökeskuksen tulee tarvittaessa kuulla muitakin asianosaistahoja. (24.1.1995/79)

Kun 1 momentissa tarkoitettu selvitys on tehty, alueellinen ympäristökeskus, kalatalousviranomainen tai kunta voi, jollei 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia voida muutoin riittävästi vähentää, hakea ympäristölupavirastossa lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista. (4.2.2000/88)
Tarkistamisen edellytyksenä on, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on olosuhteisiin nähden merkittävä.

Tarkistaminen ei saa myöskään vähentää huomattavasti säännöstelystä saatua kokonaishyötyä eikä muuttaa olennaisesti säännöstelyn alkuperäistä tarkoitusta, paitsi milloin se on jo menettänyt merkityksensä. Jos tarkistamisen edellytykset ilmeisesti ovat olemassa, ympäristölupavirasto voi, jollei hakemusasiakirjoissa ole riittävää selvitystä, määrätä myös luvan haltijan toimittamaan ympäristölupavirastolle tarvittavat lisäselvitykset. Tähän ympäristölupaviraston päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta. Jollei luvanhaltija ole toimittanut lisäselvitystä määräajassa ympäristölupavirastoon, se voidaan teettää hänen kustannuksellaan. Tarkistamista suoritettaessa noudatetaan soveltuvin osin 10 §:ssä tarkoitettuja säännöksiä. (4.2.2000/88).

Tarkistamisesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset, jolleivät ne ole vähäisiä, määrätään hakijan korvattaviksi noudattaen soveltuvin osin 11 luvun säännöksiä. Korvaukset maksetaan kuitenkin valtion varoista, jos tarkistamisella ei ole pääasiassa paikallista merkitystä. Säännöstelystä saatavan hyödyn menetyksestä maksettavia korvauksia voidaan sovitella ottaen huomioon tarkistamisesta saatavat hyödyt ja siitä aiheutuvat edunmenetykset sekä aika, jonka hyödynsaaja on voinut käyttää säännöstelyä hyväkseen. (lainaus loppu)

Neuvottelut haitanaiheuttajien kanssa olisivat kenties se nopein ja halvin keino saada todellista parannusta aikaan ja nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Mm. Koivukosken säännöstelypadon virtaama luonnonuomaan olisi ehdottomasti saatava pysymään syyskuussa mahdollisimman lähellä vähintään kesäaikaista lupamääräystä vastaavana eli 40 m3/s, kun ei ole vielä kyse varsinaisista talvijuoksutuksista pitkään aikaan.

Tämä kaiken pitäisi olla itse asiassa ainoastaan viranomaisten lupaehtojen rutiininomaista valvontaa. Sivujen 9-10 lauseet ja selostus juoksutuksista onkin syytä poistaa koko suunnitelmasta harhaanjohtavina ja virheellisenä. Lupamääräyksiä kun on luvanhaltijan aina noudatettava, eikä se voi myöskään kalatalouden näkökulmasta haittaa-aiheuttavasti käyttää niitä hyväkseen esim. Parikan säännöstelyluvalla ja tulovirtaamia haluamallaan tavalla muutellen.

11. Kaikista ongelmaa aiheuttavista asioista tavoitteitten saavuttamiseksi on siis tarpeen laatia yksityiskohtaisemmat suunnitelmat. Niitä pitäisi myös alkaa toteuttaa priorisoidussa järjestyksessä mitä pikimmiten. Jos esim. Paaskosken säännöstelypadolle ei ole olemassa voimassa olevaa vesioikeudellista lupaa, on välittömästi käynnistettävä prosessi luvan hankkimiseksi jne.

12. Luvattomaan ja laittomaan kalastukseen voidaan myös tehokkaasti puuttua valvonnalla. Tarvittaessa kalaväylän muuttamiseksi pitäisi käydä uusi kalatietoimitus tai sitten Kymijoen edustan merialueella ja joella kalaväylän ulkopuolella seisovilla pyydyksillä tapahtuvaa kalastusta pitää rajoittaa niinä aikoina, kun lohikalat nousevat jokeen.

13. Kalatalousmaksu –velvoitevaroja kannattaa ehdottomasti jatkossa suunnata käytettäväksi tämän suunnitelman mukaisesti kalataloudellisiin kunnostuksiin ja muihin hoitotoimenpiteisiin luontaisten vaelluskalakantojen elinkierron aikaansaamiseksi.