Vesisammal on tärkeä kasvi joen kaloille ja eliöille. Sen istutus kannattaa ja ei ole edes vaikeaa.

Vesisammalia on Suomessa noin 60 lajia. Suurin osa niistä on virtavesilajeja.

Sammal on monella tavalla tärkeä. Ensinnäkin se puhdistaa vettä erityisesti kiintoaineksesta, joka samentaa vettä ja pilaa mm. kalojen kutusoraikkoja. Toiseksi se on otollinen kasvualusta monille pieneliöille, jotka ovat taas kalojen ja etenkin niiden poikasten ruokalistalla. Kolmanneksi sammal tarjoaa suojaa, niin pedoilta kuin auringolta.

Kaiken kaikkiaan virtavesi ilman sammalta on kuin koti ilman huonekaluja. Kunnostetut kosket uusine kivineen saattavat kuitenkin olla ensi alkuun vähäsammaleisia. Sammal leviää luonnostaan, mutta ruotsalaistutkimuksissa kosken uudelleen sammaloitumisen on todettu vievän jopa kymmenen vuotta.

Sammal leviää myös "sattumanvaraisesti". Uusissa kunnostetuissa koskissa yksi kivi voi olla parissa vuodessa paksussa sammalpeitossa, kun naapurikivi ilman. Lisäksi kunnostuksissa joudutaan usein käyttämään pyöreän sileitä "hiekkamonttukiviä", jotka eivät ole helppoja tarttumapintoja sammalille (eivätkä eliöillekään).

Kosken sammaloitumista voi onneksi nopeuttaa huomattavasti
siirtoistutuksilla. Sammalien keräykseen täytyy olla vedenomistajan lupa. Veteen voi siirtää valmiiksi sammalpeitteisiä kiviä tai tartuttaa kasvia paljaisiin kiviin. Molempien tapoja kannattaa soveltaa koskien yläosiin, sillä sammal leviää itsestään alavirtaan.

Kivi-istutuksissa on hyvä turvautua saman joen tai samankaltaisen joen sammaliin, jotta olisi kyseessä nimenomaiseen vesistöön sopiva laji. Lisäksi täytyisi pitää erillään ranta- ja tulvavyöhykkeen lajit
sekä toisaalta aina veden alla olevat ns. uposlajit. Ne tulee istuttaa vastaavaan vyöhykkeeseen. Rantapärskeiden ja tulvavyöhykkeiden lajit eivät yleensä menesty jatkuvasti uppeluksissa eivätkä uposlajit
siedä kuivumista. Useat sammaleet ovat herkkiä kuivumiselle, joten siirtoistukkaat on parasta pakata muovipussiin tai vastaavaan.

Sammaleen tartuttaminen paljaaseen kiveen onnistuu helposti. Luonnonmateriaalinen naru kiven ympäri ja sammal kiinni väliin. Sammal alkaa sitten itse kasvattaa juurtumahapsia, joilla se pureutuu kiven
pintaan. Naru poistuu itsestään. Ohessa esimerkkikuva Virhon tämänvuotisista sammalistutuksista narun avulla.

Virho seuraa sammalistutustensa tuloksellisuutta ja raportoi myöhemmin kokemuksista.