Luvaton kalastus ja laittomat kalastusmenetelmät ovat edelleen iso ongelma suomalaisilla lohikalavesillä. Pelkästään yhden viikonlopun (5-7.6) aikana Virhon puolelta törmättiin useisiin tällaisiin tapauksiin, joista yksi johti uhreihinkin.

Kalastus on hauska ja rentouttava harrastus. Jotkut ottavat sen kuitenkin niin tosissaan, että kaloja on saatava keinoja kaihtamatta ja lupia kyselemättä.

Yksi pulmista on mato-onginta lohikalapitoisilla vesillä. Se on kielletty, muttei kieltämisen ilosta. Lohikalat ahmaisevat madot usein niin, että ne päätyvät kiduksiin tai syvälle suuhun. Koukkua on vaikea tai mahdoton irrottaa ilman kalan vahingoittumista, joten kaikki alamittaisetkin vahingoittuvat tällä tavalla. Kyseisenä viikonloppuna parista taimenjoesta löytyi useita pohjaan juuttuneita onkilaitteita.

Yhdeltä muulta uusmaalaiselta joelta löytyi kiinteä pyydys, joka oli selvästi viritetty taimenia varten. Se oli pitkäsiima, johon oli ripustettu värikoukkuja sekä matoja. Ohessa kuvassa esimerkkikoukkuja kyseisestä siimavirityksestä.

Yhteen puroon oli asetettu kalojen kulkuväylälle katiska ilman mitään pyydysmerkkejä. Se oli osaksi pinnan yläpuolella ilman, että suuaukkoa oli määräysten mukaisesti tältä osin suljettu. Tämän seurauksena katiskaan oli ajautunut koskelon poikasia. Emo oli katiskan lähistöllä hätääntyneenä. Mitään ei kuitenkaan enää ollut tehtävissä ja poikaset olivat menehtyneet katiskan verkkosilmiin kuvan mukaisesti.

Neljäntenä tapauksena tavattiin kahdesta eri koskikalastuspaikasta useita kalastajia, joilla ei ollut lupia ja vääränlaiset pyyntölaitteet.

Tavat ovat osaksi siistiytyneet ja esimerkiksi taimenten tai lohien kutuaikaista tuulastusta ei enää juuri harrasteta. Yhä useampi kalastuspaikka mitoittaa saaliin ja pyyntivat kalakannan keston mukaan. Kalastusjärjestelyjen ja -tapojen kehittäminen kestävään ja lakeja kunnioittavaan suuntaan vaatii vielä kuitenkin paljon työtä. Sen osoitti tämä alkukesäinen viikonloppukin.