Uudellamaalla on tekeillä kehittämisohjelma "vapaa-ajankalataloudelle". Virhon voi lausunnossaan yhtyä moniin sen linjauksiin, kuten kalastussääntöjen tiukentamistarpeeseen. Toisaalta Virho arvostelee muun muassa näkemyksiä pyyntikokoisten kalojen istuttamisesta ja vaatii vähintään niiden eväleikkaamista. Lausunto ohessa:

Virtavesien hoitoyhdistys pitää hyvänä että vapaa-ajankalatalouden kehittämisohjelma on v. 1999 laadittu ja että sitä nyt päivitetään. VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYS RY (VIRHO) ja alueellinen kalatalousviranomainen ovat toimi¬neet yhteistyössä niin alueellisten vesistökohtaisten suunnitelmien ja ohjelmien kuin hankekohtaisten kalataloudellisten kunnostustenkin osalta. Ohjelma¬luonnokseen on koottu selkeässä muodossa perustietoja virkistys- ja vapaa-ajankalataloudesta ja vesistöistä koko Uudeltamaalta. Vapaa-ajan kalastuksen kehittämisellä sekä vesiensuojelulla ja -hoidolla on selkeitä yhteisiä tavoitteita, joita tulee mahdollisuuksien mukaan edistää yhteistoiminnalla järjestöjen ja viranomaisten kanssa, niin kuin käytännössä on jo tehtykin.

Vapaa-ajan kalatalouden kehittämisohjelma tarjoaa siiten varsin hyvän lähtökohdan mm. vesistöjen kunnostustoiminnan suunnittelulle ja eri aluekehitysohjelmiin sisältyvien hankkeiden toteuttamiselle.

Seuraavassa on kommentoitu eräitä ohjelman kohtia, joilla on merkitystä myös VIRHON työlle vapaa-ajankalatalouden kentässä.

Ohjelma tarkastelee hyvin Uudenmaan vesien nykytilaa, kuormitusta ja käyttöä. VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYS toivoo kuitenkin, että ohjelmaa edelleen täydennettäisiin laajemmin kuvaamaan ihmisen toimintoja ja sen aiheuttamia ongelmia vesistökohtaisesti. Erityisesti vesistörakentaminen ja ranta-alueiden maankäyttö ovat tekijöitä, joilla on veden laadun lisäksi hyvin olennaista merkitystä myös kalataloudelle ja kalastuksen järjestämiselle ja erityisesti korostuen Uudellamaalla, jossa rakentaminen on suhteellisesti voimakkainta maassamme myös lähitulevaisuudessa (vrt. esim. kaupunkipurojen putkitukset).

Nykytilan kuvauksessa ja yksityiskohtaisempien hankkeiden sisällä tulisi olla oma kappaleensa kaikista vesistöistämme jo laadituista alueellisista vesien käytön hoidon ja suojelun yleissuunnitelmista, jotka on jo laadittu osapuolia sitoviksi ja viranomaisia ohjaaviksi työvälineiksi. Niitä pitäisi voida hyödyntää nykyistä paremmin hankkeiden kuvauksissa ja tavoiteohjelmien esittämisessä. esimerkiksi vasta valmistuneessa ja lausunnolla olevassa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelmassakin ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa on pyritty löytämään konkreettisia keinoja ongelmien ratkaisemiseksi vesistöalueittain, vesimuodostumittain ja toimintasektoreittain. Kalataloudenkin osalta tarvittaisiin siis tähän työhön liittyviä vesistöaluekohtaisia ja tarkempia ohjelmia, jotta ne käsiteltäisiin ja toteutettaisiin myös samanaikaisesti ja rinnakkain muun vesienhoidon suunnittelun kanssa ja hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi ja vieläpä myös tavoitteena olevaan samaan ajankohtaan eli v. 2015 mennessä. Ohjelmat koostuisivat kunnostustarveselvityksistä ja niihin perustuvista erillisistä hankkeista, kehittämistarpeista ja hankesuunnitelmista. On hyvä tiedostaa, että jo nyt tällä hetkellä on olemassa Helsingin oma pienvesiohjelma, jota toteutetaan ja Vantaan kaupungilla on parhaillaan oma tekeillä hulevesiosioineen, joten niistä on kalatalousviranomaistenkin hyvä ottaa mallia ja jatkaa samankaltaista työtä soveltaen niitä isompiin vesistöihin ja molempiin maakuntiin. Hankkeen tai ohjelman nimi voisi olla vaikkapa Uudenmaan purokunnostukset (nro 13).

Karttakuvaan 1. pitäisi jo nyt laittaa esim. Paalijokeen vihreää väriä, sillä siellä on jo todettu meritaimenen kutua vuosina 2006, 2007 ja 2008 ja kutupaikoilta on löydetty luonnonkudusta syntyneitä taimenen poikasia vuosina 2007 ja 2008. Myös s.15 maininnasta todettakoon, että Ingarskilanjoessa tapahtuu jo nykyisin säännöllistä ja verrattain runsastakin meritaimenen lisääntymistä latvoilla asti ja kunnostustoimenpiteitten seurauksena. Selvennettäköön myös tätä mainintaa, eli yhteisvesialueetkin luetaan pääsääntöisesti yksityisiin vesiin. Pääkaupunkiseudulla asuvat taas tuskin omistavat kovin suurta osaa Uudenmaan kalavesistä.

Istutuksiin liittyen (s. 21), todettakoon, että myös VIRHO on merkittävissä määrin tehnyt kalaistutuksia Uudellamaalla: mm. istuttanut yli miljoona meritaimenen ja 300 000 lohen pienpoikasta pelkästään Vantaanjokeen. Selvennyksenä, että Uudenmaan virkistysalueyhdistykseen ei vielä kuulu kaikki kunnat ainakaan toistaiseksi (s.24).

Luku 3.1.2 Kalakannat ja niiden tila

Uhanalaisten kalakantojen suojelua ei valitettavasti ole vieläkään voitu käyttää perustee¬na NATURA 2000-ohjelmassa mm. Siuntion- ja Sipoonjoella, koska meritaimen ei edelleenkään kuulu direktiivissä mainittuihin suojeltaviin lajeihin. Toivottavasti hallinnonalan saamat poikkeukset EU:n luontodirektiivistä ja myös luonnonsuojeluasetuksestamme uhanalaisuusluokituksista muidenkin arvokkaiden kalalajiemme osalta saadaan poistettua mahdollisimman nopeasti.

Luku 3.1.4 Kalavarojen hoito

Luvussa tarkastellaan kalaveden hoitotoimintaa, kuten lähinnä kalojen istutusta ja kalataloudellisia elinympäristökunnostuksia. Joki- ja järvivesien ennallistaminen onkin erittäin kannatettavaa toimintaa sekä kalaston, rapukantojen että muun vesieliöstön kannalta. Uudellamaal¬la vesiluonnon monimuotoisuuden lisääminen on tärkeä tavoite yli hallinnol¬listen rajojen. Kalojen nousureittien toteuttaminen kaikkein tärkeintä. Kunnostuksia puroluokan vesistöissä tulisi toteuttaa vielä nykyistäkin enemmän. Kunnostetuille poikastuotantoalueille tulisi tehdä ns. kotiutusistu¬tuksia pienpoikasilla meri- ja jokisuuistutusten sijaan, kuten VIRHO on esimerkillisesti toteuttanut jo yli 10 vuoden ajan muuta kunnostustoimintaa tukien Vantaanjoen vesistössä ja muuallakin. Toimintaa ei ole kuitenkaan sanottavasti tuettu kalaviranomaisen eikä edes kalastusalueittenkaan toimesta. Istutusten rahallinen nykyarvo 0,5–0,7 Meuroa /v on kunnostuksien n. 0,5 M€ /v arvoon verrattuna aivan liian suuri vieläkin Uudellamaalla. Strategista muutosta siis tarvitaan asenteissa tältä osin kaikilla toimijoilla.

Kuten luvussa todetaan, suurin osa vapaa-ajan kalastuksesta kohdistuu luontai¬sesti lisääntyviin kalakantoihin. Uudellamaalla tavataan myös uhanalaisiksi luokiteltuja kalalajeja ja -kantoja. EU: n luontodirektiivissä lähtökohtana on eliölajien ns. suotuisan suojelun taso, jolla turvataan myös kalalajien suojelu. Istutuksia tehtäessä on varmistettava, ettei kantojen geneettistä perimää heikennetä. Istutukset tulee tehdä pääsääntöisesti vesistöjen alkuperäistä kantaa olevilla istukkailla kala- ja ympäristöviranomaisten kontrollissa, pidättäytymällä pyyntikokoisten kalojen sekä puronieriän ja muidenkin vieraskalalajien ja –kantojen istutuksista.

Kalaväylillä seisovilla pyydyksillä kalastaminen on tosiaan kiellettyä, ja kalaväylätoimituksia pitäisi myös toteuttaa kaikkien muidenkin merkittävimpien vesistöjemme jokisuistoissa. TE -keskuksen myöntämät omat poikkeusluvat ovat kuitenkin herättäneet kummastusta mm. Pikkalanlahdella ja ovat osittain haittaamassa kalakantojen kehittämistyötä pitemmällä tähtäimellä koko Siuntionjoen vesistön osalta.

Hanke 9. Myös VIRHO on istuttanut Ingarskilanjokeen ja nimenomaan alkuperäisen meritaimenen pienpoikasia säännöllisesti kotiutustarkoituksissa ja useina vuosina myös omalta hautomoltaan. Elpymisen merkit ovatkin Vantaanjoen lisäksi sielläkin pitkälti VIRHON aktiivisen toiminnan tulosta. Yhteistyötahoissa mainitut kunnostusyhdistykset tarkoittanevat myös Virtavesien hoitoyhdistystä, jolla on pitkät perinteet luonnonvaraisten meritaimenkantojen hoitotyöstä Uudellamaalla eikä pelkästään purovesistöissä vaan laajasti myös suurinten jokiemme virtavesikunnostukset ml. kalatiet. Kalastusalueetkin pitäisi ehdottomasti saada tähän työhön huomattavasti aktiivisemmin mukaan tavalla tai toisella. Sitä varten olisi tosiaankin tarvetta perustaa vaikka oma ohjelmahanke eli nro 11, liittyen kuitenkin myös moniin muihin hankkeisiin, kuten nrot 3, 4, 5, 6 ja 10. Vanhaan hankkeeseen nro 10. liittyen todettakoon, että tarvetta hoitotoimenpiteitten ja kalaston tilan seurantaan on edelleen tehostettava varsinkin kunnostuksiin liittyen. Siihen on mm. Uudenmaan ympäristökeskus ja VIRHO satsannut runsaasti omia resurssejaankin, ja talkootyötä. Havaintopostilaatikolla, kutuseurannalla, poikasseurannalla, maastoselvityksillä, hankeseurannoilla ja -tutkimuksilla on saatu vapaaehtoispohjalta jopa enemmän arvokasta tietoa kunnostusten vaikutuksista, kuin mitä ns. virallisilla velvoitetarkkailuilla on onnistuttu saamaan.

Luku 2.7 Esiin tulleita ongelmia ja kehittämistarpeita

Vesien rakentamiseen liittyvät padot, perkaukset, säännöstelyt, ojitukset, kosteikkojen kuivatukset, väylät, penkereet ym. vesiensuojeluun, ja siis Vesilain mukaisten lupien piiriin, kuuluvat valvonnalliset toimet tulisi ehdottomasti aina tarkastella myös kalatalouden näkökulmasta sekä tämän ohjelman että hanketasolla, eikä sitä asiaa siis voi sysätä pelkästään vesi- ja ympäristöviranomaisen vastuulle kuten tekstissä paikoitellen mainitaan (vrt. kohdat 2.1, 3.6 ja 4.3.1).

Lisäksi ranta-alueiden rakentaminen ja ylipäätään maankäyttö, kuten asutus ja loma-asutus kuuluvat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti säädeltyyn toimintaan, pääasiassa siis kuntien ja alueellisten ympäristöviranomaisten ohjauksessa tapahtuvaan toimintaan, jolla on kuitenkin paljon merkitystä myös kalastukselle. Kaavoitus on työkalu, jolla voidaan ja pitäisi siis voida ottaa huomioon myös kalataloudelliset kehittämistarpeet nykyistä selvästi paremmin.

Ohessa muita kommenttejamme kehittämisohjelmaan liittyen:

VIRHO voi yhtyä raportin päälinjoihin: veden laatu ongelma, kalastussääntöihin (erityisesti taimen ja kuha) tarvitaan tiukennuksia jne. Huomattava on myös linjaus, jonka mukaan TE-keskus ei pistä enää varoja järvikunnostuksiin, vaan vain virtavesiin.

2) VIRHO mainitaan hyvin raportissa kunnostusten tavoin, mutta sen rooli supistetaan "purokunnostuksiin". Myös virallisen määritelmän mukaisissa joissa on hanketta, kuten Vantaanjoen pääuoma, Väänteenjoen kalatie jne. Esim. raportin s. 4 alalaita.

S 31 taas "purokunnostus sekä harjoittaa alan julkaisu- ja kurssitoimintaa". Eli tähän tilalle vaikkapa "virtavesikunnostus sekä tiedotus- ja vaikuttamistoiminta".

3) S. 7 toiseksi ylin kappale todetaan, että kalaväylien merkitsemistoimituksia on neljän joen edustalla. Pitäisi huomauttaa, että tarvitaan kaikkiin ja mikäs juttu se on, että Siuntionjoen edustalla niitä olisi nyt jotenkin löystytetty?

4) S. 19 kolmas kappale todetaan "harvoin ympäristöä koskevien lupapäätösten lupaehdoissa on Uudellamaalla edellytetty kunnostusta". Miksi ei ja miten saataisiin muutos aikaiseksi?

5) Istutukset s. 21. Ei ole mainittu kotiutusistutus-ajatusta. Virhon ex-hautomokin mainitaan jossain välissä, mutta ulkopuoliselle ei synny eroa tavallisten ja kotiutusistutusten välille.

6) Mielenkiintoinen on s. 38 toteamus Uudenmaan 78 kunnostustarpeessa olevasta virtavesikohteesta sekä että hinnaksi tulisi 4 miljoonaa euroa. Mihinkähän tuo summa perustuu?

7) S. 39 kolmas kappale todetaan "taimen, lohi, joiden kannat ovat nykyisin lähes kokonaan istutusten varassa". Voi olla, että merialueella pääosa on, mutta monissa Uudenmaan joissa on ihan kohtuullista luonnontuotantoon perustuvaa taimenkantaa (ml. Vantaanjoen lohilisääntyminen?).

8) Raportin huonoimpia toteamuksia on s. 39 neljäs kappale "pyyntikokoisen kalan istuttaminen. Kyseisille vesille suoritetut istutukset eivät ilmeisesti haittaa luontaisten kantojen elinmahdollisuuksia ja aiheuta niille uhkaa tautivaaroja lukuun ottamatta". Väitettä ei ole perusteltu mitenkään. Tässä kannattaisi lausua jyrkän kielteinen kanta pyyntikokoisen taimenen istuttamiseen ja että sen haittavaikutuksista. Yksi niistä on myös laantunut into tukea luonnonmukaista kantaa.

9) S. 40 neljäs kappale "Uudenmaan tärkeimmät taimenkosket ja purot on Uudenmaan TE-keskuksen päätöksillä määritelty lohi- ja siikapitoisiksi". Ei taida kuitenkaan olla vielä kaikkia.

10) Liite 2 eli Uudenmaan virtavesikunnostuksien luettelosta puuttuu lisäksi seuraavaa:

- Sitinoja 2008
- Mätäpurossa Kauppalanpuiston alueen lisäksi Maunulanpuron sivuhaara
- Mellunkylänpuro 2007
- Hormajoki 2008
- Väänteenjoki 2008
- Glomsinjoki 2008
- Erkylänlukkojenpuro 2008
-Sveitsinpuro
- Taimeninstituutin kunnostuksia

-velvoiteistukkaat ja muutkin tulisi pyrkiä eväleikkaamaan, jolloin ne
voidaan ottaa hyvällä omatunnolla talteen, ja luonnonkalat säästää.
samalla myös voidaan erottaa ne luonnonkaloista. siirrytty jo mm.
Aurajoella ja Kiskonjoella & Keski-Suomessa. olisi suositeltavaa
merialueen lisäksi myös pyyntikokoisille istukkaille.

-kalateillä elvytetään myös muita vaelluskaloja (lohi, siika,
ankerias, vimpa), eikä vain ensisijaisesti taimenta.

-vaelluskalojen yhteydessä tulisi ehdottomasti mainita myös vimpa.

- taimenen ja lohen alamitan nostoa tulisi edistää, mainita myös
julkaisussa 65 cm ja yhden kutukerran periaate, kuten RKTL (sivuillaan
ja tiedotteessa) ja Uudenmaan ympäristökeskus (vesienhoitosuunnitelman luonnos) ovat tehneet. näin kalastusalueillakin ymmärrettäisiin ja
voitaisiin sillä perustelulla ottaa sen käyttöön.

- taimenta on noussut mainittujen vesistöjen (12kpl) lisäksi myös
lukuisiin pienempiin puroluokan vesistöihin.

-viime vuosina meritaimen on lisääntynyt Uudellamaalla vaellusesteiden
alapuolella myös VIRHOn kotiutusistutuskohteissa Mätäpurossa ja
Mellunkylänpurossa (ks. RKTL:n sivut / tiedote).

-kaupunkialueilla taimenkannoilla muodostaa merkittävän uhan myös
jatkuva purojen putkittaminen. olisi ehdottomasti mainittava
julkaisussa, jotta ongelma tiedostetaan.

Luku 4. Kehittämisohjelma eli ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet

Kehittämisohjelmassa kalatalouden kehittämistä tarkastellaan lähinnä hanke¬tasolla. Laajempi alueellinen tarkastelunäkökulma puuttuu. VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYS katsookin, että alueellisissa vesistöaluekohtaisissa yleissuunnitelmissa tai kehittämisohjelmissa (Siuntionjoki, Karjaanjoki, Vantaanjoki, Porvoonjoki ja Koskenkylänjoki) on jo tarkasteltu myös kalatalouden ja kalastuksen kehittämis¬tä yhtenä tärkeänä vesien käyttömuotona. Näissä suunnitelmissa on esitetty myös vesistöalueiden muun käytön ja suojelun kanssa yhteen sovitetut kalataloudelliset strategiat. Suunnitelmat on laadittu kalatalousviranomaisten ja ympäristöviranomaisten sekä muiden tahojen yhteistyönä.

VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYS katsoo myös, että eri käyttö- ja suojeluintressien yhteensovittaminen on oleellinen osa myös vapaa-ajankalataloudellista kehittämisstrategiaa. Yhteensovittaminen ei koske ainoastaan virkistyskäyttömuotoja vaan kaikkea käyttöä ja suojelua, mukaan lukien luonnonsuojelu. Strategian tavoitteisiin esitetyt ohjelmat ja hankkeet ja pyrkimys eivät vielä sinällään ole riittävä tae tavoitteisiin pääsemiseksi; tarvitaan siis myös työkaluja eli keinoja, joilla niihin päästään.

Vaikka ohjelmassa mainitaan kohdassa 4.3.2 tärkeitä tavoitteita ja mm. hankkeissa 1 ja 3 pyritään elvyttämään meritaimenkantoja, on sekin sikäli ristiriitaista, ettei edes kalaviranomainen ole ollut enää vuosiin tukemassa arvokasta hautomotoimintaamme ainakaan rahallisesti, ja joka näin on sekin jouduttu lopettamaan. Myös Suomenlahden luontaisten meritaimenkantojen seurantatyöryhmän työskentely on selvästi ollut hiipumassa. Ohjelmassa pitäisikin nyt nostaa myös hankkeitten resurssitarpeet ja painotukset niihin selvästi konkreettisemmin esiin ja priorisoida hankkeet tämän mukaisesti.

Tässä ohjelmatasoisessa suunnitelmassa on nyt kuitenkin sovellettu hyvin myös YVA-lakia (468/1994)(5:24 '), eli on arvioitu ohjelman ympäristövaikutuksia varsin monipuolisesti ja hyvin kuvattuna. 4. luvun nelikenttäanalyysiä sen sijaan voisi käyttää enemmänkin vielä hyödyksi kuvaamaan ja paremmin jäsentämään eri ulkoiset ja sisäiset tekijät ja niiden välisen vuorovaikutuksen. Lopputulosta voisi siten paremmin hyödyntää sekä vapaa-ajankalastuksen strategian että lyhyemmän aikavälin päätöksenteossa.

Lopuksi VIRHO toivoo, että sen esittämät kommentit otetaan huomioon kehittämisohjelmasta valmistuvassa julkaisussa ja että lausunto sellaisenaan sekä miten itse asiat on tarkoitus ottaa huomioon ohjelmassa löytyvät sieltä sitten myös vastauksineen (ts. pelkkä maininta x- lausunto annettu ei siis riitä).

Helsingissä 19.3.2009

Virtavesien hoitoyhdistys ry