Kuva: Kari Stenholm
Villit meritaimenet kutevat Vantaanjoen yläjuoksulla.

Vantaanjoen vesistössä kuti tänä vuonna jälleen paljon taimenia, sekä paikallisia että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia. Kudun alkaessa yläjuoksulla 1. lokakuuta virtaamat olivat pieniä ja kutupurot ja muutamat sivujoetkin niin vähävetisiä, että meritaimenet eivät niihin päässeet. Kaikkien purojen virtaama ei kasvanut kudun aikanakaan riittävästi ja meritaimenet jäivät tulematta joihinkin perinteisiin kutupuroihinsa, joissa myös paikallisten taimenten kutu jäi vähäiseksi.

Kudun alkuvaiheista voi lukea täältä.

Kuva: Kari Stenholm
Vantaanjoen yläjuoksua kudun alkaessa.

Kuva: Kari Stenholm
Vähäinen virtaama Vantaanjoen sivujoessa kudun alkaessa.

Vuodesta 2011 saakka kutevien taimenten määrä on vuosi vuodelta kasvanut Vantaanjoen vesistössä. Viime vuonna yläjuoksun taimenten määrä ei ehkä enää kasvanut, mutta alajuoksun kasvoi. Tänä vuonna merestä nousseiden taimenten määrä jäi alajuoksulla ja Keravanjoella todennäköisesti pienemmäksi kuin viime vuonna. Yläjuoksun alaosiin nousi tänä vuonna meritaimenia enemmän kuin koskaan ennen, mutta toisaalta vähävetisissä puroissa ei meritaimenia nähty ollenkaan, joten yläjuoksun meritaimenten määrä oli ehkä vain hieman suurempi kuin viime vuonna. Ylimmillään meritaimenen kutuhavaintoja tehtiin Riihimäellä. Yläjuoksulla kuti tänä vuonna isoja 70-80 cm meritaimenia enemmän kuin ennen ja yli 80 cm meritaimenistakin tehtiin useita havaintoja.

Kuva: Kari Stenholm
Vantaanjoen yläjuoksun alaosissa kuti meritaimenia enemmän kuin koskaan ennen.

Vantaanjoen yläjuoksun kaikki taimenet, sekä paikalliset että meritaimenet, ovat nykyään luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, eikä sinne enää tehdä istutuksia. Virho lopetti Vantaanjoen onnistuneet kotiutusistutukset vuonna 2008. Tänä syksynä Vantaanjoen yläjuoksulta tuli yllättäen kuitenkin yksi havaintoilmoitus eväleikatusta, ilmoittajan mukaan mahdollisesti jopa 90 cm pituisesta meritaimenesta ja samalla soraikolla tehdystä pienemmän rasvaeväleikatun meritaimenen havainnosta, mikä ilmoittajan mukaan oli kuitenkin epävarma havainto. Tämä on ensimmäinen havaintoilmoitus koskaan eväleikatusta eli istutetusta taimenesta yläjuoksulla. Vantaanjokeen on viime vuosina istutettu taimenia (joilta rasvaevä on leikattu) ylimmillään Vantaankoskelle 17 km päähän merestä. Vaikka satunnainen istutetun taimenen nouseminen yläjuoksulle onkin mahdollista, käytännössä yläjuoksun taimenet tällaista mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta ovat luonnonkudusta peräisin.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenten ensimmäiset kutupesät Vantaanjoen yläjuoksulla tänä syksynä.

Virhon yläjuoksulle jätevesiltä ja muilta ongelmilta suojaan rakentamilla kutupaikoilla kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat viime vuosina olleet erittäin hyviä, monissa paikoissa 40-150 kpl/100 m², parhaimmillaan jopa yli 200 kpl/100 m².

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimen kutee paikallisten taimenten kanssa Vantaanjoen sivupurossa yli 80 km päässä merestä.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimen Vantaanjoen yläjuoksun sivupurossa.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenen kutupesä Vantaanjoen yläjuoksun sivupurossa.

Huono havainto Vantaanjoen yläjuoksulla tänä vuonna oli se, että taimenen kutuhavaintoja ei tehty Vantaanjoen pääuomassa Riihimäen alapuolella. Riihimäen alapuolella pääuomassa on ollut vuosikausia 30 km pituinen alue, jossa taimenen lisääntymistä ei ole tapahtunut enää ollenkaan yhden kosken satunnaista pientä lisääntymistä lukuun ottamatta. Vuoden 2015 kudussa oli positiivista se, että em. alueella pääuomassa Hyvinkään korkeudella tehtiin taimenen kutuhavaintoja pitkästä aikaa. Vuoden 2015 alussa käyttöön otetun Riihimäen jätevedenpuhdistamon laajennuksen johdosta veden laadun arveltiin jo parantuneen ja pääuoman alkaneen elpyä myös Riihimäen alapuolella. Tänä syksynä tehdyissä sähkökalastuksissa kuitenkin jo paljastui, että poikasia ei ollut viime syksyn kudusta tällä alueella syntynyt, tai ne eivät olleet enää elossa, tai alueella. Tänä vuonna taimenen kutuhavaintoja ei taaskaan tehty pääuomassa Riihimäen alapuolella Hyvinkään korkeudella. Mahdollisesti kymmeniä vuosia Riihimäeltä tulleiden puhdistamattomien jätevesien vaikutus rasittaa pääuoman yläosia edelleen, vaikka Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen (VHVSY) järjestämässä viime kesän jatkuvatoimisessa mittauksessa Riihimäen alareunalla Arolamminkoskella happipitoisuudet olivatkin parempia kuin edellisinä vuosina. Vaikka taimenen kutua ei em. alueella pääuomassa olekaan havaittu, meritaimenia on kuitenkin viime vuosina vaeltanut em. alueen läpi kutemaan Vantaanjoen latvoille ja sivupuroihin.

Ennen vuotta 2015 Riihimäeltä on vuodesta toiseen tapahtunut Vantaanjoen kunnista eniten jätevesipäästöjä itse Vantaanjokeen. Riihimäen puhdistamolaajennuksen jälkeen jätevesipäästöjä Vantaanjokeen on tapahtunut eniten Nurmijärveltä, mistä Riihimäen päästöjen aikaankin tuli toiseksi eniten jätevesipäästöjä itse Vantaanjokeen. Vantaanjoen kunnista ylivoimaisesti eniten jätevesipäästöjä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen kuitenkin Helsingistä HSY:n Viikinmäen puhdistamolta ja sen jätevesiverkosta, joiden jätevesipäästöistä suurin osa menee suoraan mereen Vantaanjoen edustan merialueelle, mutta osa myös Vantaanjoen vesistöön.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenet kutevat Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimen ja paikalliset taimenet Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenet kutevat Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Koukkuleuka meritaimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Alajuoksulla kutu alkoi tänä vuonna paikasta riippuen 2-3 viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, marraskuun loppupuolelle saakka. Alajuoksun kudussa oli tauko marraskuussa kylmän jakson aikana, mutta alkoi uudestaan lämpimien sateiden myötä.

Kuva: Petteri Hautamaa
Istutettu eväleikattu meritaimen alajuoksulla.

Alajuoksulla ja Keravanjoessa kuteneiden taimenten määrä oli todennäköisesti pienempi kuin viime vuonna. Alajuoksulle ja Keravanjokeen merestä nousseista taimenista keskimäärin 80-90% oli tänäkin vuonna istutettuja taimenia Longinojaa lukuunottamatta. Longinojalla taimenia lienee kutenut yhtä paljon kuin viime vuonna ja merestä nousseissa kaloissa luonnonkudusta peräisin olevia taimeniakin oli suhteellisesti enemmän kuin muualla alajuoksulla, mahdollisesti n. 60 %. Nykyään ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä istutetaan taimenia.

Myös alajuoksulla pienet virtaamat haittasivat kutua tänä vuonna.

Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimenet kutevat Vantaanjoen alajuoksulla.

Alajuoksulla taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, parhaimmillaankin vain n. 20 kpl/100 m², poikkeuksena kuitenkin hienosti kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² kesänvanhojen poikasten tiheyksiä neljän sähkökalastuspaikan keskiarvona laskettuna ja usein vielä samaan aikaan hyviä vanhempien poikasten tiheyksiä. Tänä vuonna kesänvanhoja poikasia oli keskimäärin 73 kpl/100 m² ja lisäksi vanhempia poikasia 53 kpl/100m² (A. Saura kirjallinen tiedonanto).

Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimen Vantaanjoen alajuoksulla.

Yllättäen myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaan lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on löytynyt jopa yli 100 kpl/100 m², viime vuonna lähes 120 kpl/100 m² (A. Haikonen). Kylmäojalla on viime vuosina tehty kalataloudellisia kunnostuksia SKES:in, Vantaan kaupungin, Virhon ja Avosetti-projektin toimesta.

Finavian Helsinki-Vantaan lentokentältä on kentän perustamisesta saakka tullut jäänestoaineiden päästöjä lentokentältä ja sen ympäristöstä alkaviin puroihin, joista taimenet ovat hävinneet. Aivan viime vuosina tilanne on hieman parantunut ja taimenet ovat alkaneet lisääntyä Kylmäojalla. Myös lentokentältä alkavalla Krakanojalla on viime vuosina kutenut meritaimenia, mutta poikasista ei ole mitään havaintoa viime vuosilta. Muidenkin lentokentältä tai sen lähistöltä alkavien purojen tilanne on edelleen huono, mutta lentokentän uuden ympäristöluvan vaatimusten johdosta Finavia joutuu parantamaan jäänestoaineiden käsittelyä ja elvyttämään kentän ympäristön puroja. Em. purojen lisäksi lentokentän ympäristössä on Kirkonkylänoja, Brändoninoja, Viinikanmetsänoja ja Mottisuonoja.

Virho on kunnostanut alajuoksulla myös Rekolanojaa, jossa taimenen lisääntyminen on osoittautunut oletettua huonommaksi ja Virho keskeytti kunnostukset toistaiseksi ja jää odottamaan veden laadun paranemista. Rekolanojalla on viime vuosina havaittu matalia happipitoisuuksia ja korkeita bakteeripitoisuuksia.

Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimenet kutevat Vantaanjoen alajuoksulla.

Jos Finavia saa jäänestoaineiden päästöt ja HSY yhdyskuntajätevesien päästöt kuriin, alajuoksun luonnonlisääntyminen todennäköisesti paranee rakennettavien kutupaikkojen myötä.

Kuva: Petteri Hautamaa
Lohet kutevat Vanhankaupunginkoskella.

Vantaanjoen suulla Vanhankaupunginkoskella nähtiin tänä vuonna myös lohien kutua. Kymmenkunta vuotta sitten lohien kutua nähtiin paljon enemmän ja myös yläjuoksulla muutamana vuotena, mutta sitten lohihavainnot vähenivät koko vesistössä niin, että lohien kutua ei ole nähty viime vuosina juuri ollenkaan. Viime vuonna jokeen nousevista lohista tehtiin jo muutamia havaintoja ja tänä vuonna enemmän. Kymmenkunta vuotta sitten yläjuoksulta saatiin sähkökalastuksissa kohtalaisia lohen poikastiheyksiä yhdeltä paikalta, mutta sen jälkeen lohen poikashavainnot ovat vähentyneet koko vesistössä. Muutamia lohen luonnonkudusta syntyneitä poikasia Vantaanjoen vesistöstä on sähkökalastuksissa kuitenkin saatu silloin tällöin eri koskilta. Vantaanjoen nykyiset lohet ovat peräisin Nevan kannan istutuksista.

Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin tänäkin vuonna rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenet kutevat rakennetuilla kutusoraikoilla Vantaanjoen yläjuoksulla.

Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin jätevesipäästöiltä ja muilta ongelmilta suojaan paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut Longinojaa Helsingissä ja Krakanojaa, sekä Kylmäojaa Vantaalla. Aivan viime vuosina muutamat muutkin tahot ovat tehneet jonkin verran kalataloudellisia kunnostuksia Vantaanjoella ja tekevät näillä näkymin jatkossakin. Tällainen taho on mm. Vantaan kaupunki, joka muutenkin on esimerkillisesti ryhtynyt nostamaan kuntalaisten tietoisuuteen Vantaan kaupungin alueella virtaavaa Vantaanjoen vesistöä.

Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on 14 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta. Työllisyysprojektilla on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin on palkattu vuosittain 12-17 virtavesikunnostajaa, joista kymmenkunta on työskennellyt Vantaanjoen vesistössä. Virtavesikunnostajat ovat olleet työvoimatoimistoista palkattuja virtavesikunnostuksiin motivoituneita työttömiä työnhakijoita, jotka on palkattu valtion työllistämisvaroilla, sekä harjoitteluaan suorittavia alan opiskelijoita. Tänä vuonna valtion työllisyyspoliittista rahoitusta ei kuitenkaan saatu ja kunnostustoiminta uhkasi kokonaan loppua. Virho anoi ja sai kuitenkin EU:n ja Suomen valtion myöntämää Leader-rahoitusta, jonka turvin projekti saatiin myöhässä käyntiin kesäkuun alussa 3-4 virtavesikunnostajan voimin. Vuosien mittaan työllisyysprojekti on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Talkookunnostuksia Virho on tehnyt Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimen ja paikallinen taimen Vantaanjoen yläjuoksulle rakennetulla kutusoraikolla.

Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa. Virho on 17 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä.

Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja pikkuhiljaa myös muita Vantaanjoen ongelmia on saatu vähennettyä.

Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, isoja ongelmiakin on edelleen jäljellä.

Vantaanjoen isoja ongelmia ovat:

- Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella

- Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan

- Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen

- Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet

- Kuntien huonot hulevesijärjestelyt

- Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia

- Puutteellinen kalastuksen valvonta monilla alueilla

Kuva: Petteri Hautamaa
Padot ja huonosti toimivat kalatiet haittaavat vaelluskalojen nousua Vantaanjoen vesistössä.

Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on toisinaan nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.

Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnonkudusta peräisin olevia villejä taimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön villien taimenten elpyminen.

Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.

Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee aivan oleellisesti.

Vantaankosken ja muidenkin Vantaanjoen vesistön patojen ongelmista voi lukea vanhasta jutusta täältä.

Keravanjoen Tikkurilankosken padon purkamisen suunnittelu on edennyt hyvin ja pato on syytä purkaa mahdollisimman pian.

Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa