Kuva: Petteri Hautamaa
Vantaanjoen meritaimen matkalla kutupaikoille.

Vantaanjoen vesistössä kuti tänäkin vuonna laajalla alueella paljon taimenia. Sekä paikallisia, että merivaelluksen tehneitä eli meritaimenia. Kudun alkaessa 4. lokakuuta yläjuoksulla virtaamat olivat pieniä ja muutamat kutupurot niin vähävetisiä, että meritaimenet eivät niihin päässeet. Myöskään paikalliset taimenet eivät kuteneet pienen virtaaman puroissa kudun alkaessa, vaan kutivat niissä vasta kudun loppupuolella, kun virtaamat olivat sateiden myötä kasvaneet.

Kuva: Kari Stenholm
Sivupurojen virtaamat olivat pieniä kudun alkaessa.

Kudun alkuvaiheista voi lukea täältä ja täältä.

Vuodesta 2011 saakka kutevien taimenten määrä on vuosi vuodelta kasvanut Vantaanjoen vesistössä. Tänä vuonna yläjuoksun taimenten määrä ei todennäköisesti kasvanut, vaan taimenia kuti suurin piirtein saman verran kuin viime vuonna. Tämäkin on hyvä tulos, sillä tänä vuonna olivat kutuvuorossa huonoista kutuvuosista 2008, 2009 ja 2010 syntyneet poikaset.

Kuva:Kari Stenholm
Taimenpuro Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Paikalliset taimenet kutevat Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Paikallinen taimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Paikallinen taimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Paikallinen taimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Paikallisten taimenten kutupesä Vantaanjoen yläjuoksulla.

Meritaimenen kutuhavaintoja tehtiin tänä syksynä ylimmillään 95 km päässä merestä pääuomassa Riihimäen kaupunkitaajaman yläpuolella.

Yläjuoksun kudussa oli positiivista myös se, että pääuomassa Riihimäen alapuolella Hyvinkään korkeudella tehtiin taimenen kutuhavaintoja pitkästä aikaa. Riihimäen alapuolella pääuomassa on Nukarinkoskelle saakka ulottuva 30 km pituinen alue, jossa taimenen lisääntymistä ei ole vuosikausiin tapahtunut enää ollenkaan yhden kosken aivan pientä lisääntymistä lukuun ottamatta. Viime vuodenvaihteessa käyttöön otetun Riihimäen jätevedenpuhdistamon laajennuksen johdosta veden laatu alkaa ilmeisesti kuitenkin parantua ja joki elpyä myös Riihimäen alapuolella. Riihimäeltä ei tiettävästi ole tapahtunut tänä vuonna yhtään jätevesipäästöäkään.

Aiempina vuosina Riihimäeltä on vuodesta toiseen tapahtunut Vantaanjoen kunnista eniten jätevesipäästöjä itse Vantaanjokeen. Vantaanjoen kunnista ylivoimaisesti eniten jätevesipäästöjä on tapahtunut kuitenkin Helsingistä HSY:n Viikinmäen puhdistamolta ja sen jätevesiverkosta, joiden jätevesipäästöistä suurin osa menee suoraan mereen Vantaanjoen edustan merialueelle, mutta osa Vantaanjoen vesistöön.

Kuva: Kari Stenholm
Vantaanjoen yläjuoksua taimenen kudun aikaan.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenet kutevat Vantaajoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
70-senttinen meritaimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Vantaanjoen yläjuoksun kaikki taimenet, sekä paikalliset- että meritaimenet, ovat nykyisin luonnonkudusta peräisin.

Vantaanjoen yläjuoksun kaikki taimenet ovat nykyään luonnonkudusta peräisin, eikä sinne enää tehdä istutuksia Virhon lopetettua onnistuneet kotiutusistutukset vuonna 2008. Virhon yläjuoksulle rakentamilla kutupaikoilla kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat viime vuosina olleet erittäin hyviä, monissa paikoissa 40-150 kpl/100 m², parhaimmillaan jopa yli 200 kpl/100 m².

Kuva: Kari Stenholm
80-senttinen meritaimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Meritaimenet kutevat Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Kari Stenholm
Monet meritaimenparit ovat kuteneet samalle 40-50 m²:n alueelle Vantaanjoen yläjuoksulla.

Kuva: Joona Stenholm
70-senttinen meritaimen Vantaanjoen yläjuoksulla.

Alajuoksulla kutu alkoi tänä vuonna paikasta riippuen 1-2 viikkoa myöhemmin kuin yläjuoksulla ja kesti myös myöhempään, marraskuun puolivälin paikkeille saakka.

Alajuoksulla kutevien taimenten määrä saattoi tänäkin vuonna olla hieman suurempi kuin viime vuonna. Alajuoksun merestä nousseista taimenista 80-90% on kuitenkin istutettuja taimenia, jolloin ei voi olla varma johtuiko kutukalojen lisääntyminen taimenkannan elpymisestä, vai istutusten paremmasta onnistumisesta. Nykyään ainoastaan Vantaanjoen vesistön alapäähän Vantaalla ja joen edustan merialueelle Helsingissä istutetaan taimenia.

Alajuoksun taimenen luonnonkudusta syntyneiden kesänvanhojen poikasten tiheydet ovat olleet vuodesta toiseen pienempiä kuin yläjuoksulla, viime vuosina parhaimmillaankin alle 20 kpl/100 m², poikkeuksena kuitenkin hienosti kunnostettu ja elpynyt Longinoja Helsingissä, jossa viime vuosina on ollut hyviä 66-95 kpl/100 m² kesänvanhojen poikasten tiheyksiä ja usein vielä samaan aikaan hyviä vanhempien poikasten tiheyksiä. Yllättäen myös kymmeniä vuosia Helsinki-Vantaa lentokentän jäänestoainepäästöjen rasittamana olleella Kylmäojalla Vantaalla on viime vuosina ollut hyviä poikastiheyksiä yhdellä paikalla, jossa kesänvanhoja poikasia on ollut yli 100 kpl/100 m².

Myös alajuoksulla pienet virtaamat haittasivat muutamien purojen kutua niin, että varsinkin meritaimenten kutu niissä jäi vähäiseksi.

Kuva: Petteri Hautamaa
Alajuoksulla kuteneiden taimenten määrä saattoi tänäkin vuonna olla hieman suurempi kuin viime vuonna.

Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimen alajuoksulla.

Kuva: Petteri Hautamaa
Alajuoksun meritaimenista suurin osa on istutettuja taimenia, joiden rasvaevä on leikattu.

Kuva: Petteri Hautamaa
Jonkin verran alajuoksullakin kutee luonnonkudusta syntyneitä meritaimenia.

Lähes kaikki paikallisten- ja meritaimenten kutuhavainnot tehtiin tänäkin vuonna rakennetuilla kutusoraikoilla. Alkuperäiset kutusoraikot ovat Vantaanjoen vesistöstä pääosin tuhoutuneet ruoppausten, rakentamisen ja liettymisen johdosta.

Viranomaisten ja Virhon tekemien kalataloudellisten kunnostusten vaikutus Vantaanjoen paikallisten- ja meritaimenten kutualueen laajentumisessa näkyy selvästi. Esim. meritaimenten kutualue on 20 vuoden aikana tehtyjen kalataloudellisten kunnostusten johdosta laajentunut Vantaankoskelta, 17 km päässä merestä, 95 km päähän merestä Vantaanjoen latvoille.

Viranomaisten tekemissä kunnostuksissa poistettiin ensin nousuesteitä ja ennallistettiin pääuoman ja Keravanjoen koskia. Sen jälkeen Virhon toimesta on rakennettu pääuomaan ja moniin sivujokiin ja –puroihin paljon kutusoraikkoja ja poikaskivikoita. Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura (SKES) on kunnostanut Longinojaa Helsingissä ja Krakanojaa (Pakkalanapuro) ja Kylmäojaa Vantaalla.

Virho on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä jonkin verran talkoillakin, mutta erityisen paljon ns. työllisyysprojektilla, joka on yli 10 vuoden ajan tehnyt suunnitelmallisesti kalataloudellisia täsmäkunnostuksia juuri niihin Virhon valitsemiin paikkoihin, joissa on hyvä vedenlaatu ja joista saadaan paras hyöty Vantaanjoen elvyttämisen kannalta. Työllisyysprojektilla on ammattitaitoinen vetäjä ja työvoimaksi projektiin palkataan vuosittain 12-17 virtavesikunnostajaa, joista runsaat kymmenen työskentelee Vantaanjoen vesistössä. Virtavesikunnostajat ovat työvoimatoimistoista palkattuja virtavesikunnostuksiin motivoituneita työttömiä työnhakijoita, jotka palkataan valtion työllistämisvaroilla, sekä harjoitteluaan suorittavia alan opiskelijoita. Työllisyysprojekti on kunnostanut Vantaanjoen vesistöä yläjuoksun kunnissa Hausjärvellä, Lopella, Riihimäellä, Hyvinkäällä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Talkookunnostuksia Virho on tehnyt Riihimäellä, Hyvinkäällä, Nurmijärvellä, Vantaalla ja Helsingissä.

Kunnostustoiminnan rinnalla Virho tekee laajaa vesistön tarkkailu-, suojelu-, valistus- ja tiedotustyötä, jolla kunnostuksien tuottama hyöty varmistetaan ja jolla laajennetaan Vantaanjoen vesistön kunnostuskelpoisen alueen kokoa. Virho on 16 vuotta kaivanut esiin mm. Vantaanjoen salattuja jätevesipäästöjä ja julkaissut niistä tietoja ja vaatinut parannusta kuntien vesilaitosten ja valvovien viranomaisten toimintaan, sekä tehnyt lausuntoja asiasta. Pikkuhiljaa Vantaanjoen kuntien vesilaitokset ovat myös parantaneet toimintaansa ja jätevesipäästöt ovat vähenemässä.

Virho on systemaattisesti tiedottanut myös Vantaanjoen vesistön muista isoista ongelmista ja vaatinut parannusta niihin, tehnyt niistä paljon lausuntoja ja työskennellyt aktiivisesti niiden vähentämiseksi ja pikkuhiljaa myös muita Vantaanjoen ongelmia on saatu vähennettyä.

Viime aikoina myös muut tahot ja laajat kansalaispiirit ovat alkaneet vaatia parannuksia Vantaanjoen vesistön tilanteeseen. Esim. Vanhankaupunginkosken voimalaitospadon purkua on vaadittu laajoissa kansalaispiireissä.

Vantaan kaupunki on alkanut edistää Vantaanjoen vesistön tunnettavuutta ja toteuttanut Purojen kaupunki 2015 –teemavuoden, jonka tavoitteena on lisätä asukkaiden tietoisuutta Vantaan ainutlaatuisesta puroluonnosta. Teemavuoteen kuului myös talkookunnostuksia Vantaan puroilla. Kutusoraikkoja kunnostettiin Rekolanojalla (Virho ja SLL Vantaa), Krakanojalla (SKES ja DHL) ja Kylmäojan itäisellä haaralla (SKES). Näihin kolmeen talkootapahtumaan osallistui lähes sata vapaaehtoista. Vantaan kaupunki toimitti Virhon ja SKES:n purokunnostuksissa tarvittavan soran, ja lisäksi kaupungin liikuntapalvelut kunnosti kutusoraikkoja Kylmäojan päähaaralla, sekä poisti kalojen liikkumista haittaavia roskapatoja Kylmäojasta.

Tänä vuonna myös Metsähallitus ja henkilökuntakerho Metsänpeikot järjesti talkoot, joissa rakennettiin kutusoraikkoja Keravanjoen Tikkurilankoskelle Vantaalle. Vantaan kaupunki toimitti soran talkoisiin.

Vaikka Vantaanjoen vesistö on jo elvytetty Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi, Virhon nimeämien isojen ongelmien listalla on edelleen samat ongelmat, vähemmän ongelmallisina tosin, kuin 15 vuotta sitten.

Vantaanjoen isoja ongelmia ovat:

- Kalojen nousua jokeen ja sieltä paluuta haittaava verkkokalastus Vantaanjoen suun edustan merialueella

- Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käyttö ja sen pato, sekä niiden aiheuttamaa haittaa pahentavat kalastusjärjestelyt, joita on kuitenkin pikkuhiljaa parannettu oikeaan suuntaan

- Jätevesipäästöt monista Vantaanjoen kunnista Vantaanjoen vesistöön ja Helsingistä Vantaanjoen edustan merialueelle ja Vantaanjokeen

- Kalojen nousua haittaavat tai kokonaan estävät padot ja huonosti toimivat kalatiet

- Kuntien huonot hulevesijärjestelyt

- Valuma-alueen vakava vaurioituminen rakentamisen ja maa- ja metsätalouden tehokkaan ojituksen sekä asutuskeskusten huonojen hulevesijärjestelyjen takia

- Perinteisesti huono kalastuksen valvonta monilla alueilla, mikä kuitenkin on parantunut viime vuodesta alkaen mm. Vantaanjoen jokitalkkarin valvonnan ansiosta

Kuva: Petteri Hautamaa
Monet padot haittaavat meritaimenten nousua tai estävät nousun kokonaan. Kuvassa Vantaanjoen suulla oleva Vanhankaupunginkosken pato, mikä pitää purkaa pikaisesti.

Kuva: Petteri Hautamaa
Kirkonkylänkosken pato Keravanjoella.

Kuva: Petteri Hautamaa
Meritaimenten yrittäessä hyppiä patojen yli, ne osuvat usein kallioihin ja patoihin, loukkaantuvat ja kuolevat.

Vanhankaupunginkosken padon purkamisen ohella kiireellisin korjausta vaativa pato on Vantaankosken pato, jossa kaloilla on nousuongelmia. Isoilla virtaamilla kalat eivät pääse ylös padon länsipuoleisesta aukosta, vaan hyppivät päin patoa ja kallioita, loukkaantuvat ja kuolevat.

Vantaankosken toimivuus vaelluskalojen nousulle on erittäin tärkeää siksi, että Vantaanjoen vesistön kunnostetuista alueista suurin osa sijaitsee juuri Vantaankosken yläpuolella, jossa myös suurin osa vesistön luonnontaimenista lisääntyy. Käytännössä kaikki taimenet Vantaankosken yläpuolella ovat luonnontaimenia, sekä paikalliset että meritaimenet. Paljolti juuri noiden kalojen varassa on Vantaanjoen vesistön luontaisesti lisääntyvien taimenten elpyminen.

Vantaankosken länsipuoleiseen aukkoon on syytä rakentaa luonnonmukainen kalatie, jotta kaikki kalat pääsevät vahingoittumattomina kutupaikoilleen ja itäpuoleisen aukon vaurioitunut kalatie on syytä korjata, jotta luonnonkalojen nousu Vantaanjoen laajoille kunnostetuille alueille ei esty, eikä huonone nykyisestä tilanteesta.

Jos luonnonkalojen nousu Vantaankoskelta yläjuoksulle estyy, Vantaanjoen luonnonkudusta peräisin olevien meritaimenten luonnonlisääntyminen vähenee oleellisesti.

Vantaankosken ja muidenkin Vantaanjoen vesistön patojen ongelmista voi lukea vanhasta jutusta täältä.

Keravanjoen Tikkurilankosken padon purkamisen suunnittelu on edennyt hyvin ja pato on syytä purkaa mahdollisimman pian.

Tuusulanjärven luusuassa olevalle padolle on tänä vuonna rakennettu padon ohittava kalatie.

Teksti: Kari Stenholm
Valokuvat: Kari Stenholm, Petteri Hautamaa ja Joona Stenholm