Tärkeää kalastusasetusta ollaan muuttamassa. Ilman kestävää kalastusta ei ole kestäviä kalakantoja. Ohessa luonnos Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunnoksi, joka annetaan mm. ministeriöille. Voit lähettää siitä palautetta su 11.1. puoleenpäivään mennessä esim. sähköpostilla yhdistyksen hallituksen jäsenille taikka Facebook-sivulla.

Virtavesien hoitoyhdistyksen lausunto kalastusasetuksen luonnoksesta (31.12.2014)/LUONNOSversio I 9.1.2015

Suomen kalakantojen usein epätyydyttävä tilan vuoksi asetusluonnoksen esittämät rajoitukset ovat tarpeen ja kokonaisuutena suunta on oikea. Uudistusten voi olettaa johtavan aikaa myöten kantojen parantumiseen ja näin saaliidenkin lisääntymiseen. Luonnos kaipaa silti monin kohdin täydentämistä. Virtavesien hoitoyhdistyksen yksittäiskohtainen palaute ja muutosesitykset asetukseen ovat seuraavat:

1) Hyvä, ettei käytetä väärinkäsityksiä aiheuttavia vanhentuneita käsitteitä meri-järvi-, puro- jne. -taimen, vaan pelkkä taimen.

2) Lohen ja taimenen rauhoitus alkaisi jo syyskuun alusta ja päättyisi marraskuun lopussa. Virtavesien hoitoyhdistyksen myöhäisimmät taimenen kutuhavainnot ovat itsenäisyyspäivältä 6.12., joten pidennys ainakin marraskuun loppuun on tarpeen.

3) 1§ 5. kohdan luettelo jokivesistöistä, joissa taimen olisi rauhoitettu, on puutteellinen. Virtavesien hoitoyhdistys ei tässä yhteydessä esitä tyhjentävää listaa rauhoitettavista jokivesistöistä, mutta esimerkkinä mainiten Lounais-Suomessa Uskelanjoki, Purilanjoki ja Paimionjoki puuttuvat. Listan tulisi ottaa myös huomioon sellaiset vesistöt, joihin suunnitellaan kalateitä & kunnostuksia ja jotka tulevaisuudessa voisivat olla ainakin paikallisesti merkittäviä & suojelun tarpeessa olevia taimenvesistöjä.

4) Virtavesien hoitoyhdistys tukee ylämittoihin sisältyvää ajatusta siitä, että eri kalalajien suurimmat yksilöt olisivat erityisessä suojeluksessa, koska ne ovat kaikkien arvokkaimpia lisääntymisen näkökulmasta. Lisäksi nykymuotoinen vääristynyt kalastus on pienentänyt joissain tapauksissa kalojen keskikokoa, suosinut hidaskasvuisia yksilöitä ja heikentänyt yleisesti kalakantojen tuottavuutta. Tällä voi olla pitkällä aikavälillä huolestuttavia vaikutuksia. Ehdotettu mahdollisuus ylämittojen säätämiseen ei ole kuitenkaan toimiva ellei sitä yhdistetä muihin kalastuksensääntelytoimenpiteisiin, mitä ei tuoda esiin asetuksessa. Esimerkkinä ovat niin sanotut keskisilmäkoon verkot. Ne eivät pyydä pelkästään ”keskikoon kaloja” (ala- ja ylämitan välillä), vaan kaikenkokoisia; myös suurimpia. Ylämittojen rinnalle tulee tuoda niitä tukevia verkkojen silmäkokorajoituksia.

5) Kantojen turvaamiseksi, maksimaalisen tuoton saavuttamiseksi ja ottaen huomioon tiettyjen kalalajien kehno tilanne Suomessa tulee säätää seuraavat ala- ja ylämitat:

-Lohi vähintään 65 cm ja enintään 85 cm
-Rasvaevätön järvilohi 65 cm ja enintään 85 cm
-Rasvaevällinen taimen vähintään 65 cm ja enintään 75 cm
-Nieriä Inarinjärvessä vähintään 50 cm
-Kuha vähintään 45 cm ja enintään 75 cm
-Harjus vähintään 40 cm ja enintään 50 cm
-Hauki vähintään 45 cm ja enintään 90 cm
-Ahven enintään 40 cm

6) Virtavesien hoitoyhdistys suhtautuu varauksellisesti rasvaevättömän taimenen erilliseen 50 cm alamittaan ja ylipäänsä pyydyskokoisten taimenten istutuksiin. Lisäksi asetusluonnoksen 2§ sallisi koko joukon poikkeuksia mittoihin (lohi Perämeressä, rasvaevällinen taimen pohjoisissa sisävesissä, taimen pienvesissä ilman vaellusyhteyttä, harjus pohjoisessa, kuha tietyillä Suomenlahden merialueilla), jotka ovat hankalia ja aiheuttavat maan epätarkoituksenmukaista jakamista eri kalastussääntöjen alueisiin. Yhdistys huomauttaa myös, että taimenen alennetun alamitan kytkeminen vaellusesteen olemassa oloon saattaisi aiheuttaa vaikeuksia kalateiden rakentamiselle.

7) Luonnoksen 3§ pykälän ELY-keskuksille antama mahdollisuus poiketa ala- ja ylämitoista enintään 20 % ei ole hyväksyttävä ainakaan mitä tulee alamittoihin. Etenkin alamittojen osalta on tärkeä saavuttaa riittävät, mutta myös yhtenäiset käytännöt.

8) Viidennen pykälän saaliskiintiöt lohille, taimenille, järvilohille sekä kuhille ja hauille on kannatettava muutos. Kuha- ja haukirajoituksen ei tule koskea pelkästään viehekalastusta, vaan sen tulee kattaa kaikki ei-kaupallinen kalastus. Lisäksi harjusta tulee koskea vuorokausi- ja kalastajakohtainen kiintiö.

9) Kolmannentoista pykälän kielto taimenen pintaverkkokalastukselle on rajattu koskemaan vain merta, mutta miksi ei sisävesiä.

10) Virtavesien hoitoyhdistys pitää ongelmallisena asetusluonnoksen siian meriverkkopyyntiä koskevia linjauksia. Siian meriverkotuksen kokonaissaaliista on varmastikin alle puolet taimenta (13§ viimeinen kohta), mutta suhteutettuna taimenkantojen tilaan ja määrään on kyse merkittävästä heikennyksestä uhanalaiselle kalalajille.

11) Neljännentoista pykälän koukkujen väkäsettömyys sekä koukkujen määrän rajoitukset koskevat vain taimenia ja järvilohia. Saman säännön tulee päteä myös esimerkiksi harjukseen ja loheen sekä yleensäkin viehekalastukseen.

12) Miksi 16. pykälä istutusten monimuotoisuutta heikentävästä vaikutuksesta on ilman sisältöä? Kalakantojen monimuotoisuutta heikentävät istutukset pitää yksiselitteisesti kieltää. Lisäksi tulee määrätä ”todistustaakka” sellaiseksi, että on istuttajan velvollisuus osoittaa muun muassa asianmukaisin selvityksin, että haittaa monimuotoisuudelle ei tulisi.

13) 17. pykälä vähintään vuoden ikäisten istukkaiden rasvaeväleikkauksista on oikein, mutta alle vuoden ikäisiin istukkaisiin tulee käyttää ryhmämerkintämenetelmää.

14) Troolikalastusta tulee myös kaikilla sisävesillä säädellä siten, että trooliin jääneen alamittaisen taimenen, järvilohen, nieriän sekä harjuksen elävänä järveen palauttamiseksi saa troolia vetää enintään nopeudella 3,7 kilometriä tunnissa (2 solmua) ja trooli on koettava vähintään 1,5 tunnin välein.

15) Asetusluonnos aiheuttaisi esitetyssä muodossa tarpeettomia ja haitallisiakin eroavaisuuksia Suomen eri osien välillä. Lisäksi se asettaa viehekalastajille koko joukon sinänsä tarpeellisia rajoituksia, mutta etenkin verkottamiseen puututaan selvästi vähemmän. Kaikki kotitarvikekalastus tulee asettaa samalle viivalle ja verkotus on usein kalakantojen kohentamisen pääongelmia.

16) Asetusesitys ei käsittele kahlausta lohikalojen kutupaikoilla (lähinnä taimen, lohi, harjus). Tulee löytää keinot, jotta vaellusvesistöjen virtapaikkojen kutualueilla ei kahlata seurauksenaan lohikalojen mädin ja poikasten tallaantuminen. Yhdistys pitäisi parhaimpana käytäntönä sitä, että kukin tällaisen vesialueen omistaja selvittäisi asiantuntevasti kutupaikat ja eikä sallisi kalastajien kahlata kutupaikoilla. Koska näin ei näytä riittävässä määrin tapahtuvan, tulee harkittavaksi kieltää vaelluskalavesistön koski- ja virtapaikoissa kahlaaminen lakisääteisesti lohen ja taimenen rauhoituksesta alkaen sekä päättyen eteläisessä Suomessa 31.5 ja pohjoisessa Suomessa 15.6.

17) Virtavesien hoitoyhdistys haluaa lisäksi huomauttaa, että uuden määritelmän vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueista tulee kattaa koskisuvannot. Yhdistys pitää tärkeänä sitä, etteivät ”virtapaikan ylävesi on alavettä alempana”-kriteerin vuoksi koskialueiden suvannot jäisi vaelluskalavesistöjen ulkopuolelle (jolleivät ne ole selvästi järvimäisiä). Etenkin kylmän veden aikaan niihin voi kerääntyä huomattavia määriä virtavesistön ns. arvokaloista. Tämä pätee etenkin luonnonlisääntymisen kannalta arvokkaimpiin isoihin yksilöihin.

LUONNOS 9.1.2015/Virhon lausunto kalastusasetusluonnoksesta