Eduskunta pyysi Virholta asiasta lausunnon ja se on nyt tässä:

Virtavesien hoitoyhdistys ry:n mielestä uusi laki on oikeansuuntainen, edistysaskel ja täten yleisesti kannatettava. Joiltain osilta se on kuitenkin riittämätön ja kaipaa tiettyjä muutoksia, joita esitellään seuraavasti:

1) Luontaiseen lisääntymiseen ja tutkimustietoon nojautuminen selvemmin esille

Virtavesien hoitoyhdistys tukee linjaa, jonka mukaan tulee siirtyä istutuskeskeisestä kalakantojen hoidosta luontaiseen lisääntymiseen ja elinympäristöjen kunnostamiseen. Tämän olisi voinut tuoda vielä selvemmin esiin lakiesityksessä sekä lisätä elinympäristökunnostuksista oman osansa lakiesityksen perusteisiin. Kalastuslupatuloista tulisi lailla määrätä vähimmilläänkin puolet käytettäväksi muihin kuin istutuksiin. Kuten lakiesitys toteaa, istutusten taloudellisen tuottavuuden vaatimus on täyttynyt vain harvoin. Istukkaat pitäisi pääsääntöisesti merkitä.

Periaate siitä, että kalastus kohdistuu vain pyyntivahvoihin kantoihin ja elinkierron kannalta sopivimpiin ikä- ja kokoluokkiin, on kannatettava. Yhdistys haluaa huomauttaa, että näiden periaatteiden toteuttaminen ei pelkästään parantaisi kalakantoja ja alentaisi hoitokustannuksia istutustarpeen vähentymisen myötä, vaan myös kasvattaisi kaikkien kalastajaryhmien saalismahdollisuuksia.

Esimerkiksi kansallisessa lohistrategiassa todetaan, että kalakantavelvoitteet tarkistetaan tuotantopotentiaalia koskevan tiedon perusteella. Virtavesien hoitoyhdistys painottaa lakiesityksen yleisperusteluiden toteamusta siitä, että kalastuksen säätelyn tulee perustua tutkimus- ja seurantatietoihin. Tämä olisi selkeä parannus nykytilaan, koska muun muassa Itämeren lohien tapauksessa tutkimustieto on sivuutettu. Epäselväksi jää silti, miten tämä tärkeä tavoite aiotaan varmistaa.

2) Uusi määritelmä vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueista tulee kattaa koskisuvannot

Virtavesien hoitoyhdistys tukee tietyin varauksin uutta määritelmää vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueesta, joka korvaisi nykyisen ”lohi- ja siikapitoisen vesistön koski- ja virtapaikan”. Uuden määritelmän kriteeristö (vesi virtaa silmin havaittavasti alavirtaan, virtapaikan ylävesi on alavettä ylempänä) on yleisesti sovellettavissa. Yhdistys pitää kuitenkin tärkeänä sitä, ettei ”virtapaikan ylävesi on alavettä alempana”-kriteerin vuoksi koskialueiden suvannot jäisi vaelluskalavesistöjen ulkopuolelle (jolleivät ne ole selvästi järvimäisiä). Etenkin kylmän veden aikaan niihin voi kerääntyä huomattavia määriä virtavesistön ns. arvokaloista. Tämä pätee etenkin luonnonlisääntymisen kannalta arvokkaimpiin isoihin yksilöihin.

3) Vimpa unohtunut vaelluskalojen listalta

Lakiesitys määrittäisi vaelluskalaksi lohen, järvilohen, ankeriaan, nahkiaisen, toutaimen sekä taimenen, nieriän, harjuksen ja siian vaeltavat kannat. Esitys toteaa edelleen, että näiden kalojen erityisen arvon ja elinkierron erityispiirteiden vuoksi kalastusrajoitusten asettamisen kynnys olisi matalampi kuin muiden kalojen tapauksessa. Virtavesien hoitoyhdistys ry pitää näitä ehdotuksia oikeina, paitsi että vaelluskalalistalta on unohtunut vimpa. Lisäksi on huomautettava, että usein esimerkiksi taimenista on mahdotonta tietää, onko kyseessä paikallinen vai vaeltava. Yksittäinen kala saattaa ottaa eri elämänvaiheissaan muuttaa rooliaan paikallisesta vaeltavaksi tai päinvastoin.

4) Kalakantojen keskikokoa nostettava ja ongelmakalastuksiin puututtava

Ei riitä, että laki suojaa kalakantoja heikentymiseltä. Sen on annettava välineet myös niiden vahvistamiseen. Esimerkiksi tiettyjen kalakantojen keskikoon nostaminen tulee olla yksi suojelutoimien perusta. Tästä ei näytä olevan mainintaa lakiesityksessä.

Lakiesitys ei nimenomaisesti käsittele Suomen verkotuskäytäntöjä eikä anna selviä suuntaviivoja verkkokalastuksen kehittämiseksi siten, että lakiesityksen yleisperustelut toteutuisivat (kuten esimerkiksi yhden kutukerran periaate ja luonnonlisääntyminen). Virtavesien hoitoyhdistys ei halua kieltää kokonaan verkkokalastusta, mutta nykymuotoinen verkkokalastus on useissa tapauksissa kestävien kalakantojen suurimpia esteitä. Verkotus tulisi olla etusijassa kaupallisten kalastajien menetelmä tai väline kalastaa lajeja, joita on vaikea muuten pyytää. Silmäkokoja tulee suurentaa merkittävästi.

Esityksen 55 pykälä sisältäisi valtuuden rajoittaa kalastusta, jos se olisi kalakannan elinvoimaisuuden vuoksi tarpeen. Tämä pykälä ei tule jäädä ”kuolleeksi kirjaimeksi”, vaan sitä tulee käyttää määrätietoisesti erityisesti ongelmakalastuksen tapauksessa, kuten on liian usein laita verkotuksessa. Vapakalastuslupien myöntäminen esimerkiksi lohikalojen kutupaikoille kutuajaksi on toinen kysymys, johon tulee puuttua.

Luonnonlisääntymisen ja sen edistämisen esiin tuonnista huolimatta lakiesitys ei käsittele kahlausta lohikalojen kutupaikoilla (lähinnä taimen, lohi, harjus). Tulee löytää keinot, jotta vaellusvesistöjen virtapaikkojen kutualueilla ei kahlata seurauksenaan lohikalojen mädin ja poikasten tallaantuminen. Yhdistys pitäisi parhaimpana käytäntönä sitä, että kukin tällaisen vesialueen omistaja selvittäisi asiantuntevasti kutupaikat ja eikä sallisi kalastajien kahlata kutupaikoilla. Koska näin ei näytä riittävässä määrin tapahtuvan, tulee harkittavaksi kieltää vaelluskalavesistön koski- ja virtapaikoissa kahlaaminen lakisääteisesti 11.9. alkaen ja päättyen eteläisessä Suomessa 31.5 ja pohjoisessa Suomessa 15.6.

5) Kalojen ylämitat edellyttävät myös muita kalastuksensäätelytoimenpiteitä

Virtavesien hoitoyhdistys tukee lakiesityksen ajatusta siitä, että eri kalalajien suurimmat yksilöt olisivat erityisessä suojeluksessa, koska ne ovat kaikkien arvokkaimpia lisääntymisen näkökulmasta. Lisäksi nykymuotoinen vääristynyt kalastus on pienentänyt joissain tapauksissa kalojen keskikokoa, suosinut hidaskasvuisia yksilöitä ja heikentänyt yleisesti kalakantojen tuottavuutta. Tällä voi olla pitkällä aikavälillä huolestuttavia vaikutuksia.

Ehdotettu mahdollisuus ylämittojen säätämiseen ei ole kuitenkaan toimiva ellei sitä yhdistetä muihin kalastuksensääntelytoimenpiteisiin, mitä ei tuoda esiin lakiesityksessä. Esimerkkinä ovat niin sanotut keskisilmäkoon verkot. Ne eivät pyydä pelkästään ”keskikoon kaloja” (ala- ja ylämitan välillä), vaan kaikenkokoisia; myös suurimpia. ELY-keskuksille tulisi antaa toimivalta määrät virtavesikohteisiin ylämitta tai rasvaeväisten yksilöiden vapautus vaelluskalakantojen tuottavuuden kasvattamiseksi. Käytännössä tämä muutos koskisi vapakalastusta, jossa saalis on mahdollista vapauttaa.

6) Kalaväylät ja jokisuurauhoitukset jäävät edelleen liian kapea-alaisiksi

Lakiesitys jättäisi kalaväylän määritelmän entisellään eli kolmannekseen keskiveden korkeuden mukaisesta joen, salmen tai kapeikon leveydestä sen syvimmällä kohdalla. Yksi kolmannes tulisi nostaa vähintään kahteen kolmasosaan.

Lakiesitys kieltäisi kaikenlaisen verkkokalastuksen kilometriä lähempänä vaelluskalavesistöön kuuluvan joen suuta 15.8-31.10. Rauhoitus on liian lyhytaikainen, sillä kutunousua on havaittu jo heinäkuussa ja lisäksi eteläisimmässä Suomessa kutua on havaittu joulukuulle asti. Kyseistä aikaa tulisi pidentää kuukaudella kummastakin päästä. Lisäksi Suomen vesistöt ovat rikkonaisia, saaria ja erilaisia kapeikkoja on runsaasti. Yli kilometrin etäisyydellä saattaa olla kapeikkoja, joissa pyydystäminen uhkaa kutuvaellusta. Tästä syystä rauhoitus- ja säätelytoimia tulisi ulottaa myös yli kilometrin etäisyydellä oleviin kapeikkoihin, joita pitkin vaelluskalat liikkuvat kutuvaelluksensa aikana.

7) Miksi purot jätetään suojattomiksi?

Virtavesien hoitoyhdistys kiinnittää huomiota siihen, että edellä mainittu verkotuskielto koskisi vain jokia ja jättäisi esim. taimenelle tärkeät pienvesistöt suojattomiksi. ELY-keskuksen listaamien vaelluskaloille merkittävien purovesistöjen suualueille tulee saada vastaavankaltainen riittävä suoja. Tätä on sovellettu menestyksellä esim. Tanskassa ja Ruotsissa eikä ole mitään syytä jättää tällaista tehokasta kalakantojen vahvistamistoimenpidettä pois uudesta laista. Pienet valuma-alueeltaan jopa alle 10 km2 ovat esimerkiksi Suomenlahdella mereen vaeltavan taimenen tärkeimpiä kutualueita.

9) Istukkaiden merkintä pakolliseksi

Edellä todetun mukaisesti Virtavesien hoitoyhdistys tukee siirtymistä istutusperustaisesta kalakantojen hoidosta luonnonlisääntymiseen. Istukkaat lisäävät myös luonnonkaloihin kohdistuvaa kalastuspainetta ja sekoittavat luonnonkalojen biologista perimää heikentäen koko kannan elinmahdollisuuksia. Esityksen ajatus asettaa ehdoksi istutuksille kalojen merkitseminen ulkoisesti (esim. rasvaeväleikkaus) on oikea ja tulee säätää pakolliseksi eikä pelkäksi mahdollisuudeksi.

Poikkeuksia olisivat esimerkiksi kotiutusistutukset vastasyntyneillä ja ensimmäisen vuoden ikäisillä poikasilla tai mädillä. Tällöin tulee vaatia, että kaupallisten kasvattajien pitää merkitä mäti ja pienpoikaset soveltuvalla ryhmämerkintämenetelmällä (esimerkiksi ruiskuvärjäyksellä tai alitsariinivärjäyksellä), jotta myös kotiutusistutuksilla tuotetut yksilöt on mahdollista erottaa tarvittaessa saalisnäytteistä. Lähtökohdan tulee olla, että mikäli vesistössä on olemassa tietyn kalalajin luontainen kanta, tulee ensisijaiseksi elvytystoimenpiteeksi asettaa luontaisen lisääntymisen parantaminen esimerkiksi elinympäristökunnostusten ja kalastuksensäätelyn avulla.

10) Päätökset kestävämmiksi ympäristöjärjestöjen äänioikeudella

Kalatalousalueen yleiskokouksessa valtakunnallisella tai alueellisella ympäristöjärjestöllä uudistettavan lain hengen mukaisesti tulisi läsnäolo- ja puheoikeuden lisäksi olla äänioikeus. Tämä tukee tulevan lain hengen kalavesien käyttö- ja hoitosuunnitelmissa painotettavaa luonnollisen lisääntymisen tarkoitusta edistävästi. Päätöksenteko on sosiaalisesti hyväksyttävämpää ja kestävämmällä pohjalla kun siihen on osallistuneet myös ympäristöjärjestöt (vrt. esim. Pikkalanlahden kiistat).

Ympäristöjärjestöjen äänioikeus päätöksenteossa kuuluu asiaan myös siksi, että perustuslain 20 § mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille, ei vain kalastusoikeuden haltijoille. Kalat ovat osa luonnon monimuotoisuutta ja ympäristöä, siksi ympäristöjärjestöillä tulisi olla äänioikeus kalastusalueen kokouksessa. Tämä ei myöskään loukkaa omaisuuden suojaa, koska kalastusoikeus on edelleen vesialueen omistajalla.

11) Selvät sanktiot kalastusrikkomuksista

Lakiin tulee sisällyttää selkeätulkintaiset sanktiot rikkomuksista koskien luvatonta kalastusta sekä rauhoitettujen kalalajien kalastamisesta ja alamittaisten kalojen saaliiksi ottamisesta. Mikäli sanktioita ei kirjata lakiin jää lakimuutoksen tarkoitus oleellisilta osin vajaaksi vastaamaan tarkoitustaan äärimmäisten uhanalaisten sekä taloudellisesti hyödynnettävien kalakantojen suojelussa ja parantamisessa.