Pienvesivoimaloiden taloudellinen ja energiahyöty on vähäinen, mutta niiden ympäristöhaitat ovat vähintään paikallisesti suuria. Reittivesistöissä ne saattavat tukkia kalojen vapaan kulun laajalta alueelta ja näin haittavaikutukset olla alueellisesti mittavia. Puhumattakaan perkauksista, joihin niiden vuoksi yleensä joudutaan. Voimalan rattaissa jauhautuu 100 % ankeriaista ja melkoinen osuus taimenistakin.

Ohessa muutamin kuvin kerrottuna tällaisen reittivesistöön sijoittuvan vesivoimalan alasajosta ja peratun kosken ennallistamisesta.

Tämä luonnonkoski oli täydellisesti perattu penkalle 1930-luvulla. Kaikki kivi- ja sora-aines oli nostettu maalle. Entisten koskikivien, kalojen kutupaikkojen, rapujen suojakolojen yms. päällä kasvoi pusikko. Tilalla oli eloton ränni, joka ei tarjonnut sijaa juuri millekään lajeille:

Alasajo ja entisöinti aloitettiin täyttämällä voimalan vesikulku louheella. Vettä ei enää ohjata vesivoimalaan tippaakaan. Sen sijaan sitä ohjataan kosken sivuhaaraan rakennettuun kalatiehen, kosken päähaaraan on suunnitteilla toinen kalatie.

Sen jälkeen alettiin täyttää ränniksi perattua koskiuomaa kivillä, soralla ja osin puuaineksella:

Ja uusi luonnonmukaisempi uoma alkaa syntyä. Koskeen syntyy penkkakiviä, seisontakiviä, kynnyksiä, monttukohtia, niska-alueita jne

Entisöitävään koskeen rakennettiin myös sivu-uomia, jotka olivat täysin hävinneet ylösperattujen maamassojen alle. Sivu-uomat ovat kalanpoikasten turva.

Lopputuloksena tuli seuraavan kuvan näköistä koskea. Huom. myös rannalle istutetut tervalepät, kotkan siipi-saniaiset ja muut kasvilajit

Esimerkkikuvaa tehdyistä sivu-uomapuroista:

Voimalan vesiaukon kohdasta tehtiin uimapaikka ja ns. ison kalan syvämonttu:

Aiemmin lähes täysin eloton voimalaränni alkoi kunnostuksen myötä elpymään nopeasti. Seisovan veden muututtua virtaavaksi vesiperhoset ja vastaavat levisivät sinne nopeasti. Jopa tuhansiin luotuihin kivenkoloihin alkoi pesiytyä rapuja ja niiden määrä moninkertaistui rännitilaan nähden.

Taimenkin palasi luotuihin nivoihin ja kutupaikoille (kuva mittausta ja kuvausta varten pyydetystä näytekalasta tämän vuoden pääsiäisenä) ja oli osoituksena koskielvytyksen onnistumisesta:

Kyseisen joen kunnostetuilta sorakoilta otettu taimenen poikasen vedenalaiskuva:

Hanke toteutettiin asteittain kolmen vuoden aikana 2011-2014. Kivi- ja sora-ainesta lisättiin kaiken kaikkiaan vajaat 400 tonnia. Kaivinkoneen lisäksi tarvittiin käsityötä mm. kutusoraikkojen rakentelussa sekä viimeistelyssä. Kasvien istutusmäärätkin nousivat kolminumeroisiksi.

Vesivoimalan alasajon ja voimalauoman ränniksi peratun kosken entisöinnin rahoitus tuli pääosin yksityiseltä lahjoittajalta, virtavesien hyväksi. Lisäksi saatiin lahjoituksena muutamia kivikuormia.

Koskikunnostuksen yhteydessä edistettiin myös historiaa ja rännin pohjamutiin hautautunut myllynkivi nostettiin päivänvaloon. Ihmettelyä herätti, miten noin painava kivi oli voinut päätyä keskelle vesiuomaa, kauas rannasta ja myllystä. Muuta selitystä ei keksitty kuin, että sitä oltiin kuljettamassa vesitse ja jotain muljahti yli laidan.