Salon Teijo yksi neljästä alueesta, joiden kohdalla Metsähallitus selvittää ympäristöministeriön päätöksestä kansallispuiston perustamisedellytyksiä.

Selvitys valmistui 12.9.2013. Metsähallituksen mukaan keskeiset edellytykset kansallispuiston perustamiseksi alueella täyttyvät. Virho antoi selvityksestä oman lausuntonsa lausuntokierroksen aikana ja selvitys on nyt valmisteltavana Metsähallituksessa, minkä jälkeen se lähetetään ympäristöministeriölle.

Virhon lausunto on luettavissa kokonaisuudessaan alla:

VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN LAUSUNTO 25.10.2013:
Asia: Metsähallituksen selvitys Teijon kansallispuiston perustamisedellytyksistä

1. Yleistä
1.1 Lausunnon antaja

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.2 Lausunnosta

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) kiittää mahdollisuudesta lausua Teijon kansallispuiston perustamisedellytyksistä.

2. Yleisesti kansallispuiston perustamisesta Teijon alueelle

Virtavesien hoitoyhdistys kannattaa lämpimästi kansallispuiston muodostamista Teijoon.

Teijon alue täydentäisi erinomaisesti suojelualue- ja kansallispuistoverkostoa maamme eliölajistollisesti rikkaimmalla alueella, koska se sijaitsee hemi- ja eteläboreaalisen vyöhykkeen rajalla. Alueen luonto on myös hyvin monipuolista sen pinta-alan huomioiden ja luontotyyppien ja lajiston kontrastit ovat koko maan mittakaavalla erittäin suuret. Alueella on myös arvokasta kulttuurihistoriaa, joka osaltaan linkittyy saumattomasti muihin luontoarvoihin.

Erityisen tärkeä erityispiirre, jota puolustaa ehdottomasti alueen suojelua kansallispuistona, on seudulla esiintyvät harjumuodostelmat ja niihin liittyvät lähteiköt ja lähdepurot sekä lähdesuot. Alueen halki kulkeva Kolmas Salpausselkä muodostaa taustaselvityksenkin mukaan geologisesti linkin Saaristomeren kansallispuistoon, jossa mm. Jurmon saari Paraisten Korppoossa on osa samaista Salpausselkää.

Taustaselvityksessä on laskettu, että kansallispuistorajauksen yhteispinta-ala olisi noin 3367 ha, joka ylittää helposti lain mukaisen pinta-alavaatimuksen, joka kansallispuistolle on asetettu.

Puistoon sopivien alueiden kauppoja on jo suunniteltu mm. Salon kaupungin kanssa, ja muutenkin puistoon olisi ilmeisesti varsin helposti liitettävissä tai hankittavissa myös muita uusia täydentäviä alueita.

3. Kansallispuiston perustamisen vaikutuksista Teijon alueen luontoarvoihin ja virkistyskäyttöön

Teijon seudulla on jo tähän mennessä tehty runsaasti mm. soiden ja metsien ennallistamisia ja hoidettu lehtoja. Alueella on myös paloalueiden jatkumo. Tuiki tarpeellisen ennallistamistoiminnan jatkuvuuden kannalta kansallispuistostatus helpottaisi tulevien ennallistamistoimenpiteiden suunnittelua, aikatauluttamista ja toteuttamista sekä ohjaisi näihin enemmän tarpeellisia resursseja.

Alueella sijaitsee myös paljon lähteitä ja puroja, joissa on merkittävää ennallistamistarvetta ja maanlaajuisestikin arvokasta lajistoa, mm. luonnonvaraisia geneettisesti alkuperäisiä taimenkantoja. Näiden kohteiden osalta kansallispuistostatus ja sen myötä selkeä tieto tulevaisuuden maankäytöstä helpottaisi paitsi ennallistamistoimenpiteiden toteutusta, myös niihin liittyvien seurantatutkimusten toteuttamista ja tutkimuksen kiinnostavuutta tutkijoiden näkökulmasta.

Alueen virkistyskäyttö on jo nyt runsasta ja monipuolista. Puistostatuksen myötä myös alueen hoito ja virkistyskäytön suunnittelu ja ohjaaminen sille sopiville alueille helpottuisi. Tämä olisi myös tärkeää ajatellen olemassa olevien luontoarvojen säilyttämistä.

Matildanjärven ongelmallinen kysymys ei estä puiston perustamista, sillä tarvittaessa järven vesialueet voidaan rajata myös toistaiseksi puiston ulkopuolelle. Mikäli toiminta myöhemmin lopetetaan tai sitä muutetaan, voidaan vesialue sen myötä liittää jälkikäteen osaksi puistoaluetta.

Taustaselvityksen mukaan voidaan arvioida että kansallispuistolla on paikallinen ja alueellinen
tuki ja se nähdään alueen kehityksen kannalta positiivisena asiana. Erityisen tärkeänä se nähdään luontomatkailun ja paikallisen matkailuyritystoiminnan kannalta sekä luonnonsuojelun, erityisesti metsien suojelun kannalta. Tämä vahvistaa sitä kuvaa, että kansallispuiston perustamiselle ei ole selkeitä esteitä myöskään paikallisväestön osalta.

Helsingissä 25.10.2013
Virtavesien hoitoyhdistys ry