Metsähallitus on laatinut Sipoonkorven kansallispuistolle luonnoksen sen hoito- ja käyttösuunnitelmaksi, joka ohjaa puiston ja eräiden muiden siihen linkittyvien alueiden hoitoa ja käyttöä seuraavien 15 vuoden ajan. Virho laati luonnoksesta lausunnon, jossa toivottiin mm. virtavesien parempaa huomioimista, uomien ja valuma-alueen ennallistamista sekä säännöllistä kalastoseurantaa.

Voit lukea tarkemmin Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisesta Metsähallituksen sivuilta.

VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN LAUSUNTO 15.9.2013:

Asia: Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma (luonnos lausuntokierrokselle 7/2013)

1. Yleistä
1.1 Lausunnon antaja

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.2 Lausunnosta

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) kiittää mahdollisuudesta lausua Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta.

2. Hoito- ja käyttösuunnitelma
2.1 Yleisesti alueen keskeisten luonteenpiirteiden kuvauksesta

Alueen halki virtaavien purojen merkitys puiston luonteenpiirteille, luontotyypeille ja lajistolle olisi voitu ottaa esille myös alueen yleiskuvauksessa, joka nyt painottui lähinnä metsiin. Uhanalaiset savikkoalueen purot ovat olleet merkittävimpiä alueen laaksojen luontoa muokkaavia tekijöitä ja selittävät monelta osin niiden lajistoa ja erityispiirteitä. Virtavesiin liittyy myös se seikka, että vaikka kansallispuistoon ei saatu merellistä osaa, ovat vaelluskalat ja saukot purojen kautta puiston konkreettinen yhteys saaristoon ja jopa aina avomerialueen luontoon ja lajistoon.

2.2 Virtavesien merkityksestä ekologisina yhteyksinä

Tärkeimpiä ekologisia yhteyksiä lueteltaessa oli huomioitu vain selkeät metsälajiston yhteydet. Luettelossa olisi aiheellista huomioida myös purouomia ja edelleen puiston ulkopuolisia jokiuomia seuraavat ekologiset yhteydet, jotka yhdistävät puiston vaelluskalojen kautta merelle vaikka puiston maa-alueita itsessään ei ulotettu merelle. Paitsi vesieliöt, näitä puro- ja jokikäytäviä käyttävät liikkumiseen yhtälailla myös mm. saukot, kauriit, liito-oravat, lepakot ja monet pienemmät lajiryhmät kuten hyönteiset. Purokäytävät mahdollistavat metsälajistonkin siirtymisen jopa laajempien avarien viljelyaukeiden halki metsäalueelta toiselle.

2.3 Vesieliöstön seuranta- ja selvitystarve

Byabäckenin ja Ritobäckenin kalastoa ja etenkin taimenkannan tilaa tulisi seurata vuosittain tehtävillä sähkökoekalastuksilla. Nykyisellään seuranta on ollut hyvin satunnaista, ja laajuudeltaan puutteellista. Riittävän tiheä seurantaverkosto (tarpeeksi kattavasti koealoja) ja säännöllinen seuranta mahdollistaisi sen, että Sipoonjoen taimenkannan tilaa ja lisääntymismenestystä voitaisiin käyttää yhtenä kriteerin arvioitaessa kansallispuiston virtavesien luonnontilaa, luontotyypin edustavuutta, ekologista kytkeytyneisyyttä sekä ennallistamistarvetta. Taimenkannan tilan seuranta ei edellytä suuria panostuksia, sillä kyse on vain noin kahden maastotyöpäivän panostuksesta vuosittain, mikäli seuranta käsittää ainoastaan kattavat sähkökoekalastukset.

Kansallispuistoalueen virtavesien pohjaeläimistön lajikoostumus ja tila tulisi selvittää useampivuotisella pohjaeläinnäytteenotolla ja lentävien lajien osalta passiivisilla malaise-pyynneillä. Myös vesisammallajisto tulisi kartoittaa pidemmällä aikajänteellä ainakin uhanalaisten lajien mahdollisen esiintymisen osalta.

2.4 Taimen kansallispuiston vaikutusalueella

Sipoonjoen taimenkanta on yksi harvoista Suomen puolella Suomenlahden alueella säilyneistä alkuperäiseksi luokitelluista ns. meritaimenkannoista. Tällaisia kantoja on kuitenkin alueella enemmän, kuin suunnitelmaluonnoksessa mainitut neljä kantaa. Todellisen kuvan taimenkannan luonnonsuojelullisesta merkityksestä antaa kuitenkin se, että ylipäänsä luonnonvaraiset merivaelluksen tekevät, ns. meritaimenkannat, on luokiteltu viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa äärimmäisen uhanalaisiksi.

Taimenen lisääntymisalueet Byabäckenin valuma-alueella tunnetaan karkeasti, mutta tarkempaa tietoa tarvittaisiin. Merestä nousseiden yksilöiden noususta kudulle alueella ei ole ainakaan viime vuosilta varmoja havaintoja, mutta toisaalta alueen purovedet ovat hyvin sameita ja virtaamatkin suuria kutuaikaan. Tämä heikentää merkittävästi mahdollisuuksia ylimalkaan tehdä visuaalista havainnointia. Laajempaa seurantaa ei tosin muutenkaan ole tehty. Merestäkin noussee ajoittain emoja kudulle, tai ainakin sinne lähtee puroista vaelluspoikasia syönnökselle. Nykyisten tietojen valossa vaikuttaa kuitenkin todennäköiseltä, että lisääntyminen on jo pidempään ollut Byabäckenin alueella pääasiassa paikallisten yksilöiden varassa. Tähän on suurimpana syynä merialueen suuri kalastuskuolleisuus, joka on yleiselläkin tasolla suurimpia Uudenmaan rannikkoalueen taimenkantojen uhkaavia tekijöitä.

Taimenta on yritetty palauttaa kotiutusistutuksin myös kansallispuiston länsilaidalta osin alkunsa saavaan Krapuojan vesistöön. Kansallispuiston alueelle ulottuu myös etelään päin laskeva Östersundominpuron valuma-alue. Kyseinen purovesistö saattaisi yhtälailla soveltua taimenen kutu- ja elinalueeksi ainakin alemmilta osiltaan.

2.5 Vesielinympäristöjen ja niihin vaikuttavien muiden luontotyyppien ennallistaminen

Koska hoito- ja käyttösuunnitelma on kohdealueen maankäytön pitkän aikavälin strateginen suunnitelma ja linjaus, jonka avulla toteutetaan myös alueiden hoidolle ja käytölle asetettuja tavoitteita seuraavan 15 vuoden ajan, tulisi siinä huomioida ja linjata tarkemmin nyt hyvin edustettuina olevien metsien, soiden ja perinnebiotooppien lisäksi myös puistoalueen vesiluonnon ennallistamistarvetta sekä toisaalta näiden valuma-alueella tehtävien muiden ennallistamistoimien positiivisia vaikutuksia alapuolisten vesistöjen vesitasapainoon ja vedenlaatuun.

Yhdessä Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa tulisi selvittää mahdollisuudet ainakin Byabäckenin yläjuoksun kansallispuiston sisällä sijaitsevan oiotun alueen ennallistamiseksi kunnostustoimilla lähemmäs alkuperäistä tilaa esimerkiksi palauttamalla purouoman mutkittelua sekä syvyys- ja leveysvaihtelua. Alueella sijaitsee mm. Bisapottsbergetin koskialue.

Samassa yhteydessä olisi mahdollista suunnitella ja mahdollisuuksien mukaan myös toteuttaa välittömästi kansallispuiston yläpuolella sijaitsevan muutama vuosi sitten kuivatusperkauksissa lopullisesti kaivetun Oxbergetinkosken kunnostus. Koskikunnostuksen yhteydessä alueelle voisi olla mahdollista toteuttaa myös yläpuolisen laajan perkausalueen kiintoainesta pidättäviä laskeutusaltaita ja vastaavia rakenteita, jotka estävät tai vähentävät perkauksen haitallisten vaikutuksien ulottumista alapuoliselle kansallispuistossa virtaavalla uomanosuudelle.

Vähäisempää ennallistamistarvetta esiintyy myös useissa pienemmissä kohteissa Byabäckenin ja Ritobäckenin sekä kansallispuistoalueen muiden purojen alueella. Erityisen selvää ennallistamistarvetta on useissa rankasti käsitellyissä kausikuivissa uomissa, jotka ovat tärkeitä valuma-alueiden vesitasapainon ja vedenlaadun kannalta. Luonnollisten kausikuivien kosteikkopainanteiden ja soistumien palauttaminen tällaisten kohteiden yhteyteen parantaisi pidemmällä aikajänteellä merkittävästi alueen purouomastojen vesitasapainoa.

Vesistöjen näkökulmasta soiden ennallistamistoimenpiteitä kaivattaisiin erityisesti kansallispuiston luoteiskulmassa Byabäckenin valuma-alueen latvoilla sijaitseville suoalueille. Suunnitelmaluonnoksessa on esitetty, että suoennallistamista ei toteuttaisi lainkaan 100 metriä lähempänä kansallispuiston rajaa. Mielestämme tällaisesta kiinteästä säännöstä tulisi ihan jo kansallispuiston nykyisellään hyvinkin rikkonaisen maantieteellisen luonteen vuoksi luopua, ja jokaisessa tapauksessa tulisi käyttää erikseen tapauskohtaista tarveharkintaa.

Ennallistamistoimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa tulisi muutenkin huomioida hydrologiset kokonaisuudet ja suoalueiden merkitys alapuolisten vesistöjen vesitaseelle. Kun kansallispuiston laajentamista maa-alueiden ostoin tai vaihdon tullaan jatkossa suunnittelemaan, tulisi huomiota kiinnittää erityisesti yhtenäisten ennallistamiskelpoisten suokokonaisuuksien muodostamiseen näiden valuma-alueita tarkastelemalla. Mikäli koko ennallistettava ala ja sen yläpuolinen vaikutusalue sijaitsee kansallispuistossa, ei 100 m puskurivyöhykerajaa tarvitsisi noudattaa, koska puistoalueen ulkopuolelle ei tällöin voida katsoa aiheutuvan merkittävää haittaa.

3. Puutteet tiedoissa
3.1 Puutteet lajistotiedoissa

Osa alueen vedenjakajilla sijaitsevista vesistä voisi soveltua hyvin alkuperäisen rapulajimme, jokiravun, säilyttämiseen. Sipoonjoki on ollut viime vuosiin saakka yksi seudun viimeisistä jokirapuvesistöistä. Jokirapu, mikäli lajia vielä alueella tavataan, tulisi olemassa olevan tiedon perusteella käsitellä alueellisesti uhanalaisena lajina. Kansallispuiston alueella tavataan jo nykyisellään mahdollisesti myös pohjoisamerikkalaista alkuperää olevaa vieraslaji täplärapua. Laji tulisi mainita vieraslajiluettelossa.

Muun lajiston osalta suunnitelmassa ei mahdollisesti ole käsitelty lainkaan silmälläpidettävän (NT) nahkiaisen esiintymistä alueella. Nahkiaisia nousee ainakin Byabäckeniin ja Krapuojaan. Nykyisellä kansallispuistoalueella lajia tavataan ainakin Byabäckenissä, mahdollisesti myös Ritobäckenissä.

3.2 Joitakin suunnitelmaluonnoksesta puuttuvia Sipoonkorven lajistoa käsitteleviä kirjallisuusviitteitä

Anonymous. 1989: Koekalastus todistaa: Byabäckenissä on oma taimenkantansa. Sipoon Sanomat N:o 21 (25.5.1989): 6 – 7.

Bäck, S. & Tonteri, T. 1987: Sipoon Hindsbyn arvokkaat lehdot. Lutukka 3/1987: 83 - 85.

Janatuinen, A. 2012a: Vantaan virtavesiselvitys 2010-2011. Vantaan ympäristökeskus. C18. 164 s.

Koljonen, M.-L., Janatuinen, A., Saura, A. & Koskiniemi, J. [julkaistaan 2013]: Genetic structure of Finnish southern brown trout popula-tions and adjacent Russian populations. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.

Kujala, A.-M. 2011: Helsingin Östersundomin pienvesien kartoitus. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos, Maantieteen osasto. Luonnonmaantieteen Pro gradu –tutkielma. 152 s. + liitteet.

Marttinen, M. & Koljonen, M.-L. 1989: Uudenmaan meritaimenkantojen inventointi ja geneettinen tutkimus. Uudenmaan kalastuspiirin kalastustoimisto. Tiedotus nro 4. 141 s.

Närhi, M.-A. 2011: Vantaan Krapuojan ja Kormuniitynojan ekologinen tila pohjaeläimistön kuvastamana. Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos, Akvaattiset tieteet / limnologia. Pro gradu – tutkielma. 69 s.

Saura, A. 2001: Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisrannikon joissa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia – Fiskundersökningar nro 175. 48 s.

Vainio, S. 2008: Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle: Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalataloudellinen edistämishanke 2007 – 2011 – väliraportti 2007. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 26 s.

Vainio, S. 2009: Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle: Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalataloudellinen edistämishanke 2007 - 2011 – väliraportti ja mätirasiaistutukset 2008. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 48 s.

Vainio, S. 2010: Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle: Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalataloudellinen edistämishanke 2007 – 2011 – väliraportti 2009. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 37 s.

Vainio, S. 2011: Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle: Sipoonjoen, Mustijoen, Porvoonjoen, Ilolanjoen ja Koskenkylänjoen vesistöjen kalataloudellinen edistämishanke 2007 – 2011 – väliraportti 2010. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 37 s.

Vainio, S. 2012: Lohikalaa Suomenlahdelta Salpausselälle 2007-2011 –hanke – Loppuraportti. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry. 96 s.

Helsingissä 15.9.2013
Virtavesien hoitoyhdistys ry