Ruotsissa jokiravun puolesta on käynnissä monella rintamalla yrityksiä säilyttää laji vielä taloudellisestikin merkittävänä lajina, ja ylipäänsä maan luonnonvaraisessa lajistossa koko maan alueella.

Haasteet ovat samankaltaiset, kuin Suomessakin. Suurin haaste on täplärapu. Ruotsissa on toisaalta pidemmät kokemukset täpläravusta, kuin suomalaisilla, ja lajista on alkanut jo aiemmin paljastua monia negatiivisia piirteitä sen levittämän rapuruton ohella. Yksi sellainen on mm. täplärapukantojen vaikutus alkuperäiseen lajistoon. Yhtenä esimerkkinä Vättern-järvi, jossa täplärapu on osaltaan merkittävästi lisännyt alkuperäisen järvikutuisen nieriän ja virtavesissä kutevien harjuskantojen mädin kuolleisuutta ja sitä kautta osaltaan heikentänyt näiden valmiiksi heikkoja kantoja.

Uudempi uhka on toisen vieraslajin, marmoriravun, viime aikaiset löydöt ruotsalaisista luonnonvesistä. Marmorirapu lisääntyy partenogeneettisesti, eli sen naaraat kloonaavat itseään, täysin ilman koiraita. Lajista ei edes tunneta koiraita. Lajilla ei myöskään ole tunnettuja alkuperäispopulaatioita, vaan se on "syntynyt" akvaarioharrastajien keskuudessa. Sen kantamuoto on ilmeisesti eräs kaakkoisessa USA:ssa esiintyvä rapulaji. Nyttemmin marmorirapu on kuitenkin kotiutunut jo useisiin luonnonvesiin, lähinnä meikäläisiä vesiä Saksassa. Yhdestä yksilöstä tehokkaasti lisääntymään kykenevän lajin leviämistä laajemmin luonnonvesiin pidetään merkittävänä uhkana ympäri maailman.

Rädda flodkräftan -teemasivusto

AJ