Virho täydentäisi Suomen rapukantoja pohtineen työryhmän esityksiä. Lue lisää (valokuvassa "kivikopat" syövät kuollutta täplärapua):

VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN LAUSUNTO 28.2.2013:

Kansallinen rapustrategia 2012 – 2022

1. LAUSUNNON ANTAJA

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Yhdistyksen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Keskeinen osa toimintaa on vesistöissä elävän luontaisen eliölajiston elinolosuhteiden turvaaminen.

Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi virtavesikunnostuksin, vesieliöiden vaellusmahdollisuuksia parantamalla (luonnonmukaiset ohitusuomat), neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen ja mahdollisuuksien mukaan muidenkin vesieliöiden kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista aina alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.1 Lausunnosta

Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta lausua Kansallisen rapustrategian luonnoksesta. Mielestämme vastaavissa hankkeissa on ensiarvoisen tärkeää, että käsittely on julkista ja kaikilla tahoilla, joita asia saattaa koskea on myös yhtäläinen oikeus esittää mielipiteensä ja näkemyksensä asiasta. Lausuntokierros antaa usein myös uutta, monesti kokemuksiin pohjautuvaa paikallistason tietoa, jota ei välttämättä muuten saada hankittua.

Toivoisimme kuitenkin että jatkossa lausuntopyynnön jakelu olisi mahdollisuuksien mukaan entistä laajempi, jotta mahdollisimman monella taholla olisi mahdollista lausua ja ennen kaikkea että lausuntoon olisi riittävästi aikaa varautua. Varsinkin vapaaehtoistoimintaan pohjaavissa kansalaisjärjestöissä ei välttämättä aina ole resursseja perehtyä ja työstää lausuntoja, mikäli niistä saadaan tieto viikkoa tai kahta ennen lausunnon määräaikaa.

Huomautamme myös sellaisesta, että Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla lausunnon viimeiseksi jättämispäiväksi on ilmoitettu 7.3.2013, mutta sivuilta ladattavassa lausuntopyynnössä määräajaksi on asetettu jo 28.2.2013. Toivommekin että myös jälkimmäiseen ajankohtaan mennessä saapuneet lausunnot huomioidaan ja käsitellään asianmukaisesti.

2. YLEISESTI KANSALLISEN RAPUSTRATEGIAN LUONNOKSESTA VUOSILLE 2013 – 2022

Virho kiittää rapustrategiaehdotusta sen Suomen vesiympäristön alkuperäislajin jokiravun ja sen alkuperäiskantojen säilyttämisen puoltamisen vahvasta painotuksesta. Pidämme erittäin tärkeänä rapustrategiaryhmän laatimaa yksityiskohtaista listausta menettelytavoista, joilla jokiravun kantoja pyritään suojelemaan ja parantamaan.

Ymmärrämme yhtälailla myös taloudellisesti merkittävien täplärapujen kantojen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet lajin nykyisellä levinneisyysalueella, siltä osin kuin laji ei toimien myötä uhkaa jäljellä olevia paikallisia jokirapukantoja.

3. JOKIRAPUKANTOJEN SUOJELU

Mielestämme strategialuonnoksessa on hyvin tiivistetty se, mihin jokiravun osalta tulisi pyrkiä. Maamme alkuperäinen jokirapu säilytetään hyödynnettävänä lajina, ja sen elinympäristöjä ja kantoja suojellaan, hoidetaan ja elvytetään koko sen levinneisyysalueella

3.1 Rapukantojen geneettisen muuntelun ja tuottavuuden säilyttäminen

Nähdäksemme on erittäin keskeistä, että mitä pikimmiten perustetaan strategialuonnoksen ehdotuksen mukaisesti hyvin suojattuihin, eristyksissä oleviin järviin ja pieniin rannikkojokiin jokirapujen suojelukohteita toimimaan elävinä geenipankkeina. Olemme myös samaa mieltä siitä, että erityinen kiire tällä on etenkin jokiravun alkuperäisellä levinneisyysalueella maamme eteläosissa, joissa ovat paitsi maamme tuottavimmat rapuvedet, myös oletettavasti laajin rapukantojen välinen ja sisäinen geneettinen muuntelu.

Mielestämme ensisijaisesti tulee selvittää paitsi ELY-keskusten näkemykset sopivista vesistä, myös etenkin valtion ja suurten vesialueiden omistajien (kuten metsäyhtiöt, seurakunnat ja säätiöt) omistamia soveltuvia yhtenäisiä vesistökokonaisuuksia, kuten esimerkiksi pienempiä latva-alueiden vesistöjä, joissa kohteiden kansallispuisto-, suojelualue- tai maa- ja metsätalouskäyttö ei pitäisi olla reservaatti-ajatuksen esteenä.

Reservaattien ohella olisi huomattavan tärkeää ylläpitää ja lisätä tutkimusta kotimaisten jokirapukantojen geneettisista eroista ja mahdollisista sopeumista niin eri vedenlaatutekijöihin, kuin myös etenkin rapuruttoon. Tällaisten poikkeuksellisen kestävien rapukantojen tunnistaminen saattaisi mahdollistaa tulevaisuudessa jokirapukantojen elvyttämisen maantieteellisesti sopivammilla istukkailla, joilla voisi olla nykyisistä istukaskannoista eroavia sopeumia, jotka edesauttaisivat rapukantojen muodostumista, säilymistä ja parempaa saalistuottoa.

3.1 Rapukantojen ja näiden elinympäristöjen huomioiminen

Olemassa olevien rapukantojen, erityisesti alkuperäiseen lajistoomme kuuluvan jokiravun, mutta myös taloudellisesti arvokkaan täpläravun osalta tulisi tarkemmin huomioiden niiden elinympäristöjen muuttuneisuus ja muutospaineet. Elinympäristöjen laadun heikentyminen tai jopa täydellinen tuhoutuminen on yleistä ja usein heikosti huomioitua.

Erityistä huomiota asiaan tulisi kiinnittää ympäristölupien ja vesilain mukaisten nk. vesilupien käsittelyssä ja mikäli lupa myönnetään, tulisi huomiointi ilmetä myös päätöksestä ja haitanaiheuttajalle määrättävästä kalatalousmaksusta sekä muista velvoitteista. Tällaisia ovat etenkin turvetuotantoalueiden perustamiseen, yhdyskuntien ja mm. golf-kenttien vedenottoon sekä vesivoimalaitoksiin liittyvät luvat. Samaan kategoriaan voidaan lukea myös eriasteiset maa- ja metsätalouden ojitukset, joilla voi olla paikallistasolla merkittäviäkin vaikutuksia rapukantojen tilaan ja olemassaoloon.

Kuten luonnoksessa tuotiin ansiokkaasti esille, on usein etenkin hakemusten sisältämissä esiselvityksissä puutteellista tietoa, ja valittavan usein tieto jopa puuttuu kokonaan. Perusteluna on usein, että tietoa ei ole, tai tietona käytetään toisen käden tietoa. Lupahakemuksiin tulisi saada olennaiseksi osaksi selvityksen rapukantojen olemassaolosta ja tilasta vähintäänkin välittömällä vaikutusalueella.

Strategialuonnoksessa olisi voitu tuoda selkeämmin esille sitä, että vesistöjen tilaa voidaan myös parantaa rapukantojen elvyttämiseksi. Vesistökunnostukset ovat erinomainen tapa vahvistaa rapukantoja ja saada niitä palautettua. Tämä tarkoittaa niin järvi- kuin virtavesikunnostuksia. Rapustrategian jatkon tulisi täten kannustaa vesistöjen tilan parantamiseen ja niiden kunnostamiseen. Kuten strategiassa yleisellä tasolla tuotiin esille, on vesistöjen aktiivinen hyödyntäminen omiaan aktivoimaan myös paikallista seurantaa ja edunvalvontaa vesistöjen ja rapukantojen säilyttämiseksi ravustuskelpoisina tulevillekin sukupolville.

3.2 Rapuruton leviämisen estäminen

Ainakin kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan voisi ajatella asetettavaksi kiellon saman rapumerran käyttämisestä eri vesistöalueilla ja vesistön sisällä selkäveden erottamilla alueilla ko. ravustuskauden aikana rapuruton leviämisen ehkäisemiseksi. Tämä olisi erityisen tärkeää vesistöissä, joissa esiintyy jokirapua.

Tämä olisi samalla selkeä viesti pidättäytyä ravustamasta samalla merralla muualla, kuin yhdessä kohteessa ravustussesongin aikana. Mahdollisesti vaihtoehtoisena menettelynä tulisi harkita mertojen desinfiointitodistuksen esittämistä kalastuksen valvojalle. Mertojen desinfiointipalvelun voisi tuottaa paikallinen kalastustarvike-, urheiluväline- tms. liike. Vrt. Norjan malli kalastusvälineiden desinfioinnissa.

Toinen vaihtoehtoinen malli on joissain kohteissa käytetty ravustuslupa, johon sisältyy vuokramerta. Näin ollen vain osakaskunnan tai kalastusalueen (desinfioidulla) merralla saa pyytää. Koska lupaan sisältyy lupayksiköiden mukainen määrä laillisia puhtaita mertoja, ei luvan hankkisen yhteydessä ole myöskään erillistä tarvetta hankkia omia mertoja. Samalla valvonta ja rapukannan hyödyntäminen ovat helpommin hallittavissa, koska pyynnissä olevien pyydysyksiköiden määrä ja laatu on tiedossa.

3.3 Jokirapualueista tiedottaminen ja valistaminen

Alueita, joissa on paljon jokirapukantoja, tulisi valistus-, markkinointi- ja muussa viestintätarkoituksessa julistaa jokirapualueiksi, esim. maakuntatasolla. Tämä mahdollisesti lisäisi valveutuneisuutta alkuperäislajin säilyttämiseksi ja lisäisi tämän Euroopan arvostetuimman makean veden ravun tunnettuutta kansallisesti ja kansainvälisesti.

4. LUVATTOMAT TÄPLÄRAPUISTUTUKSET

Kuten strategialuonnoksessa todetaan, niin rapujen luvaton kotiutus ja siirto on jo sanktioitu rikoslaissa, eikä rangaistusten koventaminen liene mahdollista. Luvattomia istutuksia kuitenkin ilmenee vuosittain lukuisia, ja todennäköisesti merkittävä osa niistä ei tule viranomaistenkaan tietoon, kuin vasta vuosien viiveellä. Ongelma on etenkin vähäisillä etelärannikon jäljellä olevilla jokirapualueilla merkittävä, ja ratkaisutarve erittäin kiireellinen, ennen kuin kaikki sopivat jokirapukantojen reservaateiksi soveltuvat pienvesistöt menetetään täpläravulle. Viime vuosina on paljastunut pelkästään Uudeltamaalta useita puroluokan vesistöjä, joihin on ilmaantunut ilmeisten istutusten tuloksena täplärapua niissä aiemmin jo esiintyneen jokiravun rinnalle. Tiettävästi näihin ei myöskään luonnollisesti ole myönnetty kalatalousviranomaisen toimesta lupaa istutukselle, joten istutukset ovat näin ollen olleet luvattomia.

Pahimmissa tapauksissa tuottoisiin jokirapuvesiin on istutettu täplärapuja täysin tietoisesti ilman lupia. Eräässä tällaisessa tapauksessa Varsinais-Suomessa istuttaja itse on ymmärtänyt tehneensä suuren palveluksen tuodessaan jokirapuvesistöön täplärapuja. Tämä korostaa entisestään sitä, että aiemmin täpläravun levittämisen ja lajin erinomaisuuden puolesta puhunut julkinen tiedotus pitää mitä pikimmin valjastaa levittämään tietoja myös sen haitoista ja jokiravun arvosta, sillä nykyisellään tavalliset ihmiset eivät todellakaan tiedä kuin sen mitä ovat aikoinaan lukeneet tai kuulleet.

Tämä tietopohja on nykytiedon valossa puutteellista ja valitettavan usein myös täysin väärää ja haitallista. Valistus tulisi kohdistaa sellaisiin tiedotuskanaviin, joita lukevat tai seuraavat aivan tavalliset ihmiset, niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Vaikka luvattomia täplärapuistutuksia tehdään myös luonnonvesistä tehtävillä siirtoistutuksilla, lienee useammin kuitenkin käytössä kasvatettuja rapuja. Niin kauan kuin kasvatettuja rapuja myydään kenelle hyvänsä, on tämä skenaario alati uhkana. Elävien rapujen myynnistä tulisi tehdä luvanvaraista, vähintäänkin siinä mielessä, että jokainen elävien rapujen ostaja ja ostettu määrä sekä käyttökohde tulisi rekisteröidä ja raportoida viranomaisille. Tämä saattaisi alentaa merkittävästi nykymuotoista rapujen epämääräistä luvatonta istutuskulttuuria.

5. RAPUKANTOJEN TILAN SEURANTA

Suomen rapukantojen tilan seurantaa olisi mahdollista parantaa merkittävästi, mikäli ravustuslupien myynnin yhdeksi ehdoksi asetettaisiin jatkossa saaliiden raportointi vuosittain saalispalautekaavakkeen tai –kirjanpidon muodossa. Seuraavan vuoden lupaa ei myytäisi, ellei olisi palauttanut (määräaikaan mennessä) edellisen vuoden saaliskirjanpitoa. Käytäntö on yleisesti käytössä esimerkiksi erityiskalastuskohteissa, kuten lohi- ja taimenjoilla sekä –koskilla. Käytäntöä tulisi vähintäänkin kokeilla myös rapuvesillä.

28.2.2013

Virtavesien hoitoyhdistys ry