Suomessa ei ehkä niin tavanomaisena hankkeena vesivoimalan uomaksi perattu luonnonkoski palautettiin entiselleen tänä kesänä.

Vanhat kartat, Signe Branderin valokuvat ja maastomuodot näyttivät selvästi, että Vihtijoen alinta virtavetta Olkkalankoskea on aikanaan runnottu voimallisesti. Vesivoimalan tarpeiden vuoksi kosken entinen luonnonuoma oli perattu kokonaan ja siitä oli tehty rännimäinen ja eloton uoma.

Osa peratun uoman penkoista oli romahtamispisteessä liian syvien ja jyrkkäreunaisten ruoppausten vuoksi. Kesäisin siitä tuli seisovan veden sinileväpesäke.

Vesivoimala oli jäänyt pois käytöstä eikä vanhassa uomassa kulkenut vettä kuin kovimpina tulvina. Veden kulku oli tukittu kivivallilla. Lähes kaikki vesi ahtautui kosken toisen uomaan.

Kuluneen kesän aikana perattu ränni muuttui solisevaksi virtavedeksi eli palautettiin entiselleen. Uomaa kynnystettiin, lisättiin kiviä ja soraa. Lisäksi penkkoja tuettin kiviaineksella. Yksi sivu-uoma avattiin.

Kivivallillan tukittu uoma kosken päävirtaan avattiin ja näin vesi pääsi taas kulkemaan entistä reittiänsä kymmenien vuosien tauon jälkeen (kts. 2 seuraavaa "ennen ja jälkeen"-kuvaa). Veden määrät on suunniteltu siten, että alivirtaamalla vajaat puolet siitä ohjautuu entisöityyn voimalauomaan ja loput kosken toiseen uomaan.

Lopputuloksena on kynnysmäisten pätkäkoskien, syvien monttujen ja kivisten nivojen leimaama virtavesi. Rannalla näkyvistä kasveista moni on istutettu kunnostuksen jälkityönä.

Kaiken kaikkiaan hanke vaati henkilötyövuosina mitattuna noin 2 kk suunnittelutyön, 1 kk valmistelut, 2 vk konetyöt sekä 2 kk jälkiviimeistelyt pääosin käsivoimin. Uuden kosken lopullinen muoto näkynee, kun parit tulvat ovat ensin pyyhkineet sen yli.

Materiaalia (kiveä, soraa) kohteeseen upposi noin 300 tonnia. Hanke kustannettiin yksityisin lahjoitusvaroin.