Nähtävillä oli luonnos Espoolle laadittavasta hulevesiohjelmasta, jonka tarkoituksena on parantaa ja kehittää rakennettujen alueiden sade- ja sulamisvesien eli hulevesien hallintaa. Kevään 2011 aikana ohjelmaehdotus viedään kaupungin luottamusmieselimiin käsiteltäväksi.

Espoon hulevesiohjelman luonnoksesta

Virhon 25.2.2011 jättämä lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa ohessa.

1.Yleistä

1.1 Lausunnon antaja

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.2 Lausunnosta

Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta saada esittää palautetta Espoon hulevesiohjelman luonnoksesta.

Jatkossa toivoisimme kuitenkin automaattisesti tämän luonteisista tärkeistä asioista Virholle sekä muille keskeisille kansalaisjärjestöille ja alan toimijoille osoitettua lausuntopyyntöä. Espoon hulevesiohjelman luonnoksen kommentoinnista annettu informaatio on ollut puutteellista, sillä mistään ei selviä suoraan kenelle, missä muodossa tai mitä kautta palaute tulisi antaa. Avoin Espoo-sivustolla, jossa luonnos ja tiedote ovat esillä lukee ainoastaan seuraavasti:

”kaupunkilaiset voivat vaikuttaa ohjelman sisältöön kommentoimalla sitä Avoin Espoo Internet-sivuston kautta 25.2.2011 saakka.”

Tiedotteen yhteydessä julkaistu riittävä informaatio vähentäisi turhia tiedusteluja, jotka todennäköisesti koskevat pitkälti samoja asioita. Toinen ongelma liittyy siihen, että ilman virallista lausuntopyyntöä moni Espoon hulevesiohjelmasta kiinnostunut taho todennäköisesti ei tiedä lausua asiasta.

2. Espoon hulevesiohjelman luonnoksesta yleisesti

Nähdäksemme on erittäin myönteistä, että hulevesien mahdollisuuksiin ja ongelmiin on vihdoin herätty. On yhteiskunnallisesti merkittävää, että hulevedet nähdään vihdoin myös mahdollisuutena ja voimavara, eikä ainoastaan väistämättömänä ongelmana. Toimimalla hulevesiasioissa oikein on mahdollista taata alkuperäisen virtavesiluonnon säilyminen, parantaa kaupunkialueen viheralueiden tilaa ja luonnon monimuotoisuutta, sekä vähentää huonoista rakennuskäytännöistä johtuvia hulevesien infrastruktuurille aiheuttamia haittoja.

Erityisen positiivista on se, että työhön on pyritty alusta asti valjastamaan kaikkien kaupungin eri hallintokuntien osaaminen ja ymmärrys asioista. Toivommekin että ohjelmassa esiintuotua strategiaa lähdetään määrätietoisesti ajamaan eri hallintokuntien yhteistyönä ja työstä pyritään myös matkan varrella oppimaan uutta, jotta kertyneet kokemukset ja hyvät käytännöt saadaan mahdollisimman tehokkaasti myös muiden toimijoiden käyttöön käytännön toimintaan.

Toivomme ennen kaikkea että Espoon hulevesiohjelma ei jää vain suunnitelmaksi, vaan että sitä lähdetään toteuttamaan alusta alkaen myös käytäntöön.

Muistutus vanhojen hulevesijärjestelmien ja niiden ”kunnossapitoon” liittyvien kalliiden sekä tarpeettomien purouomien perkaustoimien sekä toisaalta vesiluontoa ja hulevesiä aliarvioivan rakentamisen haitallisuudesta toistuu uudessa ohjelmaluonnoksessa useankin erillisen kuvan voimin.

Monikonpuron vuonna 1997 tehdyt perkaustyöt maksoivat tuolloin peräti 1,6 miljoonaa markkaa, eli melkein 270 000 nykyistä euroa. Töiden seurauksena Monikonpuro on sittemmin liettynyt umpeen aina myöhemmän uomansiirron yhteydessä Leppäviidan kortteliin kaivettuja tulva-altaita myöten, ja Monikonpuron alkuperäinen taimenkanta lienee kuollut sukupuuttoon. Leppäviidan korttelissa on vuorostaan kärsitty putkiin ja kanavauomiin ahdetun Monikonpuron tulvimisesta kellareihin ja pihoille. Toivommekin että Monikonpuron tapaus muistetaan toisaalta varoittavana esimerkkinä, mutta ennen kaikkea kannustimena uudenlaiseen ajattelumalliin siirtymisestä.

2.1 Toteutuskeinoista

Espoon hulevesiohjelman luonnoksessa oli pääpiirteissään hyvä ote työssä tarvittaviin toimintamalleihin ja toimenpiteisiin. Näemme kuitenkin että käytännön toimia ja tiedon puutteita tulisi jo tässä vaiheessa kartoittaa ja linjata tarkemmin.

Luonnoksessa liitteenä ollut valuma-aluekartta on tietyistä uomastoissa olleista puutteistaan huolimatta hyvä ja erittäin tarpeellinen lisä hulevesien hallintaan liittyvässä työssä. Samalla se kuvastaa myös sitä, kuinka huonosti kaupunkialueen virtavedet edelleenkin vielä tunnetaan.

2.1.1 Tutkimus ja seuranta sekä selvitykset

Jätevesijärjestelmien ja viemäröinnin ongelmakohtien selvittäminen. Vesistöille, niiden eliölajistolle ja kansalaisten virkistyskäytölle suurimman ongelman aiheuttavat nykyisten jätevesijärjestelmien eriasteiset puutteet ja niistä johtuvat päästöt, jotka päätyvät luonnonvesiin. Kaupungin alueella olevista jätevesijärjestelmistä, niiden hälytysjärjestelmistä ja ohitusten purkupaikoista tulisi toteuttaa kartoitus, jossa koottaisiin olemassa oleva tieto ja paikallistettaisiin nykyiset ongelmakohdat ja päästöjen tai niiden havaitsemattomuuden syyt ja korjaustoimenpiteet. Tällainen tieto mahdollistaisi toimenpiteiden ohjaamisen kustannustehokkaasti keskeisimpiin riski- ja ongelmakohteisiin. Tieto olisi tärkeää siitäkin syystä, että jatkossa tarkoitus ruveta pumppaamaan espoolaisia jätevesiä myös uuteen suuntaan, ylämäkeen kohti Blominmäkeä.

Uuden jatkuvatoimisen vedenlaadun mittausaseman perustaminen yhteen tai useampaan kaupunkipuroon. Espoon kaupunkialueen virtavesien vedenlaadusta ei ole nykyisin kovinkaan tarkkaa kuvaa (Lukupuroa lukuun ottamatta), sillä etenkään haitallisia päästöpiikkejä ja niiden vaikutuksia ei saada kiinni nykyisen kaltaisella vedenlaadun seurannalla, joka perustuu satunnaisiin yksittäisnäytteisiin. Hulevesien ja niiden aiheuttamien tai mukanaan kuljettamien haitallisten päästöjen laadun ja merkityksen hahmottaminen edellyttäisi jatkuvatoimista vedenlaadun seurantaa. Tällainen on mahdollista toteuttaa nykyisin hyvin yksinkertaisesti sopivalla seuranta-anturilla. Anturin hinta riippuu seurattavien suureiden määrästä, mutta nykyisin antureita ja seurantaa on tarjolla jo usealla taholla myös vuokrana tai konsulttityönä. Parhaassa tapauksessa seuranta voi järjestyä osana laajempaa tutkimusprojektia. Mahdollisia yhteistyötahoja voisivat olla esimerkiksi Helsingin yliopiston Maantieteen ja Ympäristötieteiden laitokset, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys sekä Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö. Soveliaita seurantakohteita olisivat etenkin Finnoonoja ja Monikonpuro, joissa elää myös monipuolinen kalasto ja pohjaeläimistö, joita myös tulisi seurata säännöllisesti.

2.1.2 Kaavoitus ja taloudelliset ohjauskeinot

Kaavoituksella on keskeinen ohjaava rooli ongelmien ennalta ehkäisyssä tulevaisuudessa. Esimerkiksi paljon läpäisemättömiä pintoja sisältäviä rakennushankkeita ei tulisi enää ohjata herkille valuma-alueille. Tällaisten hankkeiden toteuttamisen tulisi jatkossa perustua myös tehokkaaseen kompensaatioperiaatteeseen, mikäli kaava-alueen tai rakennushankkeen toteuttamisen yhteydessä ei voida toteuttaa hulevesien käsittelyä alueen sisällä

Sitovuus ja ohjaus uusissa kaavoissa. Espoossa on runsaasti kaavoitettua uutta rakentamista, ja paineita lisärakentamiselle. Tällaiset vielä toteutumattomat rakennushankkeet ovat helpoimpia kohteita toteuttaa uudenkaltaista hulevesien hallintaa, koska se voidaan tehdä vielä kustannustehokkaasti, kun ollaan vasta suunnittelu- ja toteutusvaiheessa. Tässä vaiheessa etenkin kaupungilla kaavoittajana on huomattavan suuri vastuu, sillä löyhät kaavamerkinnät mahdollistavat vajavaisen toteutuksen, tai sen ettei hulevesien hallintaa toteuteta lainkaan ohjelman hengessä. Kunnollisen hulevesien luonnonmukaisen hallinnan toteutuminen edellyttää tiukkaa kaavakuria ja riittävän tarkkoja kaavamerkintöjä sekä toimivaa rakennusvalvontaa. Muuten hyvin suunnitellusta ja ohjeistetusta kaavoituksestakin saattaa seurata merkittäviä rakennusaikaisia päästöjä, mikäli tähän ei kiinnitetä riittävästi huomiota ja ohjeisteta oikeanlaisiin käytäntöihin jo rakennusohjeissa. Viime vuosien aikana Pääkaupunkiseudulla on ollut lukuisia tapauksia, joissa etenkin aliurakoitsijat ovat aiheuttaneet merkittäviä haittoja purovesistöille rakennushankkeiden puutteellisen ohjeistuksen ja valvonnan vuoksi.

Lisäporkkana uusien rakennushankkeiden hulevesiratkaisujen toteuttamisessa. Uusien hulevesiratkaisujen toteutuksen aikataulun, laajuuden ja toteutuksen laadun voidaan odottaa parantuvan, mikäli siihen kannustetaan taloudellisilla ohjauskeinoilla, kuten luonnoksessa on ehdotettu.

Vanhojen rakennettujen alueiden kannustaminen uusiin hulevesiratkaisuihin. Vanhojen hulevesijärjestelmien korvaamista osin tai kokonaan uusilla edellyttää sopivien kannustinkeinojen käyttöönottoa.

2.1.3 Käytännön kunnostustoiminta ja hyvät käytännöt

Kaupungin viheraluerakentaminen ja liikenneväylät keskeisessä roolissa. On todennäköistä että nyt rakenteilla olevissa ja lähivuosiksi valmiiksi kaavoitetuissa hankkeissa toivotunlaisen hulevesien hallintajärjestelmän toteuttaminen jää korostuneesti kaupungin sekä valtion ja seurakuntien ym. yhteisöjen vastuulle. Olisikin tärkeää että kaupunki lähtisi jo kuluvan vuoden aikana selvittämään ja myös toteuttamaan ohjelman mukaista hulevesien hallintaa etenkin omien viheralueiden ja katujen rakennus- ja perusparannushankkeidensa yhteydessä. Kaupungin toteuttamien hankkeiden tulisi edustaa vähimmäisvaatimustasoa hulevesien hallinnan järjestämisessä. Hyvin toteutetut kaupungin hankkeet toimisivat esimerkkeinä myös yksityisille rakentajatahoille ja osoittaisivat kaupungin olevan sitoutunut hulevesiohjelman toteuttamiseen.

Kunnostussuunnitelmien laatiminen kaupunkialueen purovesistöille, jotka toimivat hulevesien vastaanottajina. Etelä- ja Keski-Espoon purovesistöille tulisi laatia kunnostussuunnitelmat, joiden avulla parannettaisiin näiden ekologista tilaa ja kykyä vastaanottaa nykyisen kaltaisesti hulevesiä. Käytännön toimissa liettymien poistot, padottavien rakenteiden purkaminen ja uoman stabiliointi kiveämällä, soraistamalla ja eroosiosuojauksilla vähentäisi merkittävästi purouomiin kohdistuvia ongelmia ja niistä infrastruktuurille aiheutuvia riskejä. Toimilla olisi lisäksi suurta merkitystä etenkin kalataloudellisesti, joka hyödyttäisi erityisesti merialueen vapaa-ajan- ja ammattikalastusta ja näin ollen edistäisi kaupunkilaisten harrastusmahdollisuuksia.

Kaupunkialueen purovesistöissä tulisi valmistella ja toteuttaa pilottikohteita. Näissä voitaisiin käytännössä kokeilla ja esitellä käyttökelpoisia toimintamalleja ja ratkaisuja. Kyseeseen tulisivat esimerkiksi putkitettujen purojen uomanosuuksien avaaminen takaisin avouomaksi (esim. Sänkbäck Kirkkojärvellä), kosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentaminen puroihin ja painanteisiin, eroosiosuojausten ja tulvatasanteiden rakentaminen eroosioherkkiin purokohteisiin, perattujen uomien tilavuuden ja vedenpidätyskyvyn lisääminen syvyys- ja leveysvaihtelua sekä mutkittelua palauttamalla, kiintoaineksesta täyttyneiden uomien ja altaiden tyhjentäminen imuruoppaamalla (esim. Monikonpuro), padotusta aiheuttavien tierumpujen korvaaminen silloilla ja uomia suojaavan kasvillisuuden istuttaminen.

Ennaltaehkäisevät toimet rakennetuilla alueilla. Alueilla joissa uoman luonne on merkittävästi muuttunut, tai jonne ohjataan paljon hulevesiä, tulisi uomia pyrkiä kunnostamaan ja suojaamaan luonnonmukaisesti eroosion ehkäisemiseksi. Nykyinen kaupunkirakenne ja tehtyjen vanhojen hulevesijärjestelmien laajuus estää paikoin järjestelmien saneeraamisen nykyaikaiseksi osin tai kokonaan ainakaan nopealla aikataululla. Tällaisissa tilanteissa hulevesien syntylähteellä tehtävien toimien sijasta voi olla perusteltua toteuttaa ennaltaehkäiseviä ja samalla biologista monimuotoisuutta lisääviä kunnostustoimia alapuolissa uomastoissa.

2.2 Virheitä tekstissä

2.2.1 Vesistöalueet ja niiden valuma-alueiden koko

Toisin kuin esimerkiksi sivulla 8 mainitaan, ei Lambrobäcken suinkaan ole oma itsenäinen vesistöalueensa, vaan osa Espoonjoen vesistöä (81.055). Lounais- ja Kaakkois-Espoossa sen sijaan on kyllä useita muita pieniä itsenäisiä puroluokan vesistöjä, kuten luonnoksessa mainitaan.
Todellisuudessa myöskin Espoonjoen vesistöalue on siis suurempi, kuin luonnokseen kirjattu 130 km2, koska siinä ei ole otettu lainkaan huomioon Lambrobäckenin valuma-aluetta. Myös esimerkiksi Mankinjoen esitetty valuma-alueen koko poikkeaa Suomen vesistöalueluettelossa esitetystä tarkemmasta luvusta.

2.2.2 Hulevesien piikinomainen kuormitus

Luonnoksen tekstissä mainitaan seuraavaa:

”Hulevesien laatu vaihtelee merkittävästi sadetapahtumien ja vuodenaikojen välillä, eikä yksittäinen korkea pitoisuus välttämättä tarkoita suurta ongelmaa. Ympäristön ja purkuvesistöjen tilan kannalta oleellisempaa on pitkäkestoinen ja jatkuva kuormitus.”

Todellisuudessa kuitenkin juuri piikinomaisesti esiintyvät vierasaine- ja jätevesipäästöt ovat kaikista vaarallisimpia virtavesien eliöstölle ja toimintakyvylle. Piikit ovat hetkellisiä ja kulkevat usein uomaa pitkin ”tulppana”, jota varsinkaan heikomman liikuntakyvyn omaavien lajien on mahdotonta paeta. Tällainen yksittäinenkin jätevesi- tai vierasainepäästö voi tuhota kokonaisen joen tai puron sen hetkisen kalakannan, puhumattakaan muusta herkästä lajistosta ja laajemmin ekosysteemin toimintakyvystä. Eliökuolemien syynä saattaa usein olla sinänsä vaaratonkin aine, joka kuitenkin esimerkiksi radikaalisti kasvaneen hapenkulutuksen vuoksi aiheuttaa tuhoa. Virtaveden ekosysteemin palautuminen toimintakykyiseksi voi tällaisessa tapauksessa pahimmillaan kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Toisaalta esimerkiksi kala- tai rapukantojen tapauksessa ne eivät välttämättä kerran hävittyään kykene enää edes omin avuin elpymään, eikä varsinkaan alkuperäisiä lohikalakantojamme ole missään tallessa.

Ensisijaisesti juuri näiden päästöpiikkien ehkäisemiseen tulisi pyrkiä, koska ne ovat alentuneiden alivirtaamien ohella merkittävimpiä syitä kaupunkialueen virtavesien ekologisesti heikkoon tilaan ja näiden alkuperäisen vaateliaan lajiston laajamittaiseen häviämiseen ja toisaalta korvautumiseen paremmin kuormitusta kestävillä lajeilla. Sinänsä hulevesien aiheuttama kuormitus on aina negatiivinen asia, mutta yleisesti ottaen sen ilmeneminen jatkuvasti pieninä pitoisuuksina on kuitenkin yleensä vähemmän haitallista, kuin yksittäinen korkean pitoisuuden piikki, johon eliöstö ei ehdi sopeutua.

Kuva: Aki Janatuinen