Virho on vuosikausia seurannut kirjolohien luonnonlisääntymistä mm. Vantaanjoen vesistössä.

Kirjolohi kutee Vantaanjoen vesistön sivupurossa.

Vantaanjoen vesistössä havaitaan joka kevät runsasta kirjolohien kutua ja syksyn sähkökalastuksissa luonnonkudusta syntyneitä 1-kesäisiä kirjolohen poikasiakin löytyy jonkin verran. Ensimmäinen talvi verottaa poikasia kuitenkin niin, että 1-vuotiaita ja sitä vanhempia luonnonkudusta syntyneitä kirjolohia ei juurikaan löydetä. Tosin kalamiehet saavat silloin tällöin myös vanhempia luonnonkudusta syntyneitä kirjolohia. Jotkut luonnonkudusta syntyneet kirjolohet saattavat selviytyä Vantaanjoella sukukypsiksikin. Virallisesti kirjolohen ei katsota lisääntyvän Suomen oloissa.

Vantaanjoen vesistön sivupurosta sähkökalastuksessa löytynyt luonnonkudusta syntynyt 1-kesäinen kirjolohen poikanen.

Kirjolohi ei ole alkuperäinen suomalainen kalalaji, vaan se on kotoisin Pohjois-Amerikasta 60. leveyspiirin eteläpuolisista Tyyneenmereen laskevista vesistöistä. Kirjolohta viljellään Suomessa ruoka- ja istutuskalaksi. Suomen vesistöihin istutetaan pyyntikokoisia kirjolohia joka vuosi suuria määriä. Kotimaisista lohikalakannoista huolehtivat tahot ovat jo kauan olleet huolissaan kirjolohien istuttamisesta mm. siksi, että on pelätty kirjolohien alkavan lisääntyä Suomessa luontaisesti ja samalla valtaavan alkuperäisten suomalaisten lohikalojen elinalueet.

Toisaalta on pelätty, että pyyntikokoisena istutetut kirjolohetkin onnistuvat valtaamaan reviirinsä alkuperäisten suomalaisten lohikalojen, lähinnä taimenten elinalueilta ja näin huonontavan alkuperäisten lohikalakantojen pärjäämistä.

Kirjolohi-istutusten positiivisena puolena pidetään melko yleisesti sitä, että kalastuspaineen kohdistuessa kirjoloheen, alkuperäiset suomalaiset lohikalakannat saavat olla paremmin rauhassa.

Virhon kirjolohiseurannassa on paljastunut asia, jota muut tahot Suomessa eivät ole noteeranneet. Kirjolohet kutevat keväällä samoille soraikoille, joille alkuperäiset suomalaiset lohikalat, taimenet ja lohet ovat kuteneet syksyllä. Kirjolohien kutu ajoittuu esim. Vantaanjoella huhti- toukokuun vaihteeseen, jolloin taimenien ja lohien poikaset eivät ole vielä kaivautuneet soraikon sisältä. Lohen ja taimenen poikaset ilmestyvät Vantaanjoella uimaan vapaaseen veteen vasta touko- kesäkuun vaihteessa.

Virho on huolissaan lohen ja taimenen poikasten selviytymisestä, koska kutevat kirjolohet kaivavat ne kutusoraikoilta ennen aikojaan vapaaseen veteen, jossa ne eivät kehittymättöminä ehkä vielä pärjää. Uimataidottomina, tai huonosti uivina ne saattavat joutua petokalojen ja –hyönteisten ruuaksi.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Oulun yliopisto ja Virho tutkivat yhteistyössä kirjolohien kutua ja luonnonlisääntymistä tulevana keväänä Virhon tuntemilla Vantaanjoen kutupaikoilla. Tutkimus aloitettiin jo eilen, jolloin Virho sijoitti Vantaanjoen vesistöön kirjolohien kutupaikoille 6 kpl veden lämpötilaa mittaavia ja tallentavia antureita. Kesällä anturit nostetaan vedestä ja niiden tallentamat veden lämpötilatiedot kerätään osaksi laajempaa kirjolohien luonnonlisääntymistutkimusta.

Veden lämpötilaa mittaava ja tallentava anturi on kiinnitetty reikätiileen, joka sijoitetaan uoman pohjalle.

Lämpötila-anturia sijoitetaan jäähän tehdystä avannosta uoman pohjalle.

Lämpötila-anturi sijoitettuna uoman pohjalle.

Lämpötila-anturia sijoitetaan Vantaanjoen vesistön sivupuroon. Täällä kutevat paikalliset- ja meritaimenet syksyllä ja kirjolohet keväällä.

Lämpötila-anturi on sijoitettu Vantaanjoen pääuomaan.

Vantaanjoen vesistön uomat ovat pääosin vielä vahvassa jäässä.

Muutamat Vantaanjoen vesistön lähdepurot pysyvät sulina kovinakin talvina.

Vantaanjoen talvisia maisemia.

Teksti ja kuvat: Kari Stenholm