Merenkurkun ulkosaariston Natura 2000-alueeseen kuuluvat Norrskär-saariryhmä, Utgrynnan, Storkallan sekä hylkeidensuojelualue Snipansgrund–Medelkalla. Alue sijaitsee Merenkurkussa Vaasan kaupungin ja Raippaluodon saariston luoteispuolella Mustasaaren kunnassa. Alue on tärkeä kutu- ja syönnösalue sekä vaellusreitti mm. merilohelle, meritaimenelle, kari- ja vaellussiialle sekä merikutuiselle harjukselle.
Virho lausui 17.12.2010 Merenkurkun ulkosaariston hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta.
Annettu lausunto on luettavissa alla:
1. Yleistä
1.1 Lausunnon antaja
Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.
1.2 Lausunnosta
Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta lausua Merenkurkun ulkosaariston hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta. Mielestämme vastaavissa hankkeissa on ensiarvoisen tärkeää, että käsittely on julkista ja kaikilla alueen käyttäjäryhmillä on mahdollisuus mielipiteeseen käytön, hoidon ja suojelun kehittämisen jatkotoimia pohdittaessa.
2. Hoito- ja käyttösuunnitelman kala-asioista yleisesti
Katsomme että suunnitelmaluonnoksessa esitetyt toimet ja suunnitelmat eivät ole riittäviä, mikäli tarkoituksena on mainitulla tavalla vaalia alueen kalakantojen säilymistä elinkelpoisina ja näin myös tulevaisuudessa kalastuskelpoisina. Ammatti- ja vapaa-ajankalastus alueella on täysin riippuvaista kalakantojen tilasta, sillä pelkällä istutustoiminnalla ei voida luoda riittäviä kalastusedellytyksiä, puhumattakaan tämän kaltaisen toiminnan ekologisista vaikutuksista.
Emme suinkaan katso että alueella välttämättä tulisi niinkään luopua kiinteillä pyydyksillä tapahtuvasta ammattikalastuksesta tai vapaa-ajankalastuksesta vapavälinein, mutta kalastusta tulisi suunnitella tarkemmin huomioiden paikalliset erityispiirteet ja uhanalaisten kalakantojen – etenkin äärimmäisen uhanalaisen merikutuisen harjuskannan säilyminen.
2.1 Kalastuksen kohdentamisesta ja rajoittamisesta tarkemmin
Erityishuomio tulisi kohdentaa välittömässä häviämisvaarassa olevaan merikutuiseen harjukseen, joka tuoreessa uhanalaisuustarkastelussa luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi. Tämän ns. meriharjuksen kanta on Suomessa nykyisin siinä tilassa, että jokainen kasvu- tai lisääntymisikäinen yksilö on erittäin arvokas kannan säilymistä ajatellen. Koska harjus ei ole keskeinen saalislaji alueella olisi hyvin aiheellista selvittää voidaanko harjus rauhoittaa laajemminkin valtion vesialueilla myös muualla Selkämeren-Merenkurkun alueella. Tämä hyödyttää myös jokikutuista meressä vaelluksella olevaa harjuskantaa, jota yhä esiintyy paikoin seudun joissa, vaikka nämäkin harjuskannat ovat voimakkaasti taantuneet.
Meriharjuskannan rippeiden säästämiseksi tulisi selvittää myös mahdollisuuksia siirtyä yhä enenevässä määrin esimerkiksi siianpyynnissä käyttämään rysiä ja muita valikoivia pyydyksiä, joista sivusaalis voidaan vapauttaa vahingoittumattomana takaisin mereen. Näillä toimilla tulisi olemaan myös huomattava positiivinen vaikutus alueella syönnöstävien alamittaisten meritaimenten kuolleisuuteen. Nykyisin hyvin merkittävä osa meritaimenista kuolee Pohjanlahden alueella etenkin siian kalastuksessa käytettäviin pienisilmäisiin verkkoihin, joista taimenen kaltainen sivusaalis on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta vapauttaa. Myös meritaimen on meriharjuksen tapaan luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.
Verkkopyydysten kieltäminen alueella sopisi myös alueen luonteeseen hylkeidensuojelualueena. Hylkeiden laajamittainen läsnäolo voi vaikeuttaa verkkokalastusta, koska hylkeet saattavat syödä kaloja verkosta. Siirtyminen hylkeenkestävillä rysillä tapahtuvaan pyyntiin vähentää ilmiötä ja samalla myös hylkeiden ja vesilintujen tapaturmaista hukkumista verkkoihin.
Lohen pyynnin jatkamista alueella tulisi harkita tarkasti, koska nykytilanteessa on vielä mahdotonta erottaa villejä lohia pyydettäväksi tarkoitetuista istutetuista yksilöistä. Mikäli erottamisen mahdollistava lohien rasvaeväleikkaus tulevaisuudessa tulee pakolliseksi, niin pyynti on mahdollista tarkemmin kohdistaa tehokkaasti näihin kalastettavaksi istutettuihin yksilöihin. Toisaalta nykymuotoinen lohen kalastus alueella on ilmeisesti verraten pienimuotoista hyljevahinkojen vuoksi.
Mikäli alueella todetaan olevan merikutuiselle harjukselle sopivia tai karisiian nykyisellään käyttämiä kutualueita tulee näiden kohdalla selvittää mahdollisuudet kalastuksen kieltämiseen kokonaan ainakin kutuajaksi. Tällainen voidaan toteuttaa esimerkiksi asettamalla rauhoituspiiri.
2.2 Kalakantojen geneettisen monimuotoisuuden vaaliminen
Katsomme että alueen kalakantojen hoidossa tulee pyrkiä ensisijaisesti luontaisen lisääntymisen turvaamiseen ja elvyttämiseen. Mikäli alueelle kuitenkin joudutaan tekemään kalaistutuksia, tulisi niissä käyttää alueen alkuperäisiä kalakantoja. Esimerkiksi istutuksista vierailla siikakannoilla tulisi luopua, koska ne voivat sotkeutua alkuperäisten paikallisten siikakantojen kanssa heikentäen näiden sopeutumiskykyä ja tuottoa. Pidemmällä aikajänteellä tämän suuntainen kehitys voi vaikuttaa myös alueen ammattikalastajien ammatinharjoitusmahdollisuuksiin.
Palaa takaisin