Teijon alue on paitsi lounaissuomalaisittain poikkeuksellisen suuri ja monipuolinen metsäinen alue, myös erittäin merkittävä virkistysalue. Alueen luontoarvojen säilyttäminen ja parantaminen vaatii hoitotoimia ja virkistyskäytön ohjaamista. Virho lausui 7.12.2010 Teijon retkeilyalueen ja Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta.
Annettu lausunto on luettavissa alla:
1. Yleistä
1.1 Lausunnon antaja
Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.
1.2 Lausunnosta
Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta lausua Teijon retkeilyalueen ja Natura 2000 – alueen hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta. Mielestämme vastaavissa hankkeissa on ensiarvoisen tärkeää, että käsittely on julkista ja kaikilla alueen käyttäjäryhmillä on mahdollisuus mielipiteeseen käytön, hoidon ja suojelun kehittämisen jatkotoimia pohdittaessa.
1.3 Hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksesta yleisesti
Teijon alueen sijainti Salon, Turun, Helsingin ja Lohjan kasvukeskusten välittömässä läheisyydessä asettaa sille tulevaisuudessa todennäköisesti kasvavia virkistyskäyttöpaineita. Alueen merkittävien luontoarvojen ja herkän lajiston turvaamiseksi, sekä kestävän virkistyskäytön järjestämiseksi on tärkeää, että alueen virkistyskäyttöä ja metsätaloutta on jo aiemmin lähdetty ohjaamaan näille parhaiten sopiville alueille. Suunnitelmaluonnoksessa esitetty vyöhykkeisyysajattelu on mielestämme hyvä lähtökohta näiden arvojen turvaamiseksi.
Mielestämme nykyisten luonnonsuojelualueiden ja muiden metsätaloustoiminnan ulkopuolelle jätettävien suoja-alueiden suojelu on erittäin keskeistä. Toisaalta myös metsätalouskäyttöön jäävillä alueilla tulisi tulevaisuudessa kiinnittää suurta huomiota siihen, että etenkin vesistöjen rantavyöhykkeet ja muut herkät pienkohteet voidaan säilyttää metsäisinä ja koskemattomina, koska niillä on hyvin suuri vaikutus alapuolisten vesistöjen tilaan. Teijon alue on karua vedenjakaja-aluetta, jossa pienetkin muutostoimet voivat vaikuttaa hyvin merkittävästi alueen vesistöjen vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan. Huonosti suunniteltuna hyvin rajattukin metsätaloustoimi voi kuitenkin pahimmillaan aiheuttaa esimerkiksi pienilmaston muutoksen ja huomattavaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta alavirtaan.
Teijon alueella tulisi mielestämme pyrkiä palauttamaan myös laajemmin muutettua luontaista vesitasapainoa. Suunnitelmassa esitettyjen metsäalueiden ja suurimpien soiden ennallistamistoimien lisäksi tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että alueella tulisi ennallistaa myös laajalti metsänkuivatuksen vuoksi ojitettuja pienempiä soistumia ja purouomien yhteydessä sijainneita luontaisia tulva-alueita. Suunnitelmaluonnoksessa mainitaan alueella sijaitsevan purojen lisäksi myös ojia. Olisikin toivottavaa että tulevaisuudessa tässä yhteydessä voitaisiin mainita ihmisperäisten ojien vähitellen ennallistamistoimien myötä palautuneen luonnontilaisiksi noroiksi.
1.4 Alueen ennallistamissuunnitelmista
Nähdäksemme alueelle on suunniteltu ansiokkaasti tarpeellisia ennallistamistoimia, jotka kohdistuvat mm. suo- ja metsäluonnon palauttamiseen ja niiden toiminnallisten edellytyksien elvyttämiseen. Ennallistamis- ja hoitotoimia tarvitaan, koska alue on ollut viime vuosiin saakka mm. aktiivisessa metsätalouskäytössä.
Erityisesti Kylmässuon lettosuoalueen ennallistaminen on erittäin tärkeä ja kiireellinen toimenpide, jolla on lähde- ja suoluonnon ohella suuri merkitys myös alapuoliseen Kylmässuonojaan ja sen arvokkaaseen taimenkantaan.
Alueen purouomien ennallistamistoimia ja etenkin puroissa sijaitsevien vaellusesteiden purku- tai ohitustoimia tulisi kuitenkin mielestämme nopeuttaa suunnitelmaluonnoksessa esitetystä aikataulusta. Purojen ennallistamistoimien ja taimenkantojen suojelutoimien osalta yhteistyö alueellisen kalatalousviranomaisen kanssa olisi suotavaa ja edistäisi todennäköisesti myös hankkeiden toteuttamismahdollisuuksia merkittävästi.
2. Hoito- ja käyttösuunnitelman kala-asioista yleisesti
Katsomme että Metsähallituksen kalavesien hoidossa tulisi vähitellen siirtyä luonnonmukaisempaan suuntaan myös Etelä- ja Keski-Suomen kohteissa.
Vapakalastajista etenkin perhokalastajien määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosikymmeninä, joka on nostanut huomattavasti Etelä-Suomen vähäisten jokikohteiden kalastuspainetta. Mielestämme Metsähallituksen hoitama Matildanjärven seisovan veden kalastuskohde on hyvä ja hallittava tapa purkaa liiallista kalastus- ja istutuspainetta pois virtavesistä. Matildanjärven säilyttäminen erityiskalastuskohteena myös tulevaisuudessa puoltaa asemansa.
Kalastuksen ja kalavedenhoidon painopistettä olisi hyvä ohjata tulevaisuudessa siian kaltaisten luontaisesti lisääntyvien tai luonnonmukaisesti luonnonvesissä kasvavien lajien suuntaan. Tämän kaltainen kalavedenhoito-toiminta on paitsi kustannustehokkaampaa, niin se mahdollistaa myös laadukkaampien ja vaativampien kalastuskohteiden ylläpidon. Tällaisille ”totuttua luonnonmukaisemmin” hoidetuille seisovan veden kalastuskohteille on nykyisin huomattavasti kysyntää, jopa niin paljon että kysyntää on paikoin korvattu rakentamalla erinäisiä yksityisiä tekolampia tarkoitukseen aivan Teijonkin seudulla. Metsähallituksen omista kohteista oppia voisi hakea esimerkiksi Hossasta, jossa on monen järven ja lammen osalta on siirrytty onnistuneesti luonnonvesissä lihovien poikasistukkaiden (siika, harjus ja taimen) käyttöön.
Pyyntikokoiseksi viljelylaitoksessa kasvatettujen kalaistukkaiden, kuten vierasperäisten kirjolohien istuttaminen ei enää nykyisin täytä vaativien kalastuksenharrastajien toiveita tai käsityksiä kalavedenhoidosta. Määrä ei enää riitä korvaamaan istukkaiden ja kalastuksen laatua. Toivoisimmekin että näiden pyyntikokoisten kalojen istutuksista vähitellen luovuttaisiin kokonaan, tai niitä istutettaisiin entistä pienempinä yksilöinä ja harkitummin rajattuihin kohteisiin.
Alueen rapukantojen elvyttämisessä ja kehittämisessä tulisi nähdäksemme suosia ehdottomasti kotimaista jokirapua, mikäli tämä suinkin on mahdollista täpläravun nykyisen levinneisyyden vuoksi. Täplärapua ei tulisi missään nimessä kotiuttaa alueelle, mikäli se sieltä vielä puuttuu istutushistorian tai luontaisten vaellusesteiden vuoksi.
2.1 Teijon alueen taimenkannoista
Teijon alueella esiintyy lounaissuomalaisittain poikkeuksellisesti useita luonnonvaraisia taimenkantoja, joista todennäköisesti ainakin Sahajärven vesistössä sijaitsevan Punassuon Lohiojan ja Perniönjokeen laskevan Kylmässuonojan kannat ovat alkuperäisiä ja geneettisesti erittäin arvokkaita. On mahdollista, että myös osa muista alueen taimenesiintymistä on alkuperäisiä tai niissä on säilynyt alkuperäisten Teijon alueen taimenkantojen perimää.
Alueen taimenesiintymät tulisi kartoittaa tarkemmin, ja niille tulisi laatia oma suojelusuunnitelma, jossa tarkemmin määritellään keinoja kantojen elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi. Suojelusuunnitelman laatiminen edellyttää nykyaikaisten DNA-mikrosatelliitti –analyysien tekemistä alueen taimenkannoista ja niiden sukulaisuussuhteista. Kylmässuonojasta ja eräistä muista Perniönjoen alueen puroista tällaista vertailuaineistoa on jo olemassa.
Tästä syystä myös vierasperäisillä taimenkannoilla tehtävistä istutuksista tulisi pidättäytyä alueella toistaiseksi, kunnes nykyisten taimenesiintymien alkuperästä saadaan tarkempaa tietoa.
Alueen nykyiset taimenesiintymät ovat pitkälti erinäisten vaellusesteiden yläpuolelle eristyneitä. Näin ollen suunnitelmaluonnoksessa alueen taimenkantoja on käsitelty ”purotaimenena”. Tämä lienee kuitenkin vain osatotuus. Alueen puroista lähtee todennäköisesti vuosittain taimenen vaelluspoikasia alapuolisiin järvialtaisiin ja aina Itämereen asti syönnösvaellukselle. Lukuisat vaellusesteet estävät kuitenkin toistaiseksi näiden yksilöiden paluun kudulle Teijon ylängön latvapuroihin.
Tästä syystä olisi myös hyvin tärkeää, että alapuolisen merialueen ja Teijon seudun latvapurojen väliset vaellusesteet, kuten vanhat ruukkipadot ja muut esteet puretaan tai ohitetaan luonnonmukaisilla ohitusuomilla. Tämä mahdollistaisi, paitsi alueen taimenten vaelluksen alavirtaan syönnösalueille, myös paluun takaisin ylävirran latvapuroihin kudulle. Toimet palvelisivat sekä luonnonsuojelutavoitteita, että edistäisivät kestävää kalataloutta luonnonvaraisten taimenkantojen vahvistumisen ja parantuneen poikastuotannon kautta. Jälkimmäinen lisäisi yhdessä elinympäristöjen kunnostuksen kanssa pidemmällä aikajänteellä luontaisia taimensaaliita alueen merialueella ja vähentäisi sitä kautta myös keinotekoista istutustarvetta.
Vaellusesteiden purkamisen tai ohittamisen myötä taimenet pääsisivät jälleen nousemaan merestä kudulle esimerkiksi Punassuon Lohiojaan, jolloin tämän ja muiden purojen taimenkantoja tulisi käsitellä meritaimenkantoina. Tuoreessa Suomen lajien uhanalaisuustarkastelussa luonnonvaraisten meritaimenkantojen katsotaan olevan jo äärimmäisen uhanalaisia. Lounais-Suomen alueella on säilynyt vain muutamia alkuperäisiä meritaimenkantoja, joihin Teijon alueen ”uudet” kannat toisivat merkittävän lisän.
Edellä esitetyn kaltaiset toimet ovat tärkeitä, jotta voidaan taata luonnonvaraisena säilyneiden taimenkantojen tulevaisuus ja mahdollistaa pidemmällä aikajänteellä myös niiden harkittu hyödyntäminen. Teijon alueella on tässä mielessä erittäin hyvät mahdollisuudet säilyä tällaisena Saaristomeren alueen luonnontaimenen suojareservaattina, jossa kalastus on tiukasti rajoitettua.
2.2 Sahajärven vesivoimalan perustamisesta
Sahajärven vesivoimalaa ei tule missään nimessä enää ottaa käyttöön. Voimalatoiminnan aloittaminen uudestaan tarkoittaisi sitä, että Sahajärven laskupuro uhrataan lopullisesti voimatalouskäyttöön. Vesivoimantuotanto tulisi tässä tapauksessa tarkoittamaan sitä, että vesielöiden vapaa vaellusyhteys nykyisten voimalaitosrakenteiden ohitse ei olisi mitenkään mahdollista varsinkaan, jotta voimalasta saisi taloudellisesti millään muotoa kannattavan. Voimalan käyttö tulisi aiheuttamaan myös säännöstelystä johtuvia epätasaisia juoksutuksia, joka tulisi aiheuttamaan alapuoliseen puroon ajoittaista kuivuutta ja haitallista uomaeroosiota.
Sahajärven laskupuron vesivoiman tuotantopotentiaali on täysin mitätön verrattuna siitä aiheutuviin ekologisiin ja kalataloudellisiin menetyksiin. Hankkeesta tulee tästä syystä pidättäytyä. Voimalan käyttöönotto heikentäisi merkittävästi puron ekologista tilaa, eikä sen heikentämiseen ole perusteita.
Sahajärven laskupuron tapauksessa tulisi selvittää mahdollisten luonnonmukaisten ohitusuomien rakentamismahdollisuudet alueen vaellusesteisiin, jotta voidaan palauttaa vesieliöiden vapaa vaellusyhteys Sahajärven ja meren välillä. Tämä mahdollistaisi vuosisatojen tauon jälkeen Punassuon Lohiojan taimenten merivaelluksen ja paluun takaisin kudulle ruukkialueen esteiden ohitse.
-----------------------------------
Kuva: Aki Janatuinen
Palaa takaisin