Kiskonjoen vesistö on jo nykyisellään Lounais-Suomen merkittävin vaelluskalavesistö, joka yhdessä sen muiden merkittävien luontoarvojen kanssa on taannut sille usean Natura-alueen lisäksi Koskiensuojelulain rauhoituksen vesivoiman lisärakentamiselta. Vesistöalue sijaitsee Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajaseudulla Salossa, Karjalohjalla ja Raaseporissa. Vesistön vaelluskalojen pahimpana tulppana on vesistön alajuoksulla Kiskonjoessa sijaitseva Koskenkosken voimalaitos, josta puuttuu edelleen täysin kalatie. Virho lausui 22.11.2010 Kiskonjoen vesistön säännöstelyn kehittämishankkeen raporttiluonnoksesta (päivätty 19.8.2010).

Hankkeen nettisivut

Lausunnon pohjana ollut raporttiluonnos

Annettu lausunto on luettavissa alla:

1. Yleistä
1.1 Lausunnon antaja

Virtavesien hoitoyhdistys (Virho) on yleishyödyllinen, vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö. Sen tavoitteena on elvyttää ja kunnostaa virtavesiä. Tavoitetta toteutetaan esimerkiksi koski- ja purokunnostuksin, kalateiden rakentamisella, neuvonta- ja valistustyöllä, lohikalojen kotiutusistutuksilla sekä asiantuntijalausunnoin. Virhossa on mukana suomalaisia vesistään huolestuneista maanomistajista alan asiantuntijoihin ja kalastuksen harrastajiin.

1.2 Lausunnosta

Virho kiittää saamastaan mahdollisuudesta lausua Kiskonjoen vesistön säännöstelyn kehittämisen raporttiluonnoksesta. Mielestämme vastaavissa hankkeissa on ensiarvoisen tärkeää, että käsittely on julkista ja kaikilla vesistön käyttäjäryhmillä on mahdollisuus mielipiteeseen vesistön kehittämisen jatkotoimia pohdittaessa.

1.3 Yleistä säännöstelyn kehittämisestä

Kiskonjoen vesistö on monessa mielessä luontonsa puolesta ainutlaatuinen. Sen keskeinen sijainti suurten kasvukeskusten läheisyydessä keskellä vähäjärvistä lounaista rannikkoseutua luo kuitenkin vesistön luonto- ja virkistysarvojen säilyttämiselle erityisiä haasteita. Kiskonjoen vesistö on etenkin vesiluonnoltaan, ja tarkemmin erityisesti kalastoltaan poikkeuksellisen arvokas mm. monimuotoisen lajiston sekä säilyneiden alkuperäisten vaelluskalakantojen ja näihin linkittyvän suursimpukkalajiston vuoksi. Tämä on paitsi haaste, myös merkittävä voimavara ja mahdollisuus.

Toivommekin että nyt käynnissä oleva hanke paitsi järkevöittäisi nykyisiä säännöstelykäytäntöjä, myös mahdollistaisi vaelluskalojen nousun Kirkkojärven yläpuolisiin vesistönosiin, jota voidaan pitää keskeisenä edellytyksenä koko vesistön tasavertaiselle kehittämiselle sekä EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja Natura -suojelun edellyttämän hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle. Työlle on olemassa nyt myös erinomainen tietopohja raporttiluonnoksessa olleiden tuoreiden laaja-alaisten kalastoselvitysten myötä. Katsomme että em. selvitystyön pohjalta vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden vaellusmahdollisuuksien palauttaminen tulee ottaa yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi tulevia säännöstelykäytäntöjä mietittäessä.

Säännöstelyn kehittämistä tulee jatkossa suunnitella yhdessä vesistön kunnostus- ja ennallistamistoimien kanssa. Esimerkiksi järvien säännöstelyjen purkaminen on helpointa toteuttaa samanaikaisesti siitä laskevan joen (”kalataloudellisten”) kunnostustoimien yhteydessä. Voisikin katsoa että Kiskonjoen vesistön säännöstelyn kehittäminen kulkee käsi kädessä vesistön kunnostustöiden kanssa. Tällaisesta toiminnasta on Uudellamaalla jo reilun 20 vuoden verran positiivisia kokemuksia, joita Kiskonjoenkin vesistössä olisi järkevää hyödyntää sopivia toimintamalleja kartoitettaessa.

2. Yleistä säännöstelystä ja säännöstelykäytännöistä

Virho kannattaa pidemmällä aikajänteellä ensisijaisesti säännöstelyn purkamiseen tähtääviä toimia siellä missä nämä suinkin ovat mahdollisia. Toissijaisesti tuemme kaikkien vesistön tarkasteltujen säännöstelyiden kohdalla esitetyistä vaihtoehdoista ensisijaisesti EKO-vaihtoehtoa. Joskin on ymmärrettävää, että paikoin esimerkiksi Kirkkojärvellä maankäyttöön liittyvät ongelmat voivat vaikeuttaa nykyisellään mallin toteuttamista, joka voi vaatia jonkin toisen, toivottavasti ratkaisuiltaan varsin samankaltaisen mallin käyttämistä. Säännöstelystä luopuminen tai EKO-malli kuitenkin vähentää merkittävästi vesistössä nykyisin ilmeneviä säännöstelyn luomia ongelmia, kuten uomaeroosiota, umpeenkasvua ja uomien täyttymistä kiintoaineksesta sekä kala- ja rapukannoille ilmeneviä ongelmia.

Katsomme myös, että nykymuotoisen voimatalouden ja säännöstelyn harjoittamisen vähimmäisvaatimuksena tulee pitää vähintään erikseen määrättävän minimivirtaaman juoksuttamista, vuorokausisäännöstelystä luopumista ja vesieliöiden vaellusmahdollisuuden palauttamista nykyisten patojen yhteyteen. Nykyiseen Koskenkosken virtaamamittaukseen toivoisikin mahdollisuutta ilmoittaa myös vuorokausikohtainen minimi- ja maksimivirtaama, jolloin jokainen kansalainen voi halutessaan myös tarkastaa, ettei juoksutuksia tehdä vesiluonnolle äärimmäisen haitallisen vuorokausisäännöstelyn periaatteella. Vuorokausisäännöstely on kaikista haitallisin säännöstelyn muoto virtavesiekosysteemin eliöiden kannalta, ja sillä on merkittäviä vaikutuksia alapuolisten jokiosuuksien kala-, rapu ja pohjaeläinkantoihin (ml. suursimpukat).

2.1 Hamarinkosken säännöstely ja Saarenjärven pohjapatohanke

Oyj Fiskars Abp on saanut Länsi-Suomen ympäristölupavirastolta luvan Hamarinkosken säännös-telypadon muuttamiseen pohjapadoksi ja kalatien rakentamiseen padon yhteyteen, Saarenjärven pohjapadon rakentamiseen sekä Prinkkalan virtapaikkojen perkaamiseen 21.5.2007. Hanke on saanut lainvoiman 15.12.2008 Vaasan hallinto-oikeuden hylättyä hankkeesta tehdyt valitukset. Luvanhaltija ei ainakaan vielä ole tiettävästi käynnistänyt luvan mukaisia toimia, vaikka lupaehdon 9. mukaan: "Rakennustyöt on aloitettava ja saatettava olennaisin osin loppuun viimeistään neljän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa ja myönnetyt käyttöoikeudet raukeavat".

Mikäli edellä mainittu lupaviraston myöntämä lupa vanhenee käyttämättömänä, katsomme että Kiskonjoen Latokartanonkosken niskalla sijaitseva Hamarinkosken pohjapato tulee ensisijaisesti korvata luonnonmukaisella koskimaisella pohjapatorakenteella. Vähimmäisvaatimuksena tulee pitää, että pato vähintäänkin ohitetaan luonnonmukaisella kalatiellä. Suurin ekologinen ja kalataloudellinen hyöty kuitenkin edellyttää padon pudotuskorkeuden käyttämistä luonnollisen virtavesi-habitaatin palauttamiseksi.

Saarenjärven luusuaan rakennettava pohjapato on mielestämme kannatettava toimi, mikäli sillä voidaan hillitä Saarenjärven umpeenkasvua ja parantaa järven alapuolisen Kiskonjoen alivirtaamia vedenlaatua sekä samalla turvata pidemmällä aikajänteellä Natura-alueen suojelun perusteena olleet luontoarvot. Pohjapadon toteuttaminen luonnonmukaisena tekokoskena tulisi olla itsestään selvää, jolloin pato paitsi mahdollistaa vesieliöiden liikkumisen, soveltuu myös niiden elin, kutu- ja poikastuotantoalueeksi.

2.2 Koskenkosken voimalaitoksen säännöstely

Kiskonjoen Koskenkosken voimalaitospadon yhteyteen tulee ehdottomasti rakentaa vesieliöiden liikkumisen mahdollistava luonnonmukainen kalatie. Koskenkosken pato on suurin yksittäinen ongelma ajatellen koko Kiskonjoen vesistön kalataloudellista kehittämistä ja sen Natura-suojeluarvojen turvaamista sekä EU:n Vesipolitiikan puitedirektiivin toteuttamista vesistössä. Kalataloudelliset ja luonnonsuojelulliset menetykset, kuten vaelluskalakantojen luontainen lisääntyminen ja elinkierto sekä suursimpukoiden tähän linkittyvä luontainen elinkierto ovat sellaisia asioita ja itseisarvoja terveessä ja toimivassa vesistössä, että niille on vaikea edes määrittää taloudellista arvoa. Yksittäisen toiminnanharjoittajan hyötyä ei tule asettaa ensisijaisesti tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan yleisen edun edelle. Olisi erittäin suotavaa, että asiassa päästäisiin yhteisymmärrykseen, joka mahdollistaisi toimivan ympärivuotisesti vesitetyn luonnonmukaisen kalatieuoman rakentamisen ja käyttöönoton Koskenkosken voimalaitospadon yhteyteen, sekä Koskenkosken luonnon koskiuoman kunnostamisen ja sen ympärivuotisen vesityksen.

Kalatien juoksutusten toteuttamisessa katsomme, että juoksutusvaihtoehdoista numero 1 on kaikista suositeltavin. Mikäli voimalan käytön ja Kirkkojärven säännöstelyn osalta vaihtoehto numero 1 esitetyssä muodossaan kuitenkin jostain syystä estäisi täysin kalatien toteuttamisen, toteamme että vaihtoehto 2 tulee ottaa suunnittelun minimitavoitteeksi. Kuitenkin raporttiluonnoksen kuvassa 26. esitettyä loppuvuoteen sijoittuvaa juoksutuksen hetkellistä miltei alasajoa tulee ehdottomasti välttää, ettei esimerkiksi lohikalojen mäti pääse jäätymään.

Vaihtoehto 3 on mielestämme ekologisesti kestämätön, sillä se kuivattaa kalatieuoman pitkiksi ajoiksi ja estää luonnonuoman kunnostamisen. Olkoonkin että sen tuoma hetkellinen vaellusmahdollisuus on parempi, kuin nykyinen täydellisen esteen tilanne. Vaihtoehtoon sisältyy kuitenkin myös pienien houkutusvirtaamien johdosta selkeitä epävarmuustekijöitä sen suhteen löytävätkö kalat kalatiehen näin pienellä virtaamalla.

Nähdäksemme kalatien rakentamisen yhteydessä tulisi selvittää myös mahdollisuudet voimalan yläkanavan varustamiseksi vesistön alas laskeutuvia kaloja kalatiehen ohjaavan tiheämmän kalterisuojan käyttöönottamiseksi. Tällaisen totuttua tiheämmän (vanha 80/20 mm, uusi 30/18 mm) ja lievästi kaltevan (35°) kalterisuojan käyttöönotolla on todettu olleen Ruotsissa (mm. Emån) erittäin positiivisia vaikutuksia mm. lohen- ja taimenen vaelluspoikasten ja kudulta palaavien emojen sekä alavirtaan laskeutuvien ankeriaiden säästämiseksi voimalan välppään ja turbiineihin ajautumiselta ja sitä myöten todennäköiseltä kuolemalta (mm. Olson 2005, Calles & Bergdahl 2009, Klippinge 2009 (viitteet liitteenä)). Tämä parantaisi vesistön vaelluskalojen elinkierron edellytyksiä merkittävästi. Samalla runsasjärvisen Kiskonjoen vesistön merkitys ankeriasvesistönä kasvaisi myös huomattavasti, millä olisi positiivinen vaikutus myös Suomen kansallisen ankeriaanhoitosuunnitelman toimenpanoon. Mahdollisella uudella kalterirakenteella olisi todennäköisesti positiivinen vaikutus myös voimalan turvallisuuteen, sillä sen avulla turbiineihin ajautuvan roskan määrä vähenisi.

Koskenkosken voimalan toteuttaman säännöstelyn helpoin ja akuutein korjaustarve on minimivirtaaman määrittäminen ja vähintään sen mukaisen juoksutuksen toteuttaminen ympärivuotisesti. Nykyinen voimalan lupa on ajalta, jolloin ei ole vielä ymmärretty vesivoiman aiheuttamia haittoja, eikä täten ole osattu määrätä minimivirtaamaa. Voimalan juoksutuksiin määriteltävä minimivirtaama parantaisi erittäin merkittävästi mm. vaelluskalojen ja suursimpukoiden sekä rapujen ja nahkiaisten lisääntymismenestystä alapuolisella jokialueella. Se myös parantaisi joen pohjaeläimistön ja vesisammallajiston tilaa ja sitä kautta parantaisi joen vedenlaatua sen suodattajien kautta.

2.3 Hålldammin padon (Kirkkojärven) säännöstely

Hålldammin pato tulee korvata, tai ainakin ohittaa luonnonmukaisella kalatiellä. Padon korvaaminen tekokoskella ei ilmeisesti ole mahdollista Kirkkojärven ja alapuolisen voimalan säännöstelytarpeiden vuoksi, joten Uudenmaan ympäristökeskuksen tekemän kalatiesuunnitelman mukaisen kalatien toteuttamista tulee pitää vähimmäisvaatimuksena.

2.4 Kaunistonkosken padon (Hirsijärven) säännöstely

Emme pidä Hirsijärven säännöstelyn yhteydessä esiin otettua Toijanjoen perkaamista kannatettavana. Sen sijaan Hirsijärven säännöstelyssä tulee tutkia yhtenä vaihtoehtona myös Kaunistonkosken padon purkamista ja sen myötä ylemmäs järveen luusuaan rakennettavaa luonnonmukaista pohjapatoa. Kaunistonkosken pato on nykytilanteessa vailla käyttöä, eikä sen toiminta tai toimivuus säännöstelyssä ole ilmeisesti ollut täysin alueen käyttäjäryhmien mieleen. Kaunistonkosken padotuksen alle on todennäköisesti hautautunut lisäksi runsaasti joen koskialuetta, joilla olisi patoaltaan tyhjentämisen jälkeen yhdessä alapuolisten Sahankulman ja Mommolan koskialueiden kanssa erittäin suuri merkitys kunnostettuna esteettömän vesistön vaelluskalojen lisääntymisalueena ja rapujen lisääntymis- ja elinalueena. Kaunistonkosken padon purkamisen myötä entisestä patoaltaasta vapautuisi myös sinne hautautunutta joenvarsitonttia uudelleen käyttöön.

2.5 Iso-Kiskon säännöstely

Mielestämme Iso-Kiskon säännöstelyn purkamisen mahdollisuudet on hyvä selvittää ennen säännöstelyn jatkotoimista päättämistä. Mahdollisessa säännöstelyssä tulee jatkossa pyrkiä turvaamaan myös järvestä laskevan Myllyojan alivirtaama. Puron alivirtaaman turvaaminen mahdollistaa tämän jälkeen myös puron kunnostamisen ja sitä myöten kalataloudellisen hyödyntämisen. Tällä olisi positiivia vaikutuksia myös alapuolisen Kirkkojärven kalastoon, mikäli esimerkiksi taimen kotiutuisi puroon.

2.6 Enäjärven pohjapatohanke

Enäjärven pohjapatohanke on kannatettava hanke. Enäjärveä on aikoinaan laskettu useita metrejä, mutta sen vedenpinnan nosto samassa mittakaavassa ei valitettavasti enää ole mahdollista. Vedenpinnan alimman korkeuden nostaminen luonnonmukaisella pohjapadolla lienee nykytilanteessa paras mahdollinen ratkaisu.

3. Asiavirheet raportissa

Toisin kuin raporttiluonnoksessa esitetään, ei Kiskonjoen vesistö ulotu enää nykyisin Tammisaaren kaupungin alueelle, koska Tammisaari on yhdistynyt lähikuntien kanssa nykyiseksi Raaseporin kaupungiksi. Raaseporin lisäksi vesistö ulottuu Uudellamaalla myös Karjalohjan puolelle, jota ei ole lainkaan mainittu luonnoksessa. Karjalohja tulee kuitenkin näillä näkymin yhdistymään vuonna 2013 Lohjan kaupunkiin, mikäli kunnanvaltuuston vuonna 2008 tekemä päätös pysyy voimassa.

Liitteet

Lausunnon liitteenä on toimitettu myös seuraavat kolme (3) sähköistä liitetiedostoa:

Calles, O. & Bergdahl, D. 2009: Ålens nedströmpassage av vattenkraftverk – Före och efter åtgärd. Karlstads universitet. Karlstad University Studies 2009:19. 37 s. + liitteet

Klippinge, P. 2009: Havsöringarna på glid – Leds förbi kraftverket i Emån. Fiske För Alla. 6/2009: 36-37.

Olson, M. 2005: Downstream migration of brown trout (Salmo trutta) smolts past hydropower plants in the River Emån. Karlstads universitet. Division for Environmental Sciences. Biology. D-level thesis. 17 s.

-------------------------

Kuva: Aki Janatuinen