Vancouverin kalataloustieteen laboratorion ja Buenos Airesin luonnonhistoriallisen museon tutkimukset kertovat, että mereen vaeltavat taimenet voivat hyötyä ilmastonmuutoksesta. Suomessa ei taida näin käydä, vaan vaikutukset ovat enemmän kielteisiä kuin myönteisiä.

Näiden kanadalaisten ja argentiinalaisten laitosten tutkimuksen kohteena ovat olleet Etelä-Amerikan kärjen taimenkannat. Ne elävät oloissa, joissa tutkimustuloksia vääristäviä häiriötekijöitä ei ole paljoakaan.

Tutkimusaikana 2000-luvulla taimenten keskikoko on kasvanut 4,5 kilosta noin kilolla. Myös ennätyskalojen paino kasvaa jatkuvasti. Kalojen kunnosta mainitaan esimerkkinä 98 cm pitkä ja 58 cm ympärysmittainen taimen. Vertailun vuoksi lihavahko metrin mittainen kuolalaislohi on venäläismittauksissa ympärysmitaltaan n 50 cm. Määristä esimerkkinä Etelä-Amerikassa on Rio Grande-joki, jonne nousee vuosittain jopa 70 000 kpl kututaimenta.

Lammasfarmareiden toista sataa vuotta sitten hankkimaan brittimätiin perustuvat taimenkannat ovat voineet hyvin jo ennen 2000-lukua. Niin määrät kuin koot ovat paisuneet päättyneellä vuosikymmenellä. Perinteisesti kantojen hyvinvointi on perustunut runsaaseen meriravintoon. Sitä on lisännyt taimenen kanssa samoja äyriäisiä syövien valaiden hävittäminen, kilpailevien kalalajien puute joissa sekä läheisten Falkland-saarten sota 1982. Jälkimmäinen sai Britannian julistamaan saarten ympärille 200 mailin suojavyöhykkeen, joka ajoi ulkopuoliset kalastajat laajalta alueelta.

2000-luvulla mukaan on tullut kiihtyvästi ilmastonmuutos. Satelliittikuvien mukaan alueen jäätiköt hupenevat silmissä. Tällä on ollut se seuraus, että aiemmat lähes raivoisat ja kyseisten tutkimuslaitosten arvion mukaan puolet taimenenmädistä tuhonneet kevättulvat ovat tasaantuneet. Selviytyvien mätimunien lisääntyminen miljoonilla ja miljoonilla on näkynyt välittömästi.

Kanadalaisten ja argentiinalaisten mittausten mukaan jokilämpötila on noussut keskimäärin puolellatoista asteella viime vuosikymmenen aikana. Seuraus on ollut poikasten selviytymisasteen tuplaantuminen. Siis mätiä entistä enemmän ja aikuiseksi kasvavia poikasia yhä sakeammin. Ilmastonmuutos on hyödyttänyt selvästi alueen taimenkantoja.

Etelä-Amerikan kärjen tutkimuksesta ei silti pidä tehdä pitkälle meneviä Suomea koskevia johtopäätöksiä olosuhteiden erilaisuuden vuoksi. Ilmastonmuutoksen vastaavat seuraukset taimenelle näyttäisivat olevan seuraavat Suomessa:

Kielteisiä vaikutuksia:

-kevättulvien rajuus ei ongelma (poikkeuksia lukuun ottamatta), vaan kutusoraikot tukkiva kiintoaines, joka saattaa lisääntyä paljonkin talvien lämpenemisen myötä
-hulevesi-, puhdistamoiden ylivuoto- ja vastaavat ongelmat paisuvat vesistöjen ääri-ilmiöiden lisääntyessä
-kesäkuivuudet lisääntyvät ja erityisesti poikaspienvedet kärsivät
-virtavesien päälle ei synny suojaavaa jääkantta talvisin ja hyydenongelmat lisääntyvät
-ilmastonmuutoksen nimissä lisätään vesivoimaa ottamatta huomioon sen muita ympäristövaikutuksia
-kilpailevat kalalajit, kuten särkikalat, lisääntyvät
-kirjolohen kaltaisten vieraslajien kotiutumisen mahdollistuminen kasvukauden pidentyessä?
-sula maa vaikeuttaa talvisaikaisia vesistökunnostuksia

Myönteisiä vaikutuksia:

-talvikuivuudet vähenevät
-mädin riskialtis aika sorassa lyhenee
-kalojen kasvukausi pitenee
-kalojen vuotuisen elinkierron vaikein aika eli talvi lyhenee
-ilmastonmuutos lisää yleisestä tietoisuutta ympäristön tilasta ja tärkeydestä
-kesäinen kunnostusaika pitenee

Kokonaisarvio:

-ilmastonmuutos ei pelkästään kielteinen tai myönteinen, molempia vaikutuksia
-kielteisiä kuitenkin enemmän
-keskimäärin eteläisessä Suomessa kielteiset vaikutukset vahvempia kuin pohjoisessa
-muutokseen liittyy myös niin paljon arvaamattomia tekijöitä, että täysin tarkkoja ennustuksia ei voi tehdä