Ankerias on vähentynyt niin Suomessa kuin koko Euroopassa selvästi. Jokiin nousevat ankeriasmäärät ovat nykyisin alle 1 % 1980-lukua edeltäneestä tasosta. Kala on määritelty uhanalaiseksi lajiksi ja sen poistamista esimerkiksi ravintoloiden ruokalistoilta suositellaan.

Syynä katoamiseen ovat liikapyynti, vaellusesteet ja Aasiasta levinnyt sukkulamatoloinen. Vähenemisen takia on tehty EU-tasoisen päätös ankeriaskannan elvyttämistoimenpiteistä, mikä asettaa Suomen ankeriaskannalle uusia vaatimuksia. Tämän vuoksi on myös laadittu 1. kansallisen ankeriaanhoitosuunnitelma (maa- ja metsätalousministeriö).

Kansallisen ankeriaanhoitosuunnitelma ja Virhon tavoitteet yhdistyvät useissa kohdin. Kummatkin painottavat kestävää kalastusta. Kalastus on mitoitettava kalakannan eikä pyytäjien määrän mukaan. Maailman luonnonsäätiön WWF:n kalaoppaassa ankerias on punaisella kieltolistalla.

Kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma tarvitsis kuitenkin kehittämistä. Se perustuu liikaa istutuskulttuuriin. Lisäksi ankeriaanhoitosuunnitelman toimenpiteitä ei kohdisteta sisävesistöihin, jotka ovat vaellusesteiden sulkemia. Vaellusesteiden poiston pitäisi olla keskeisellä sijalla pitkän aikavälin kestävää ankeriaskantaa luotaessa ja panostuksia suunnata niihin esitettyä enemmän.

Myös suunnitelman valmistelun olisi pitänyt olla avointa. Toivottavasti sen toimeenpanoon kytketään kaikki tarvittavat ja kiinnostuneet osapuolet mukaan.

Vaikka ankerias kestää poikkeuksellisen huonolaatuista vettä, ei sekään siedä hapettomuutta ja myrkkyjä. Virhon toiminta veden laadun kohottamiseksi mm. jätevesipäästöjä ja peltovalumia vähentämällä edesauttaa happitilannetta. Itse kunnostukset lisäävät koskien kuohuisuutta ja siten veden happipitoisuutta.

Ankeriaalle vaelluksen vapaus on yhtä tärkeä kuin lohikaloillekin. Suomen etelärannikon lisäksi luonnon ankeriaat nousevat jokia myöten sisävesiin kasvamaan. Paluuvaellus kututarkoituksessa jatkuu aina Atlantin Sargassomerelle Bermudan eteläpuolelle asti. Nousu ja paluu onnistuvat vain, jos ei ole vaellusesteitä. Ankerias on voimakas kala ja pystyy nousemaan koskista ja kalateistä, muttei padoista.

Erityisen pahoja ankeriaalle ovat voimalaitokset. Ankeriaanhoitosuunnitelmassa todetaan esimerkkinä, kuinka Helsingin Vanhankaupunginkosken voimala silppuaa takaisin mereen vaeltavia laskuankeriaita. Ruotsalaistutkimusten mukaan valtaosa ankeriaista tuhoutuu voimaloissa.

EU:n päätöksen mukaan kudulle pitäisi päästä palaamaan 40 prosenttia kannasta.

Virhon työ kalateiden lisäämiseksi antaa työntöapua myös ankeriaskannan elvyttämiselle. Kehittämistarpeista huolimatta kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma, EU:n päätökset ja muut vastaavat ovat askelia eteenpöin.

Ankerias on arvokas kala. Se on Suomessa paljon uhanalaisempi kuin esimerkiksi taimen, joka sekin on yleensä ahtaalla. Antakaamme ankeriaallekin sen ansaitsema arvo ja armo.