Perimän selvittäminen on kalavedenhoidon nykyaikaa. Lue ohesta kuvitettu juttu Virhon syksyisestä DNA-taimenretkestä.

Kalojen perimään on alettu kiinnittämään lisääntyvästi huomiota. Paikallisilla kalakannoilla on ominaisuuksia, jotka tekevät juuri niistä parhaita selviytymään kyseisen vesistön erityishaasteista. Muualta tuodut istukkaat eivät menesty yhtä hyvin tai eivät jopa ollenkaan.

Perimän merkitys on nykyisin laajasti ymmärretty lohikaloille, mutta myös esimerkiksi kuha on noussut viime vuosina esille. Aiemmin istutuksia tehtiin lähes millä kalakannalla tahansa, melkein mihin tahansa. Nykyään korostetaan vesistön omia kantoja tai maantieteellisesti lähimpiä vastaavia.

Perimää tutkitaan myös siksi, että onko jostain vesistöstä löydettävissä aitoa ja alkuperäistä kalakantaa. Alkuperäisiä kalakantoja tulisi suosia, koska ne ovat parhaiten kyseisen vesistön olosuhteisiin ja erityispiirteisiin sopeutuneita.

Perimä saadaan selville DNA-näytteitä ottamalla ja analysoimalla ne. Virhon yhden kunnostusalueen Vihtijoen taimenkannan alkuperä ja nykyinen perimä ei ole täysin selvä. Osin tästä syystä yhdestä sen sivuhaarasta pyydettiin taimenia näytteiden ottoa varten. Näytteeksi otettiin pieni palanen kalan evästä, joka säilöttiin alkoholi-liuoksella täytettyyn pieneen tarkoitusta varten suunniteltuun muoviseen näyteputkeen. Ennen näytteen ottoa kalat luonnollisesti nukutettiin.

Mainittakoon, että näytteiden keruu vaatii aina vesialueen omistajan luvan. Lisäksi vaaditaan kalatalousviranomaisen erityisluvat, jos pyynti on ristiriidassa kalastuslain kanssa. Esimerkiksi jos se tapahtuu virtavesissä rauhoitusaikana.

Vapavälinein pyydettyjä näytekaloja

Kalojen nukuttaminen, mittaaminen ja punnitseminen, sekä mahdollinen lypsäminen vaativat huolellisen esivalmistelun

Itse toimenpiteet onnistuvat parhaiten sujuvalla yhteispelillä

Taimenilta kerättyjä evänäytteitä näyteputkissa odottamassa tulevia tutkimustarpeita

Virhon keräämiä näytteitä voidaan hyödyntää mahdollisissa tulevissa taimenkantojen sukulaisuussuhteita selvittävissä tutkimuksissa. Niitä varten tarvitaan kuitenkin vielä erillinen rahoitus.

Samalla katsottiin, voisiko taimenista lypsää mätiä ja maitia ajatellen mätärasiaistutuksia Karjaanjoen vesistön muita kohteita (myös tähän tarvitaan vesialueiden omistajan ja kalatalousviranomaisten luvat). Osoittautui kuitenkin, että pyyntitapa – vapavälineet – valikoi tässä yhteydessä taimenista pääsääntöisesti jo kuteneet tai kudusta välivuotta pitäneet. Siksi hedelmöitettyä mätiä saatiin vain pieni koe-erä.

Teksti: Markus Penttinen
Kuvat: Aki Janatuinen & Lasse Nordin