Uudenmaan toiseksi suurimpaan järveen Hiidenveteen laskevan Vihtijoen alimman kulkuesteen Olkkalan kosken pato saatiin avattua kalatiellä vuonna 2006. Kalatietä on sen jälkeen paranneltu ja säädetty kohti nykyistä muotoa.

Kaloja siinä näkyy noin + 7 C astetta lämpimämmässä vedessä ja etenkin silloin kun veden lämpötila on nousussa. Toisaalta jos vesi jäähtyy, niin kylmenevän veden aikana kaloja ei tahdo nähdä edes koko koskessa. Silloinkaan, kun vesi on toistakymmentä astetta lämmintä. Vuonna 2008 kaloja ui tiessä silminnähden huhtikuusta aina marraskuulle asti lämpimän syksyn saattelemana. Tosin tulvavesi haittasi havainnointia loppuvuonna.

Tämän vuoden aikana kalatiessä on nähty kulkevan mm. ahvenia, särkiä, haukia ja lahnoja. Ajoittain on nähty vain yksittäisiä kulkijoita, joskus kalatie on ollut aivan pullollaan kaloja. Myös taimenta on havaittu.

Suurin vuonna 2008 kuvaukseen asti saatu kalalaji ei kuitenkaan ollut mikään edellä mainituista. Elokuisena päivänä kalatien seutuvilla oli juuri meneillään kunnostuksia. Samanaikaisesti sitä päätti lähteä kulkemaan noin 70 cm pituinen ja viiden kilon painoinen, lähes muodottomaksi lihonnut karppi. Se oli helppo nostaa pienimuotoisesta kalatiestä kuvattavaksi.

Kyseisellä tynnyrivatsalla ei olisi ollut mahdollisuuksia kulkea matalankivistä koskea ja kalatietä ylävirtaan, vaan karppi olikin laskeutumassa ylävirran Averia-järvestä Hiidenveteen.

Kyseessä ei ole kuitenkaan lähellekään suurin Olkkalankoskeen päätynyt karppi tai kala yleensäkään. Muutama vuosi sitten Olkkalan padosta hujahti läpi karppi, jonka paino oli reilusti toistakymmentä kiloa. Suurin punnittavaksi saatu kuha painoi 7 kg ja taimenia on nähty noin 5 kg asti. Kalastus koskessa on kielletty.

Koskeen kutemaan vaeltavista kaloista säynäväkanta on ollut taantumaan päin. Toisaalta nykyisin paikassa liikkuu myös isoksi kasvavaa toutainta, jota on kotiutettu Hiidenveteen ja Lohjanjärveen sekä istutettu satunnaisesti Averiaan. Ennen vuonna 2006 alkanutta ja vielä viimeistelyä kaipaavaa kunnostusta ei silti ollut havaintoja toutaimen kudusta (sama pätee taimeneen, jonka luonnontuotantoa todettiin koskessa ennen kunnostusta viimeksi 1980-luvulla).

Jopa dynamiitilla perattu koski ei tarjonnut kutualustoja, mutta tilanne parantunee pikkuhiljaa toutaimen kudulle tärkeän vesisammaleen vallatessa kunnostuksen myötä koskeen tuotujen kivien pinnat.

Markus Penttinen